Kilisee kilisee kassissa

Kävelen kotiin päin selkä kyyryssä kantaen kauppakassia ja vessapaperia, ja päässä olleista kuulokkeista alkaa soida Kotiteollisuus. No niin, huokaisen välittömästi, piti tämänkin biisin tulla juuri nyt kotimaisen musiikin soittolistalla.

Alkaa ihan tehdä mieli baariin, sellaiseen vähän hämyiseen, missä savu haisee vieläkin seinissä, vaikka sisätiloissa ei ole saanut vuosiin polttaa. Missä kattolamput palavat keltaista valoa paksuissa, pyöreämallisissa kuvuissa, ja joku rapsuttaa partaansa ja siitä räiskyy pöydälle olutta.

Nostelen kassia kädestä toiseen, mutta en viitsi laskea sitä sohjoiseen maahan vaihtaakseni biisiä. Auon suutani sanojen mukaan enkä välitä ohi ajavista autoista.

Laulaisin karaokessa Viikatteen Pohjoista viljaa. Pöydissä humalluttaisiin kolpakoita kilistelemällä, niin että olutta olisi joka puolella, viimein kengänpohjassa, ja siitä lähtisi ylävireinen nits nats- ääni.

Minun jälkeeni lauluvuoroon astelisi pariskunta, ja he ottaisivat mikrofonit käteen innokkaina, aloittaisivat kappaleen liian aikaisin. Kappaleen nimi olisi Ukkometso.

Siinä kohtaa, missä laulettaisiin suuresta povesta, mies osoittaisi sormellaan vaimonsa kaula-aukkoa. Nainen kihertäisi mikrofoniinsa niin että olisi unohtaa, mitä on parhaillaan tekemässä.

Joku tulisi sillä hetkellä sisälle baariin, kopsuttelisi kenkiään ovella, avaisi takkinsa ja heittäisi povitaskustaan hiluja peiliautomaattiin. Hän painelisi värikkäitä nappuloita, arvaisi kruunaa ja klaavaa, ja välillä katsahtaisi ohjelmanumeroa. Musiikki tarttuisi hänen korviinsa, hän taputtelisi kämmentään reisitaskuihin ja olisi osa illan menoa.

”Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot, markkinat, marketit, kaupunkien värivalot....”

Mikä voisikaan olla suomalaisempi sana kuin kapakka. Nuoret puhuvat baarista tai ”rälläämään lähtemisestä”. Tämäkin termi toki uusiutuu aina kunkin sukupolven suuhun sopivaksi, esimerkiksi ”kaikki pämppää”, mutta tämä sana vie meidän täysin eri musiikkigenren piiriin.

Juottola ei kuulosta kovin mairittelevalta, mutta kiteyttää yhteen sanaan asian, mitä paikassa tehdään. Pubi on niin sanotusti nuorekkaan kuuloinen, ja se voi ääntyä niin, että pehmeä b vaihtuu kovaan p:hen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eihän siihen voi muuta todeta.

On keskiviikko, pikkulauantai, mutta Pirkka-kassissani on juomaksi vain Mehukattia.

Millainen on Oodi?

Kävin tutustumassa Helsingin uuteen kirjastoon Oodiin viime viikolla. Ystäväni halusi näyttää paikan samalla, kun vaihdettiin kuulumisia ja naurettiin tuttuun tapaamme. Erityisherkän ihmisen näkökulmasta itsenäinen vierailu Oodissa olisi ollut vieraannuttava, koska kuvittelin sen hyvin massiiviseksi.

Olin kuullut Oodista sekä hämmentäviä kommentteja (kuitenkin vähemmän kuin kauppakeskus Redistä), että hyvää palautetta. Hämmentävyys johtui kirjojen sijoittelusta sekä siitä faktasta, että kirjastosta löytyy niin paljon muitakin aktiviteetteja. Hyvä palaute sen sijaan koski kiehtovaa ilmapiiriä uutuudenviehätyksineen sekä kaunista nimeä.

