Sain stipendin ja olin niin onnellinen

Mä oon niin kiitollinen. Voisin jättää tän vaan tähän ja se kertois oleellisen.

Tänä aamuna, koulun kevätjuhlan jatkoilta selvittyäni, tuli se kunnon onnen ja haikeuden itku, jota pidättelin koko päivän. Pato aukesi vähän kun kuulin koulun salissa saavani stipendin ja sitten kun puhuin siitä, ja kolmannen kerran kyynelehdin baarissa selittäessäni, miten ihanalta tuntuu tulla hyväksytyksi kaikkine tunteineen ja ajatuksineen ja kuulua porukkaan.

Oon kuullut kouluissa jaettavista stipendeistä, mutta mulle tuli täytenä yllätyksenä, että mä voisin saada sellaisen. Stipendi on kiitos hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä ja esimerkillisestä läsnäolosta. Mulle se merkitsee mielettömästi.
Joskus oli ajanjakso jolloin jokainen uupui ja mullakin vaan tuuli humisi päässä. Silti menin kouluun, sillä läsnäolo on tosi tärkeä asia. Kun edes yrittää tehdä sitä mitä pyydetään ja päästä eteenpäin, voi sanoa tehneensä osuutensa.

On kannustettava itseään ja muita. Kun itsellä on hyvä fiilis, haluaa, että muillakin on. Ympäröivä ilmapiiri vaikuttaa omaan tekemiseeni tosi vahvasti. Kun saadaan aikaan positiivista energiaa, siitä tulee yhteinen asia, yhdistävä tekijä. Me-henki.
Haluan kuulua porukkaan, jossa hihkutaan: hyvä me! Ja haluan, että mua kannustetaan päivinä, jolloin luotto itseeni on heikossa hapessa. Haluan, että me kaikki onnistutaan.

Kevätjuhlassa lausuin muutaman oman runon, joita työstin kirjoittajalinjalla. Kyllä, nyt puhutaan kuluneesta lukuvuodesta menneessä muodossa. Haikeaa. Oli ihanaa kuulla luokkalaisilta, että lausuminen meni hyvin. Jännitin kovasti, tärisin. Sain kahdet aplodit.

Kirjoittajalinjalla oli omat jatkot. Meille oli varattu pöytä ravintolasta, jossa oli tosi hyvää ja täyttävää pizzaa. Mozzarella oli todella pehmeää. Lounaan yhteydessä jaettiin todistukset. Oli sääli ettei ihan kaikki päässeet paikalle, mutta tunnelma oli mainio. Opettajille annettiin museolahjakortit.
Lautta vei meidät Suomenlinnaan, jossa istahdettiin ruohikolle rinkiin. Juteltiin paljon ja naurettiin vielä enemmän. Kerroin aamuisesta kömmähdyksestäni: avasin vahingossa naistenvessassa suihkuhanan, niin että koko koppi kastui ihan märäksi. Tässä porukassa kaikki keskustelu tuntui super luonnolliselta.
Voitin arvasta 10 euroa, ja ostin sillä eväitä paluulauttaa odotellessa.
Keskustan baarissa tilasin jäätelöä ja löysin meidän pöydästä lasinalusen, jolla sain ilmaisen juoman. Tarjosin sen luokkakaverille. Luokkakaveri ihmetteli hyvää onneani, ja mäkin vaan kohottelin käsiä ja olkapäitä.
Jos sanon, että ilta (tai siis aamu) päättyi toisten huolehtimiseen, se antaisi ehkä väärän kuvan, mutta sitähän se porukalla heiluminen on, huolen pitämistä. Luottamusta ja ihailua voi osoittaa monella tavalla, ja parhaiten se ilmenee toteamalla: tykkään teistä, pitäkää lippu korkealla.

Uutuus-Marabou + hauskoja juttuja

Hiiohoi!

