Sain stipendin ja olin niin onnellinen

Mä oon niin kiitollinen. Voisin jättää tän vaan tähän ja se kertois oleellisen.

Tänä aamuna, koulun kevätjuhlan jatkoilta selvittyäni, tuli se kunnon onnen ja haikeuden itku, jota pidättelin koko päivän. Pato aukesi vähän kun kuulin koulun salissa saavani stipendin ja sitten kun puhuin siitä, ja kolmannen kerran kyynelehdin baarissa selittäessäni, miten ihanalta tuntuu tulla hyväksytyksi kaikkine tunteineen ja ajatuksineen ja kuulua porukkaan.

Oon kuullut kouluissa jaettavista stipendeistä, mutta mulle tuli täytenä yllätyksenä, että mä voisin saada sellaisen. Stipendi on kiitos hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä ja esimerkillisestä läsnäolosta. Mulle se merkitsee mielettömästi.
Joskus oli ajanjakso jolloin jokainen uupui ja mullakin vaan tuuli humisi päässä. Silti menin kouluun, sillä läsnäolo on tosi tärkeä asia. Kun edes yrittää tehdä sitä mitä pyydetään ja päästä eteenpäin, voi sanoa tehneensä osuutensa.

On kannustettava itseään ja muita. Kun itsellä on hyvä fiilis, haluaa, että muillakin on. Ympäröivä ilmapiiri vaikuttaa omaan tekemiseeni tosi vahvasti. Kun saadaan aikaan positiivista energiaa, siitä tulee yhteinen asia, yhdistävä tekijä. Me-henki.
Haluan kuulua porukkaan, jossa hihkutaan: hyvä me! Ja haluan, että mua kannustetaan päivinä, jolloin luotto itseeni on heikossa hapessa. Haluan, että me kaikki onnistutaan.

Kevätjuhlassa lausuin muutaman oman runon, joita työstin kirjoittajalinjalla. Kyllä, nyt puhutaan kuluneesta lukuvuodesta menneessä muodossa. Haikeaa. Oli ihanaa kuulla luokkalaisilta, että lausuminen meni hyvin. Jännitin kovasti, tärisin. Sain kahdet aplodit.

Kirjoittajalinjalla oli omat jatkot. Meille oli varattu pöytä ravintolasta, jossa oli tosi hyvää ja täyttävää pizzaa. Mozzarella oli todella pehmeää. Lounaan yhteydessä jaettiin todistukset. Oli sääli ettei ihan kaikki päässeet paikalle, mutta tunnelma oli mainio. Opettajille annettiin museolahjakortit.
Lautta vei meidät Suomenlinnaan, jossa istahdettiin ruohikolle rinkiin. Juteltiin paljon ja naurettiin vielä enemmän. Kerroin aamuisesta kömmähdyksestäni: avasin vahingossa naistenvessassa suihkuhanan, niin että koko koppi kastui ihan märäksi. Tässä porukassa kaikki keskustelu tuntui super luonnolliselta.
Voitin arvasta 10 euroa, ja ostin sillä eväitä paluulauttaa odotellessa.
Keskustan baarissa tilasin jäätelöä ja löysin meidän pöydästä lasinalusen, jolla sain ilmaisen juoman. Tarjosin sen luokkakaverille. Luokkakaveri ihmetteli hyvää onneani, ja mäkin vaan kohottelin käsiä ja olkapäitä.
Jos sanon, että ilta (tai siis aamu) päättyi toisten huolehtimiseen, se antaisi ehkä väärän kuvan, mutta sitähän se porukalla heiluminen on, huolen pitämistä. Luottamusta ja ihailua voi osoittaa monella tavalla, ja parhaiten se ilmenee toteamalla: tykkään teistä, pitäkää lippu korkealla.

Pelaamassa Juhon kanssa

Olinpa onnekas saadessani Juho-veljen ja hänen vaimonsa meille kylään viime viikolla. Hanna-vaimolla olisi ollut synttärit saapumista seuraavana päivänä, mutta olin niin iloinen, etten malttanut olla ojentamatta lahjaani heti. Olin haalinut lahjapussiin mm. Pikku Prinssi- kirjan, ja siitä näytti tulevan iltasatukirja.
Me saatiin vaimokkeen kanssa tuliaisiksi suklaata, kun vieraat olivat poikenneet matkalla Panda-tehtaalle. Oli hyvä kuulla matkan taittuneen ihan näppärästi, sikäli kun sitä taitettavaa on noin 500 km.