Astuessani sisään näin ensiksi paljon lastenrattaita, ja paikalla olikin hyvin paljon eri ikäisiä lapsia. Kirjoja tuli vastaan kyllä, lainaus- ja palautuspisteitä oli useita, mutta aika pian sain todeta omin silmin, miten keskelle kerrosta oli tuotu ompelukoneita, joista olin kuullut. Okei, tietokoneita, jaha, kahvila. "Tämähän on varsinainen monitoimitalo, miksi tätä kutsutaan kirjastoksi?" supisin ystävälleni.

Leveät portaat johtivat toiseen kerrokseen ja vielä kolmanteen. Mulla oli rauhaton olo, hypistelin satunnaisesti jotakin tutun näköistä kirjaa. En olisi osannut hälinän puolesta istua alas ja alkaa kirjoittaa tai lukea mitään itsekseni. En sillä ensimmäisellä kerralla. Se oli täysin pyhitetty tutustumiseen ja Instagram-kuvien ottamiseen. Näköalapaikalla vilisi innokkaita selfien ottajia, ja minä otin ystävän kanssa kaverikuvan, jossa me molemmat illistetään kameralle.

Olihan siellä hienon näköistä ja kai sekin on plussaa, että on tuollainen paikka, missä voi kokea olevansa muiden joukossa ja hengata kavereiden kanssa. Olinkohan turhan kriittinen?

Tänään poikkesin Oodiin luokan kanssa. Toivoin mielessäni, ettei siellä olisi niin rauhatonta, kuin mitä olin viimeksi ajatellut. Jospa siellä olisikin hauska kierrellä ja tutkia, kuten karkkikaupassa.
Seurasin luokkaa suoraan kolmanteen kerrokseen, missä opettaja muistutti aiemmin koululla antamastaan lukupäiväkirjatehtävästä.

Luokka hajaantui. Kiinnitin huomiota siihen, että halutessaan nähdä hyllyjen sisällön, on mentävä ihan lähelle katsomaan. Kuinka ollakaan, sielläkin oli sateenkaarihylly. Lainasin saman tien kaksi kirjaa: Samettiyö ja Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Samettiyö vaikutti kirjalta, jonka voisin kuitata lukupäiväkirjaan kohtaan "teos, jota en muuten lukisi", ja homoseksuaalisuutta käsittelevä teos puolestaan kiinnostaa mua nimensä perusteella.
Tungin kirjat reppuuni, istuin pehmeälle sohvalle, otin kaulahuivin pois ja aloin lukea Samettityttöä. Ajatukseni oli herpaantua parin toisilleen juttelevan tyypin pyrähtäessä viereeni, mutta muuten fiilikseni oli hyvä. Nähdäkseni kirjastossa ei ollut tungosta eikä liikaa puheensorinaa, ja lainauspisteillä sai ottaa oman aikansa.
Olisin mielellään lukenut useampiakin takakansitekstejä, mutta siitä olisi seurannut hullaantuminen. Mulla on ihan vasta jäänyt pari romaania kesken ajanpuutteen vuoksi, ja sekin harmittaa.
Edellisessä postauksessani listasin viime vuonna kokonaan lukemani teokset.

Parempaa uutta vuotta!

- Tervetuloa 2019 -

Tai kuten kirjailija Asta Honkamaa kirjoitti mulle signeerattuaan kirjansa: Ihanaa kaikkee!

Saanen jakaa muutaman palkinnon merkittäville asioille

Musta tuntuu, etten juuri tehnyt mitään. Haaveilin vain paljon. Mutta.

Vuoden Toteutus- palkinnon saaja: duunin lopettaminen. Menetin hermoni ja uskoni ihmisen hyvyyteen - melkein.

Parasta menneessä vuodessa- palkinto menee ehdottomasti koulun aloittamiselle. Uskoni ihmisyyteen palasi ennalleen ihanien opettajien ansiosta.

Vuoden uroteko- palkinnon saaja on ilman muuta kirjojen ahmiminen. Seuraavassa postauksessa listaan KAIKKI vuonna 2018 lukemani kirjat sekä e-kirjat.