Tämä viikko on sujunut huomattavasti kivemmin kuin edellinen, koska stressi on hälvennyt. Huraa! Olen ruvennut nousemaan ylös jo klo 4.00, jolloin olen puolta tuntia aiemmin työpaikalla ja saan näin joustoa aamurutiineihin. Minut tuntien joku olisi voinut todeta idean olevan totaalisen surkea, mutta kappas kummaa miten olenkaan pärjännyt.

Alvis nauttii auringonsäteistä.

Kirjoittelen tätä kännykällä ja olen onnistunut sotkemaan sen jo suklaalla. Ostosten lomassa alkoi tehdä mieli makeaa, joten miksen kokeilisi uutta Marabouta, joka sisältää marjoja, granolaa sekä jugurttia. Sekoitus sopii hyvin nimenomaan pehmeälle Maraboulle, en osaisi kuvitella sitä esim. Fazerille. Mielenkiintoinen tuttavuus!

Maanantaina pääsin kaverin mukaan katsastamaan hänen tulevan hääjuhlapaikan. Mun läsnäolo taisi olla tärkeä, koska mut on nimitetty kaasoksi. En viitsi avata vielä salaisuutena pidettyä asiaa enempää, voin vain näyttää muutaman paikasta ottamani tunnelmakuvan.

Eilen tiistaina olin niinkin hyvillä mielin, että leivoin. Leipominen on mulle erikoista, mutta onnistunut mustikka-mansikkapiirakka inspiroi hieman. Tuotos oli niinkin muhkea, että oli mahdotonta saada ehjää palaa lautaselle. Kuvatodiste ei ole kummoinen, mutta muistuttanee mua myöhemmin onnistumisen riemusta.

Onnea, Hanna ♡

Vietämme kotipäivää murun kanssa. Molemmilla on lonkerotölkit auki, ja päätämme valita illalle jonkin elokuvan. Kaapissa on esimerkiksi vielä katsomaton Jim Carrey- komedia, jonka ostin joskus kirppikseltä. On mussutettu sipsejä ja suklaata, ihmetelty tätä rauhaa, joka jäi kesävieraiden lähdettyä, ja pohdittu, miten mun kannattaisi käyttää loppuloma.

On Hannan vuosipäivä: muru on nyt tasan vuoden asunut Helsingissä, ja se on ihanaa. Me tultiin silloin junalla Joensuusta kaikkien neljän kissan kanssa, nukuttiin yö mun edellisessä kämpässä Roihuvuoressa. En ihan muista kuinka mahduttiin siihen yksiöön, mutta olihan se parempi ajatus ottaa Hannan kissat heti mukaan, kuin että ne olisivat matkanneet perässä muuttokuormassa. Kisut olivat kuitenkin jo tottuneet mun kolleihin, joten no worries, ei turhaa reviirin merkkausta tai mustasukkaisia tappeluita.
Mua jännitti kamalasti että miten Hanna viihtyisi tässä alunperin mun valitsemassa asunnossa, mutta hänen ilme oli hyvä jo sisään tullessa. Pelkäsin, ettei täällä olisi tarpeeksi tilaa moiselle kehräävälle poppoolle, mutta kaikki olivat tyytyväisiä.

Oli niin jännittävää aloittaa yhteinen arki. Olimme käyneet yksillä treffeillä, jutelleet puhelimessa tuntikausia, ja tavanneet aina kahden viikon välein ennen lopullista päätöstä etsiä Meidän Oma Asunto.
Kaikki se asioiden ja kaksion jakaminen oli hyvä juttu. Käytännöllisin seikoin perusteltu ja niin suloinen kaikin puolin. Kuin olisin kääriytynyt pumpuliin. Sain sen romanttisen parisuhteen ja arjen, jota tiesin kaivanneeni. Kyllä, olen edelleen romantikko, mutten enää epätoivoinen sellainen.