Kiittelin J&H:ta myös siitä, että toivat mukanaan kasan pelejä joukolla pelattaviksi. Monen vuoden takaiset innostukset Mario Brosia kohtaan palasivat hyvin mieleen, kun sain ohjaimen käteen. Se vasta olikin mahtavuutta.
Voin myöntää olevani eloisa pelaaja, sillä hihkun joka peliä pelatessa hillittömästi, onnistumisesta sekä epäonnistumisesta.

Muiden kierrellessä kaupoissa intouduin itsekin hieman, eihän sitä osaa tyhjin käsin olla... CyberShopiin oli ilmestynyt uutuustoppeja, joista täytyi ehdottomasti ostaa joku. Sovitellessa tuumin, että kun kutakin kuvaa oli saatavilla vain parissa paidassa, niin eivät tule heti kadulla vastaan. Lopulta päädyin leijonanmetsästäjään:

Tulin hankkineeksi pari levyllistä Agnus&Julia Stonen musiikkia. Mun aarteita.

Ulkoilua tuli harrastettua sen verran, että esittelimme Eiran rannan vieraille. Siinä kallioilla istuskellessani bongasin muutamia leppäkerttuja. Leppiskuvastani huomasin kotona, että yhdellä oli sydämen muotoiset silmät. "Tää oli niin hassu sattuma, kun Emppu muutenkin keräilee sydämiä."

Pian 27v.

LAUANTAI!

Sain juhlia synttäriä jo eilen, sillä Tähtityttö tuli käymään avomiehensä kanssa. Minä kun olen varsinaisena syntymäpäivänä junassa matkalla juhlimaan kaksoisveljen luo.

Sain lahjaksi Tähtiksen leipoman suklaisen juustokakun, joka oikein sulaa suussa ("Kakku ei sisällä liivatetta, joten sopii erityisesti kasvissyöjälle!).

Toinen osapuoli ojensi lahjakortin Ruohonjuureen. Käynkin ensi viikolla ajan kanssa tuhlaamassa sen ;)

Kahvittelimme pöydän ääressä ja juttelimme niitä näitä. Päivän kääntyessä iltaan otimme muutamat alkoholit ja pelasimme yatzya niin, ettei kukaan juttelultaan seurannut pisteitään. Eli aika meni nopeasti. Pikkupurtavaksi tarjoilin uunin kautta pöytään maissinaksuja, joita dipattiin cheddariin ja salsaan. Täytyy mainita, että naksut maistuvat paremmilta lämpiminä.

Päällä oli koristeena pikku suklaamunista muodostunut sydän.

Lauantai-illasta inspaantuneina päätin lähteä murun kanssa tanssimaan DTM:ään. Metro oli muuten yllättävän tyhjä siihen aikaan. Samoin baari, mutta aika pian siellä tuli lämmin lievän ruuhkan ilmestyessä. Meininki oli hyvä, ja hymyilin suupieleni kipeiksi.

PIRTEÄ SUNNUNTAI

Tänäänkin tuli noustua jo kymmenen maissa. Rauhallisen heräämisen jälkeen suuntasimme pois idästä: jäimme metrolla Hakaniemeen, josta lähdimme kävelemään Halkosatamaan, Kauppatorille ja lopulta keskustaan.

Sää oli juuri sopiva, vähitellen lämpenemään päin, niin että teki mielen virkeäksi. Minä ja Hanna otimme molemmat joitakin kuvia ulkoa, muun muassa jään sulamista odottavista veneistä.

Yksi Helsingin lukkosilloista

Robert's Coffeessa läikytin päälleni kahvia, mutta Red velvet- kakku oli hyvää. Ostin Hard Rock Cafe- liikkeestä kaulakorun, johon tykästyin heti:

Nämä peace-korut ovat olleet myyjän mukaan niin suosittuja, että jäljellä on enää viimeiset kappaleet.

Jotta tämäkin viikonloppu saisi huipennuksensa, vei Hanna minut leffaan. Kotimainen Äkkilähtö oli sanalla sanottuna menevä pläjäys, jonka jokainen hahmo nauratti. 

Nyt ei muuta kun tyhjentämään kakkulautasta :D Iltapalaa ei tarvitse erikseen miettiä.

Luukku 23

Näin vuoden loppupuolella haluan vielä kiittää suuresti ja lämpimästi teitä, jotka olette kannustaneet, iloinneet ja onnitelleet minua suuren onneni hetkellä, eli kihlautuessani Hannan kanssa.

Kiitokset myös kaikesta avusta ja rakkaudesta, jonka turvin olen jaksanut suurimman suruni keskellä. Ihminen tarvitsee lähipiirin, joka taluttaa silloin, kun omat voimat eivät riitä. Minulla on sellainen lähipiiri.

Kuva: weheartit.com