Vuoden itsensäkehittämispalkinto kuuluu rohkaistumiselle. Olen ylpeä siitä, etten ole jättänyt lukematta yhtäkään tunneilla kirjoittamaani tekstiä silloin, kun on pyydetty. Ihan sama, what ever, muutkin mokaa. Jos en onnistu nyt, niin ensi kerralla sitten.
Oli kivaa lukea omia runoja koulun juhlissa ja nähdä elämäni ensimmäinen open mic- ilta. Kevätlukukautena aion osallistua open mic:iin itsekin, sillä tekstini on tarkoitettu luettaviksi ja kuultaviksi.

Harkitsin näitä asioita uudenvuoden lupauksiksi:

- kirjoita päivittäin vähintään 15 min
- kiroile vähemmän
- tee salaattia useammin
- venyttele useammin
- pese hampaat aina aamuin illoin
- harjaa hiukset nukkumaan mennessä
- tutustu eri blogipohjiin ja luo uusi blogi

Noh. Näin pitkän listan muistaminen on mulle haastavaa. Sitä paitsi jos olisin luvannut kirjoittaa tasan joka päivä, olisin failannut jo ensimmäisenä päivänä. Että niin.

Minulla on oikeastikin huonot hermot, joten kyllä ne kirosanatkin paikkansa löytävät.

Määrittele useammin? Jos se tarkoittaa enemmän viime vuoteen verrattuna, tavoitteeseen on helppo päästä. Liikunnallisia suorituksia en halunnut muuten listata, koska mähän en halua ulkoilla tuolla loskan, rännän, jään ja ainiin, lumen seassa.

Hiusten auki pitäminen yöllä on jo hyvä juttu, vaikka en tulisi harjanneeksi. Mun hiukset kun menevät helposti takkuun ja rasvoittuvat. Kampaajan neuvo.

Mä en osaa etsiä Bloggerin blogeja, joten olisi jo aika säätää uuden blogin kanssa. Jos tämä tapahtuu, pistän linkin tänne, jos jotakuta kiinnostaa lukea mun tavallisesta elämästäni.

Naurattaa niin että itkettää

Näin YouTubessa videon, jossa pieni lapsi kävelee tiellä hihnassa olevan koiran kanssa. Koira on lauhkea, sillä antaa lapsen vetää itseään. Muksu on huomannut rapakon ja astelee sen päältä. Ensimmäinen reaktioni: "Voi hellanlettas! Miten söpö muksu."
Poika seisahtuu, koirakin. Poika katsoo rapakkoon päin, asettaa hihnan pään maahan, ottaa muutaman askelen tulosuuntaan ja kävelee rapakon läpi muutaman kerran alanpäin tuijottaen. Toinen reaktioni: "Ai, se halusi leikkiä sillä rapakolla. Hauskaa."
Koira pysyy kiltisti polulla, katsahtaa välillä lapseen. Poika palaa koiran vierelle ja tarttuu hihnaan, jatkaa muina miehinä matkaansa. Kolmas reaktioni: itku. Alan vollottaa, Oikeasti. Tämä ei ole vitsi. Isot, lämpimät kyyneleet virtaa poskilta syliin. Sitten alan nauraa, se on itkunsekaista naurua. Että näin.

Videon nimi on Best fiends - a kid, a dog and a puddle,
ja sillä on jo 13 135 607 näyttökertaa.

YouTubesta ja meemeistä on moneksi.

Minua ärsyttäviä asioita

Tämän postauksen tarkoituksena EI ole levittää negatiivista ajattelutapaa, vaan se ilmentää henkilökohtaisia turhautumisiani.

1.) En ymmärrä runoteosta, jonka juuri luin. Olen uusinut runokirjan lainan kaksi kertaa lukeakseni sitä ihan_kaikessa_rauhassa, mutta en millään saa siitä otetta ajatuksen tasolla. Ensimmäisellä kerralla luin muutaman runon alusta, sitten toivoin, että seuraavat hahmottuisivat mielessäni paremmin. Lopulta päätin esitellä kyseisen kirjan koulussa toteamalla: "Ope hei, voisitko näyttää tätä sieltä edestä, niin voidaan porukalla katsella ja ihmetellä. Ehkä joku osaa selittää mulle jonkin runon sieltä".