Hannan tavarat muutettiin ensin. Koska muuttoapu oli tulossa jo päivää sovittua aiemmin, meille tuli kiire tulostella tärkeitä papereita sekä hakea avaimet. Voihan sähläys. Onnistuimme kuitenkin ajoissa, ja lopulta koko muutto oli nopeasti ohi.
Meille ei ollut kovinkaan tärkeää, mitä huonekaluja, elektroniikkaa tai muuta sälää kumpainenkin tuo, vaan että asunto olisi molempien näköinen. Kompromissien tekeminen oli sekin vaivatonta.
Nyt jos jompi kumpi on halunnut ostaa tänne jotain, olemme jutelleet siitä ja etsineet sopivan esineen yhteisvoimin. No, yleensä, koska joskus minä olen innostunut shoppailemaan enemmän. Lakanoita, mattoja, raapimapuita ja sen sellaista on ostettu sitten tarpeen mukaan siten, ettei olla hirveästi velkaa toiselle, vaan laskut on hoidettu tilanteen mukaan.

Suosittelen yhteenmuuttoa pareille, jotka mieluummin jakavat aamiaisen toistensa kanssa, haluavat turvallisen olon toisen päivittäisestä läsnäolosta, sekä ovat kiinnostuneita toistensa rutiineista.
Toisinaan voi ja saakin olla päiviä jolloin tekee mieli olla hiljaa, tai joka päivä ei tarvitse kokata yhteistä ateriaa. On omia harrastuksia ja menoja, kuten pitääkin. Sitten taas jutellaan päivän mietteistä sohvalla ja ollaan kiitollisia siitä onnesta, joka vain tapahtuu sen tietyn rinnalla.

Onneksi olkoon Hannalle kuluneesta vuodesta! Ja kiitos, kun teet minut niin onnelliseksi!

Kohokohtia ♡♡♡

Paluumatka Helsinkiin on päättymäisillään. Sylissä on se pienempi vaahtokarkkipussi, ja murukin on pöllinyt siitä. Oon tuijotellut lähes koko junamatkan YouTube- vlogeja ja takamus on aika puutunut. Eväänä on ollut karjalanpiirakoita ja aloe vera- juomaa, josta on tullut ihan lempparijuttu. Kaipaan oikeaa ruokaa ja meidän kissoja.

Ylivieskan juna-asemalla

Mulla oli super kivaa! Kaikki se nauraminen oli niin ihanaa tärkeiden tyyppien seurassa. Ja pelaamisesta tykkäsin: Scrabble, nostalginen Worms, ja tietenkin "the peli" Paskahousu, jossa mun pitäis aina voittaa Juho.

Juhlittiin  huolella, kun saatiin vieraita ja herkuteltiin varmaan koko ajan. Juhon vaimon sisko Elisa toi mukanaan mielettömän Kinder-kakun, jonka eteen oli nähnyt paljon vaivaa. Olen ylpeä, että sain moisen unelmakakun veljen kanssa.

Tavallaan myös voitin itseni, sillä pulahdin paljuun parina iltana; ostin Tokmannilta mustavalkoisen uimapuvun. En osaa edes laskea, milloin viimeksi olisin pukenut uikkarin!

Näin Paulaa pitkästä aikaa, joten halasin sitä tiukasti. Sain siltä pinkin kuoharipullon, jota en vielä raaskinut avata.

Lahjani Juholta & Hannalta: Olavi-kassi, joka sisältää kissakirjan, veikeät kissakorvikset, ihan hirveästi vaahtokarkkeja, ja pääkallopipon.

Mitä vielä... Keilaamassa käytiin Jarkon & Mariannen kanssa. Samalla sain ojennettua Jakelle Kampista hankkimani pääkallokoristeen, jonka alunperin ajattelin postittaa.
Mielessä on niin monia yksittäisiä juttuja mitä muistella myöhemmin niin, että iso hymy leviää korvasta toiseen

Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja minuakin muistaneille :)

Omanlainen pikkujoulu

 Senaatintori eräänä aamuna juuri ennen "joulukadun" avajaisia".

