Valkoiset lakanani houkuttelivat sen yön jälkeen muutamia valonsäteitä lepäämään. Tunsin kirkkauden lasipinnalla ja ihollani, ja hyvin kainosti se hipaisi silmäripsiäkin. Leijonani oli sulkenut oven häntänsä tupsulla tullessaan takaisin kuun luota. Sen ääni oli muuttunut käheäksi, niin monia tähtiä se oli laskenut tuntien aikana. Itse kuu oli yhtä harmaa kuin aina ennenkin, eikä suostunut
näyttämään vanhentuneita kasvojaan. Sulkakynän olin muistanut jättää paikalleen mustepullon viereen, mustepullo oli puolillaan. Aamunkajon jälkeisenä tuntina kerroin, että minullakin olisi paljon terveisiä lähetettävänä, ja pyysin leijonaa heilauttamaan tuuheaa harjaansa voidakseni asettaa viestini sen sekaan. Sitten leijona nosti tassullaan ovenkahvaa ja astui purppuraa hehkuvaan puutarhaan.
Lainakuva: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!