Ylipäätään tuo nakuttava ärsytys syö ihmistä, sillä haluaisi kovasti ymmärtää, mutta taistelu on turhaa.

Mikä kirja on kyseessä? Juri Joensuu: Valohuppu.

2.) Kun luokkaan tullaan valuen, myöhässä, miten sattuu. Mun ei tarvitsisi ottaa tätä asiaa henkilökohtaisesti, mutta vähän se siltä tuntuu, sillä näen itse vaivan mennä ajoissa paikalle, valmistautua henkisesti tunteihin, ja sitten kun opettaja on jo äänessä, käy taas takana ovi ja se läimäistään vauhdilla kiinni.

Koulua varten on laitettava kello soimaan ja jo illalla asennoiduttava siihen, että on lähdettävä kotoa ajoissa. Jokaiselle käy joskus niin, että bussi lähtee nenän edestä tai ei saavu ajoissa, mutta mun mielestä tällaiset seikat ois hyvä huomioida. Aikuinenkin ihminen antaa itsestään fiksun vaikutelman katsoessaan välillä kelloa.

3.) Menen kassajonoon, minua edeltävä kaivelee maksuvälineitään vasta hinnan kuullessaan, jää maksettuaan aloilleen maksupäätteen ääreen, niin että mun täytyy pyytää siirtymään.

Kukaan ei rakasta jonottamista. Minä en rakasta jonottamista. Haluan, että minullakin on sopivasti tilaa K-Kaupan jonossa, en halua, että kukaan pukkii iseäni takaapäin kärryillään, kropallaan, tai ostostenjakajakapulalla.

4.) Nousen metrossa yleensä vasta sitten, kun se pysähtyy. Oletan, että saan mennä ulos ennen, kuin seuraavat lappavat sisään. Mutta miten käy yleensä? Asetan itseni metrossa oven eteen, sopivasti sivulle, että vierestänikin pääsisi porukkaa ulos. Mutta en itsekään ehdi astua metrolaiturille, kun ensimmäiset jo hökeltää päälle.

Tunnustus: Viime viikolla katsoin niitä tulvivia ihmisiä tarkoituksella pahasti ja sanoin kuuluvalla äänellä, että pitäis päästä uloskin.

Yhteenveto: On väsyttävää tulla ajatelleeksi jo etukäteen niitä asioita, jotka on tehty hankaliksi.

Uuvuttaa myös se, kun tuntee itsensä aivan näkymättömäksi. Ilmeisesti lähimmäisen rakkaus on kulunut käsite.

Hakaniemen torilla

Niin vaihtui sadekuuro auringonpaisteeseen. Toteutin yhden merkittävän haaveeni poikkeamalla Hakaniemen torilla, ostamalla sieltä tuoreita kotimaisia vihanneksia: kukka- ja parsakaalia, sekä hurmaavan porkkananipun. Näistä syntyy hyvä keitto, jota voi vaikka ahmia keveytensä puolesta.

Näin alkaa mun viikonloppu, posket punoittaen hiostavuudesta. Vedin hupparin lanteille ja käärin lahkeet ylös.
Istun metrossa, ja mun vieressä istuva pariskunta puhuu isoon ääneen ja nopeaan tahtiin jotain vierasta kieltä. Toisella puolella eräs nainen näppäilee viestejä näppäinäänet päällä. Pakostakin tulee kuulleeksi muiden juttuja, vaikka ei välittäisikään.
Sitten tulee joku pyytämään rahaa. Niillä on nykyään sellainen tapa, että asettelevat istuimille lappusia joita muiden tulisi lukea, ja sitten ne keräävät lappuset sekä avokätisten rahat niiden päältä. Suurin osa ei noteeraa mitenkään.

Jos ei muuta suunnitelmaa ilmene tuleville parille päivälle, niin Netflixissä on nähtävillä uusi kokonainen tuotantokausi Orange is the new blackille. Me taidetaan vaimokkeen kanssa katsoa tuo maratonina, ihan kuten ne edellisetkin. On se vaan niin jännä sarja, ettei malta kesken jättää.