Torstai 26.11.
Mun kaksoisveli saapui vaimonsa kanssa viikonloppureissulle Helsinkiin. Eipä jäänyt puheasteelle, kun viime näkemällä lupailivat. Vieraspaikka oli henkilöautolle hakusessa, voi sanoa olleen todella vaikeaa.
Tarjosimme nälkäisille matkalaisille kotiruokaa sekä jälkkäriksi avoivaimoni loihtimaa suklaakakkua, jolle sateli kehuja. Sen jälkeen vastaanotin tavaraa, jota oltiin haalittu mulle lapsuuden kodista; Niinpä vihreät verhot odottavat silitystä ja ripustusta meidän olkkariin, mummun pakinat ja muut tarinat ovat luettavissa tuossa tietokonepöydällä, ja pari äidin tekemää nukkea istuu vielä toistaiseksi kassin pohjalla. Aivan ensiksi mulle oli tullut mieleen tietty keittokirja, jonka välissä on paksulti itse kirjoitettuja reseptejä lehdestä ja toisesta. Luulin rupeavani tunteelliseksi vastaanottaessani tavarat, mutta ehkä se tapahtuu sitten, kun alan etsiä niille paikkoja.




Tuliaisiksi saatiin suklaata Pandan tehtaalta, jossa J+H olivat pysähtyneet ajomatkalla, sekä pari pulloa viiniä, jotka ovat kuulemma saaneet ylistystä kriitikoilta.

Perjantai 27.11.
Olin ottanut tämän päivän talvilomapäiväksi, joten sain nukkua hyvin ja nauttia aamupalaksi suklaakakkua (toki!). Suunnittelimme päivää hieman ja suuntasimme kaupungille metrolla. Ensin tutkailimme liikkeitä Rautatieasemalla, ja minäkin löysin siellä olevasta Cyber Shopista hauskan t-paidan sekä nappikuulokkeet. Simppeli suunnitelma oli suunnata Kamppiin syömään hyvin sekä tutkailemaan kiinnostavia kauppoja
Memphisissä oli hieno sisustus ja jostain syystä kumiankkoja siellä täällä. Minun jännittävän kuuloisessa ja makoisassa ruoka-annoksessa oli bataattiranskalaisia, tofua, sekä mangosalsaa. Pistin ranttaliksi tilaamalla kirpeän, mustikkaisen majiton.

Välissä kävimme mutkan idemmässä eli meidän asunnolla, jossa avovaimoni oli saapunut odottelemaan työpäivänsä jälkeen. Kunhan saatiin valkkaripullo auki (varsinainen blonditesti!), siemailin sitä ja muilla oli omia juomia illan aloitteluun.
Noin seitsemältä illalla olimme takaisin keskustassa, jossa Helsingissä asuva isoveli odotteli meitä tyttökaverinsa kanssa. Löydettiin pöytä oluthuone Kaislasta. Muut tilailivat erilaisia oluita, mutta minä ja muru erotuimme joukosta lonkeroinemme. Iltahan oli varsin hupainen. Nauroin ihan mielettömästi, niin että poskipäihin sattui kovasti. Pikku hiljaa Kaislassakin oli vähän tungosta ja volyymi nousi, mutta koska siellä ei soinut musiikkia, pystyin helposti kuuntelemaan muita.
Yömetro kulki, jes. Minä, muru ja veli vaimonsa kanssa takaisin meillä. Tilasimme mehevät pitsat ja nauroimme vielä lisää.

 Kortinpeluuta tyttöjen kesken.

Lauantai 28.11.
Lauantaina kävimme ensin Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comissa. Löysin sieltä setin vihreitä valopalloja, jotka ajattelin laittaa roikkumaan makkarin ikkunaan sitten, kun ne verhot on saatu ripustettua. Koska olen uuden kännykän tarpeessa, pälyilin kaiken merkkisiä ja mallisia älypuhelimia. Otin kuvan kaikkein kiinnostavimmasta, eli tähtään sen ostoon seuraavana palkkapäivänä.
Mukaan tarttui ehkä extempore leivänpaahdin, alennuksessa n. 9e. Viimein tuli ostettua myös Alias-lautapeli, jota on helppo pelata kenen tahansa kanssa.
Jätkäsaaressa oli aivan mieletön tuuli! Otin jo kaverista eli kälystäni tukea, etten lähde tuulen mukaan. Pohdin, kuinka edellisiltana bongattu isoveli mahtaa viihtyä risteilyllä moisella tuulella, ja sittemmin kuulin, että risteily oli erittäin huono idea.

Keskustassa: Minä osoittelin välillä, mistä suunnasta minkäkinlaista kauppaa ja palvelua voisi löytyä. Kälyni pääsi toteuttamaan fanitustaan yhä suuremmin löydettyään Anssi Kelan t-paidan Levykauppa X:stä.
Forumissa kierrellessä tulin myös ajatelleeksi, että mitähän hankkisin joululahjaksi ystäville. Avovaimo sai lahjansa jo aikaa sitten, kun välttämättä halusin ostaa hänelle ruutupaidan, jollaista hän oli etsinyt. Jätin lahjaideat hautumaan, sillä haluan ostaa jotakin varmasti tarpeellista.

Pitihän se ottaa yhteiskuva kaksoisveljen kanssa.

Kun haukkasimme jälleen raitista ilmaa, päädyimme niin kutsutulle joulukadulle eli Aleksanterinkadulle. Vieraamme ihastelivat jouluvaloja ja pikkuisia kojuja käsitöineen kaikkineen, kävelimme siinä tunnelmassa hissukseen. Taisinkin hiukata, että "Tarttuukos teille joulufiilistä?" Stockmannilla ja monilla muilla oli kauniisti koriteltuja ikkunoita.
Tien päässä juuri ennen Senaatintoria sijaitsee lauantainen ravintolamme, Il Siciliano. Olen tähän asti aina tilannut saman, houkuttelevan Gnocchi al pesto e fagiolini- nimisen annoksen, enkä nytkään tehnyt poikkeusta. Söimme suurella ruokahalulla, ja tarjoilijalle kerroimme vuolaat kiitokset.

Eräänä määränpäänämme oli Tennispalatsin Finnkino. Katsoimme täydessä salissa Napapiirin sankarit 2- elokuvan, joka herätti hilpeyttä sekä meissä että muissa katsojissa. Minusta leffa oli juuri sellainen mitä siltä saattoikin odottaa, eli ensimmäisestä osasta tykkääville voin ainakin suositella.

Palattuamme meille availimme ostoskasseja. Oli hauska tietää, että muut olivat löytäneet juuri varta vasten etsimiään juttuja.

Illan päätteeksi levitimme pöydälle niin Aliaksen kuin Afrikan tähdenkin pelilautaa. Minähän se voitin Afrikan tähdessä, vahingoniloisena; voi että miten voikaan olla innoissaan, kun välillä voittaa itse.

Minä heitän noppaa...Saanko aloittaa?

Sunnuntai 29.11.

Hieman haikea mieli, kun vieraat lähtevät. Olen super onnellinen, että heillä oli kivaa. Myöhemmin vielä kiittelimme puolin ja toisin; toiset majapaikasta ja opastuksesta, me hyvästä seurasta. Milloin otetaan uusiksi?

Vuosipäivä

Huraa!

Tämän viikon maanantaina mulla ja Hannalla oli merkkipäivä, sillä seurustelun alkamisesta tuli kuluneeksi tasan vuosi.
Vieläkin elävästi muistan, kuinka nähtiin ekaa kertaa Vallilan varikon ratikkapysäkillä. Mua jännitti ihan hirveästi! Olihan ne treffit tytön kanssa, jonka tapaamista olin odotellut kauemman aikaa. Tuo päivä ei ollut se maailman luontevin, mutta nyt mulle on tarttunut uutta murretta puheeseen, ja olen lainannut Hannan vaatteita, kenkiä ja kaulahuivia.
Täytynee myös mainostaa, että opettelen tekemään nyt myös liharuokia, jotta voin aina välillä yllättää töistä tulevan nälkäisen avovaimon.