Pelipäivä

Hyvää aamupäivää!

Näin jälleen viime yönä painajaisia, että pelkään jonkun aseistetun miehen seuraavan mua ja ilmestyvän mun asuntoon. Kun pääsin sisään, mua odotti poliisi, joka totesi vaarallisen rikollisen päässeen taloon. Aloin etsiä kännykkää soittaakseni Jannelle, mutta sepä tulikin samaan aikaan ovesta, kysyen oonko kunnossa.

Enpä osannut ruveta uudestaan nukkumaan. Yleensäkään en mielellään koeta heti pahojen unien jälkeen, koska ahdistaa hieman. Nyt kävin suihkussa pikaisesti ja lähdin keskustaan aamupalalle (eräänlainen toive tälle viikolle). Kampin Picnicissä tilasin ison ja rapean croissantin sekä kaakaon kermavaahdolla. Success!

Onko tämä vähintään yhtä kiva, kuin edellinen versio?

Missioni oli matkata Ruoholahteen asti Citymarketiin ostamaan The Sims 4- peli. Olisin varmaan löytänyt pelin lähempääkin, mutta mun tapoihin kuuluu mennä suoraan sinne, mistä tiedän tuotteen varmasti löytyvän.
Ostin pelkän pelin ja tuumailen vasta sitten lisäosien tarvetta. En ole juuri ostellut vastaavia pelejä, ehkä pari teininä, ja The Sims on kelvannut ilman kalliiden lisähärpäkkeiden lataamista.
Poistin The Sims 3:n jokin aika sitten koneeltani, sillä olin jo kyllästynyt siihen. Kiinnostukseni uutta versiota kohtaan heräsi ihan vaan siksi, että olisi jotakin uutta tekemistä vikoille lomapäiville.
Koko alkuviikkona mulla ei ole ollut fiilistä lähteä kaupungille kiertelemään tai hengailemaan, mieleen on tullut vain kaikki se hälinä ja ihmispaljous.

Päivän pelijuoma kätkeytyy söpöön tölkkiin.

Koska olen myös makeiden tuoksujen ystävä, haalin (perushyviä) suihkugeelejä Cittarista.

Ja mulle ja Hannalle yhteiseksi pikku lippupaketti! Eläköön, heräteostokset!

Emppu, Pinja & Ronja

Meillä oli tällä viikolla kesävieraita, ja tänään Hanna saattoi "lainalapset" junalla takaisin kotiin. Kuulemma reissu oli ikimuistoinen! Uskon tyttöjen selittäneen kilpaa kokemuksistaan sekä jakaneen tuliaiset heti kotona.
Itsekin odotin vierailua suuresti :) Kerkesin jo vähän jännittääkin että mitä tekemistä keksin sillä aikaa, kun Hanna on töissä, mutta meillä olikin joka aamupäivälle touhua ja tohinaa.

Heräsin joka aamu kello 8 pintaan, eikä edes ollut vaikeaa nousta, vaikka tiesin olevani kesälomalla. Heti maanantaiaamuna olin paistamassa vohveleita. Sitten tutkimme alakerran kirpparit. Läheisessä liikuntapuistossa lapset saivat rimpuilla telineissä ja minä otin muutamia kuvia. Viikon mittaan niitä seikkailukuvia kertyikin aika paljon puhelimeen.

Tiistaina pelattiin monta erää mölkkyä Myllypurossa: aamusella asvaltilla ja alkuillasta puistossa. Söimme irtojäätelöitä ostarilla.

Keskiviikkona vein tyttäret katsomaan Japanilaistyylistä puutarhaa Roihuvuoreen. Kävimme välissä hakemassa pikku evästä kaupasta, ja palasimme puiston penkille syömään. Vieressä oli sopivan varjoisa kohta mölkyn peluulle.
Seikkailua jatkaessamme pysähdyimme jälleen somassa leikkipuistossa, ja siitä livahdimme polulle, joka johdatti meidät vesitornin juurelle.

Torstaina ulkolämpötila oli +29. Katsastimme Hämeentien kirpputorit. Ostin meille Hakaniemen torilta kesän ensimmäiset (kotimaiset) mansikat, pensasmustikat ja kirsikat, joita nautiskelimme "maapallopatsaan" ja saunalaivan vierellä. Aivan ihana fiilis! Olin hiestä märkä, mutta kuinkas muuten. Ratikalla pääsimme Kamppiin, jossa tytöt ostivat tuliaisia.

Vonkaputous

Ketjukaruselli

Perjantaina tapasimme ensin Tyttiä & Katjaa, jotka odottivat Adam Lambertin keikkaa Kaisaniemessä.
Viikon kohokohta Lintsi sai tytöt hymyilemään suuresti. Ronja tykästyi Vonkaputoukseen, Pinja Ketjukaruselliin. Minä ostin metrilakuja ison pussin (en välitä huvipuistolaitteista). Ja tuosta noin vaan voitettiin sipsipyörästä 3 kiloa sipsejä ;)

Tervetuloa toistekin!

Nuuskamuija

Käytiin vielä toisen kerran kävelyllä tänään, ollaanpa hyviä. Itse asiassa Hanna lähti hölkkäämään vielä tulosuuntaan, kun mie palasin kotiin. Sillä aikaa piirsin tuollaisen E❤H- jutun penkkiin :)

Ostin Nuuskamuikkus-heijastimen, koska Hanna kutsuu mua Nuuskamuijaksi vihreän takin vuoksi.

Paikallista taidetta ostarin kupeessa.

Luukku 4

Riemuisaa viikonloppua! Perjantain kunniaksi kävimme murun kanssa turkkilaisessa pikaruokalassa, Kampin Pippurissa. Ei muuten puuttunut onnensilmiä. Täällä kasvispihvi oli itse tehty ja siten maistuikin paremmalta, useimmiten kun ovat tylsiä.

Omanlainen pikkujoulu

 Senaatintori eräänä aamuna juuri ennen "joulukadun" avajaisia".

Torstai 26.11.
Mun kaksoisveli saapui vaimonsa kanssa viikonloppureissulle Helsinkiin. Eipä jäänyt puheasteelle, kun viime näkemällä lupailivat. Vieraspaikka oli henkilöautolle hakusessa, voi sanoa olleen todella vaikeaa.
Tarjosimme nälkäisille matkalaisille kotiruokaa sekä jälkkäriksi avoivaimoni loihtimaa suklaakakkua, jolle sateli kehuja. Sen jälkeen vastaanotin tavaraa, jota oltiin haalittu mulle lapsuuden kodista; Niinpä vihreät verhot odottavat silitystä ja ripustusta meidän olkkariin, mummun pakinat ja muut tarinat ovat luettavissa tuossa tietokonepöydällä, ja pari äidin tekemää nukkea istuu vielä toistaiseksi kassin pohjalla. Aivan ensiksi mulle oli tullut mieleen tietty keittokirja, jonka välissä on paksulti itse kirjoitettuja reseptejä lehdestä ja toisesta. Luulin rupeavani tunteelliseksi vastaanottaessani tavarat, mutta ehkä se tapahtuu sitten, kun alan etsiä niille paikkoja.




Tuliaisiksi saatiin suklaata Pandan tehtaalta, jossa J+H olivat pysähtyneet ajomatkalla, sekä pari pulloa viiniä, jotka ovat kuulemma saaneet ylistystä kriitikoilta.

Perjantai 27.11.
Olin ottanut tämän päivän talvilomapäiväksi, joten sain nukkua hyvin ja nauttia aamupalaksi suklaakakkua (toki!). Suunnittelimme päivää hieman ja suuntasimme kaupungille metrolla. Ensin tutkailimme liikkeitä Rautatieasemalla, ja minäkin löysin siellä olevasta Cyber Shopista hauskan t-paidan sekä nappikuulokkeet. Simppeli suunnitelma oli suunnata Kamppiin syömään hyvin sekä tutkailemaan kiinnostavia kauppoja
Memphisissä oli hieno sisustus ja jostain syystä kumiankkoja siellä täällä. Minun jännittävän kuuloisessa ja makoisassa ruoka-annoksessa oli bataattiranskalaisia, tofua, sekä mangosalsaa. Pistin ranttaliksi tilaamalla kirpeän, mustikkaisen majiton.