Pieniä, mukavia asioita

Mä en vieläkään varsinaisesti tykkää pimeästä, mutta koska olen oppinut sietämään sitä, siedän myös syksyn mukanaan raahaaman kirpeyden. Että melkein nipistää nenänpäätä. Voin pitää hiuksia auki pipon sisällä, upottaa kädet maiharitakin taskuihin, ja sitten sisälle tullessa nauttia kuumasta kaakaosta. Viltti on hauska vetää sohvalla päälle, kun se saa samalla lämmittää kumppaninkin jalkoja. H on asetellut olkkarin hyllylle kynttilöitä, jotka kieltämättä luovat lämmintä tunnelmaa silloin, kun vedämme parvekkeen oven yöksi kiinni.
Kun tv:stä tulee vain puoliskolle mieleistä katsottavaa, täyttelen sanaristikkoa. Saan kuulla että mummoudun sillä tavalla, mutta mä voinkin virnistellä takaisin, että tällä mummolla ei juuri ryppyjä ole.

Tietokonepöytäni ylälaatikossa on tallessa Anni-mummun omakustannekirjan "oma kappale".

Vetreänä Emppu-mummeli pysyy kuntosaliharjoittelulla. Viimeksi eilen sain hikoilla ihan itsekseen työpaikan salilla. Kun Suomi Poppia kuunnellessa puna nousee poskille, voi olla tyytyväinen itseensä.
Mummoista puheen ollen, veljet on tyhjentäneet nyt myynnissä olevaa lapsuusajan taloa ja kuulostelleet siskon toiveita. Ovat luvanneet toimittaa mulle meidän mummun kirjoituksia. Siellä pitäisi olla pakinaa ja runoa, inspiraation lähdettä mulle, joka myös mielelläni taivuttelen sanoja ja oikaisen pilkkuja. Tähän asti oon saanut lukea näitä tekstejä vain vähän, ja kovasti harmittaa, kun en kysellyt niistä äidiltä sen enempää.

Kirjeiden raapustelusta tuli mieleen, miten itse harrastin kirjeenvaihtoa joidenkin teksti-tv:stä bongaamien tyyppien kanssa. "Kuva ois kiva" oli se puolipakollinen pyyntö jonka ilmoituksessa.

Olen päässyt kirjoittamaan kirjeitä, kun ollaan H:n kanssa saatu kirjekamut tämän siskontytöistä. Huomaa paitsi käsialasta myös kirjoitustyylistä, olenko mä vai H kirjoittamassa lapsille. H:lla on selvästi murretta seassa, kun itselläni sitä ei juuri näy edes Facebook-päivityksissä.

Have a gay day!

Helsingin tasa-arvon viikko huipentui eilen Pride 2015- marssiin. Olin ylpeänä mukana, kuten ne muut n. 25 000 mukana ollutta. Hyvä, te kaikki! Seuranani oli kihlattuni, jolla alunperin piti olla töitä. Olin hurjan iloinen saadessani jakaa kokemuksen muruni kanssa, joka oli odottanut sitä älyttömän paljon. Myös Tähtityttö liittyi juhlistamaan sateenkaarisanomaa värikkäine vaatteineen.
Senaatintori oli jo täynnä hengenheimolaisia, kun me menimme paikalle. Kulkue pääsi lähtemään hieman myöhässä, mutta se ei tunnelmaa haitannut. Kulkueen reitin pituus Senaatintorilta Eiraan oli parisen kilometriä. Kävellessä tuli kuuma, mutta aurinkoinen sää oli positiivinen yllätys.
Puistojuhla alkoi Krista Siegfridsin esityksellä Kaivopuistossa. Minä, H ja Tähtityttö tutkimme ensin puiston kojut. Kaikkein eniten halusin löytää sateenkaarirannekkeen, ja sellaisia pääsinkin kokeilemaan. Lisäksi tuli ostettua saman värinen hiirimatto. Ilmaissälääkin kertyi hieman Vasemmistoliiton korteista pinsseihin.
Pysähdyimme istumaan hyvälle näköalapaikalle kauemmaksi suuremmasta tungoksesta; saatoimme katsella merta purjeveneineen sekä piknikin viettäjiä hyvine mielineen. Juttelimme tasa-arvosta ja päivän fiiliksistämme.
Illalla kotona mulle tuli pieni itku ajatellessani ihmisten halua tukea Pride-tapahtumaa. Miten voi olla suuri asia mennä sinne ja olla sellainen kuin on. Tuntea se vapaus ja riemu. Olen itse ollut iloinen saadessani tukea perheeltä ihan siitä asti, kun ujosti totesin, että " en ole täysin hetero".