Välissä kävimme mutkan idemmässä eli meidän asunnolla, jossa avovaimoni oli saapunut odottelemaan työpäivänsä jälkeen. Kunhan saatiin valkkaripullo auki (varsinainen blonditesti!), siemailin sitä ja muilla oli omia juomia illan aloitteluun.
Noin seitsemältä illalla olimme takaisin keskustassa, jossa Helsingissä asuva isoveli odotteli meitä tyttökaverinsa kanssa. Löydettiin pöytä oluthuone Kaislasta. Muut tilailivat erilaisia oluita, mutta minä ja muru erotuimme joukosta lonkeroinemme. Iltahan oli varsin hupainen. Nauroin ihan mielettömästi, niin että poskipäihin sattui kovasti. Pikku hiljaa Kaislassakin oli vähän tungosta ja volyymi nousi, mutta koska siellä ei soinut musiikkia, pystyin helposti kuuntelemaan muita.
Yömetro kulki, jes. Minä, muru ja veli vaimonsa kanssa takaisin meillä. Tilasimme mehevät pitsat ja nauroimme vielä lisää.

 Kortinpeluuta tyttöjen kesken.

Lauantai 28.11.
Lauantaina kävimme ensin Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comissa. Löysin sieltä setin vihreitä valopalloja, jotka ajattelin laittaa roikkumaan makkarin ikkunaan sitten, kun ne verhot on saatu ripustettua. Koska olen uuden kännykän tarpeessa, pälyilin kaiken merkkisiä ja mallisia älypuhelimia. Otin kuvan kaikkein kiinnostavimmasta, eli tähtään sen ostoon seuraavana palkkapäivänä.
Mukaan tarttui ehkä extempore leivänpaahdin, alennuksessa n. 9e. Viimein tuli ostettua myös Alias-lautapeli, jota on helppo pelata kenen tahansa kanssa.
Jätkäsaaressa oli aivan mieletön tuuli! Otin jo kaverista eli kälystäni tukea, etten lähde tuulen mukaan. Pohdin, kuinka edellisiltana bongattu isoveli mahtaa viihtyä risteilyllä moisella tuulella, ja sittemmin kuulin, että risteily oli erittäin huono idea.

Keskustassa: Minä osoittelin välillä, mistä suunnasta minkäkinlaista kauppaa ja palvelua voisi löytyä. Kälyni pääsi toteuttamaan fanitustaan yhä suuremmin löydettyään Anssi Kelan t-paidan Levykauppa X:stä.
Forumissa kierrellessä tulin myös ajatelleeksi, että mitähän hankkisin joululahjaksi ystäville. Avovaimo sai lahjansa jo aikaa sitten, kun välttämättä halusin ostaa hänelle ruutupaidan, jollaista hän oli etsinyt. Jätin lahjaideat hautumaan, sillä haluan ostaa jotakin varmasti tarpeellista.

Pitihän se ottaa yhteiskuva kaksoisveljen kanssa.

Kun haukkasimme jälleen raitista ilmaa, päädyimme niin kutsutulle joulukadulle eli Aleksanterinkadulle. Vieraamme ihastelivat jouluvaloja ja pikkuisia kojuja käsitöineen kaikkineen, kävelimme siinä tunnelmassa hissukseen. Taisinkin hiukata, että "Tarttuukos teille joulufiilistä?" Stockmannilla ja monilla muilla oli kauniisti koriteltuja ikkunoita.
Tien päässä juuri ennen Senaatintoria sijaitsee lauantainen ravintolamme, Il Siciliano. Olen tähän asti aina tilannut saman, houkuttelevan Gnocchi al pesto e fagiolini- nimisen annoksen, enkä nytkään tehnyt poikkeusta. Söimme suurella ruokahalulla, ja tarjoilijalle kerroimme vuolaat kiitokset.