Karuselli-keksit sopivat teemaan erivärisine suklaanameineen. H osti pienen lipun, joka on nyt meidän olkkarissa.

Tähtiksen tuunaukset.

Mun nakkisormet ovat ylpeästi "vinot".

Kuvia murun läksiäisviikolta

Junailin kissojeni kanssa Joensuuhun viime torstaina. Tällä kertaa Oscar nukkui koko matkan ja Eelis kaipasi hellyyttä. Kun rapsutin Eelistä poskesta ja leuan alta, se nojasi käteen ja yritti nukkua.

Perjantaina oli murulla viimeinen työpäivä Uimaharjussa. Heti sen jälkeen hyppäsimme autoon, ja siskonsa miehensä kanssa ajelutti meitä pitkin Joensuuta. Keskustassa moikkasimme tuttuja, pistäydyimme Hesburgeriin ja istahdimme puistoon, jossa tyytyväiset opiskelijat viettivät ansaittua fiestaa. Kilometrejä kului ajellessa pitkin lähiseutuja. Pidimme H:n kanssa toisiamme kädestä takapenkillä ja lallattelimme kuunnellessa poltettuja levyjä.

Lauantaina kävimme tervehtimässä H:n mummua ja tämän miestä Höytiäisen rannan mökillä. Mut toivotettiin tervetulleeksi kättelemällä: "Onnea ja siunausta liitollenne!".

Oli super aurinkoinen päivä, saatoin vain istua kuistilla tuijottelemassa järvivettä. Miehet tutkivat kalastuspakkia ja juttelivat uudesta hallituksesta, päivän uutisten alkaessa avattiin tv. Mummu kuunteli odotuksiani kihlajaisista, jotka järjestän juhannuksena pienen kaveriporukan kesken.

Tämä kahden viikon lomani on kaiken kaikkiaan tehnyt todella hyvää. Olen rentoutunut, nukkunut älyttömän hyvin, syönyt grilliruokaa sekä ehkä maailman parasta lasagnea, nauranut, unelmoinut ja ollut kiitollinen. Irtiotto kotoa tekee aina hyvää.

Sain nähdä vielä yhden H:n lempipaikan:

Kesäesat sanovat moiii!

Kesäloma on alkanut!

Mie lötköttelen kotivaatteissa ja katselen Vino Show:ta. Olo on vapaa, sillä kesälomani on juuri alkanut. Mielessäni käy niin kova kuhina, että tarvitsenkin omaa aikaa: vasemmalla puolella jääkaapin päällä tuoksuu kaunis kukkakimppu, jonka sain työpaikalta onnitteluksi kihlauksesta. Sitten seuraava suuri juttu on asunnon löytyminen. Näppärästi metroradan varrella, sopivan rauhallisella alueella on vuonna 2011 rakennettu kerrostalo, johon muutamme kesäkuun alussa. Mietin nykyistä asuntoa hyvine ja huonoine puolineen, raha-asioita, uusia naapureita, titteliä avopuoliso, tiskikoneen täyttöä arkisessa yhteisessä elämässämme. Suuria asioita tapahtuu, tapahtukoon ne näin ;)

"Totuin takkiisi naulassa, ja annoit merkkisi"

Hyvää iltaa!

Musta ei oo kuulunut pitkään aikaan mitään, mutta nyt tulin kertomaan jymyjutun: olen etsimässä yhteistä asuntoa tyttöystäväni kanssa! Pistettiin ekoja hakemuksia menemään viime viikolla, niin että hyvissä ajoin ollaan ottamassa asioista selvää, kun kesäkuussa on tarkoitus muuttaa. Jee!!