Eräänä määränpäänämme oli Tennispalatsin Finnkino. Katsoimme täydessä salissa Napapiirin sankarit 2- elokuvan, joka herätti hilpeyttä sekä meissä että muissa katsojissa. Minusta leffa oli juuri sellainen mitä siltä saattoikin odottaa, eli ensimmäisestä osasta tykkääville voin ainakin suositella.

Palattuamme meille availimme ostoskasseja. Oli hauska tietää, että muut olivat löytäneet juuri varta vasten etsimiään juttuja.

Illan päätteeksi levitimme pöydälle niin Aliaksen kuin Afrikan tähdenkin pelilautaa. Minähän se voitin Afrikan tähdessä, vahingoniloisena; voi että miten voikaan olla innoissaan, kun välillä voittaa itse.

Minä heitän noppaa...Saanko aloittaa?

Sunnuntai 29.11.

Hieman haikea mieli, kun vieraat lähtevät. Olen super onnellinen, että heillä oli kivaa. Myöhemmin vielä kiittelimme puolin ja toisin; toiset majapaikasta ja opastuksesta, me hyvästä seurasta. Milloin otetaan uusiksi?

Päivän arvosana: 7½

Hyvää torstai-iltaa!

Viikko sen kun hurahtaa. Tänään saatiin työpäivän piristykseksi suuret korvapuustit, kun työkaveri kipaisi hakemassa lähikaupasta. Oli mukava jutella ja nauraakin vähän taukotilan pöydän ääressä, kun yleensä mun tauot sattuu vähän eri aikaan muiden kanssa.
Katajanokalla pidettävään palaveriin piti ehtiä puoli kahdeksi, ja siellä kuulin viime laatukierroksen tulokset omaltakin alueeltani: kohteessa on erityisen siistiä.
Kolmas vuosi tässä helsinkiläisessä työpaikassa täyttyy ihan justiinsa. Alkaa olla aika pohtia talviloman ajankohtaa.

Keskustassa haahuilin Forumissa, kun tutkailin muutamia vaaterekkejä. Asusteliikkeestä tarttui mukaan naisellisia juttuja, eli kuvassa näkyvät rusettipanta, sydänkorvikset sekä pinnejä. Oon useasti katellut erilaisia pantoja, mutta ne on aina painaneet liikaa. Mun lempivärit on valkoinen ja vihreä, joten nämä korvikset näin heti, ja ne sopivat joka päivä pidettäviksi. Tykkään siitä, miten korut yms. on usein lajiteltu värin mukaan. Pinnejä mulla ei ollut tallessa enää ollenkaan, minne lie taikamaailmaan katoavat. Sinne hukkuvat yhtä hyvin niin pompulat kuin korvislukotkin. Hiukset muuten saivat super blondin sävyn eilen, kun kyllästyin katsomaan yllättävän tummaa juurikasvua.

Vero Modalla ei ollut mun makuun sopivia vaatteita, mutta nyt voin harjoitella kynsien lakkaamista tällä vaaleanvihreällä lakalla. Mistähän muuten ulkonäöltä tietää, mikä kynsilakka on hyvää ja mikä lirua?

Tässä näette kasvissyöjän lautasen. Yleensä en tykkää kun kysellään, miksi en syö lihaa, kuinka kauan oon tätä "harrastanut", enkö tosiaan siedä edes kalaa, entä kevyttä kanaa, tai, mistä saan proteiineja ja vitamiineja. Tuli otettua kuva, kun lautanen tuli näinkin täyteen: tofu-seitanpihvejä, riisi-ohrasekoitusta (valmis sydänmerkitty tuote), kasvissekoitusta, tomaattia, kurkkua, paprikaa. Nälkä lähtee tällaisellakin setillä, varsinkin, kun syö kaikessa rauhassa. Mähän en juuri lue edes Aku Ankkaa ruokani yhteydessä, kun mieluummin maistelen enkä hotki.

Illan mittaan haettiin H:n kanssa postipaketti. Isosiskonsa oli lähettänyt hieromalaitteen, ja sillä saatiin mun hartioita auki. Paketissa oli myös lasten kirjeitä, joihin aiotaan viikonloppuna vastailla oikein ajatuksen kanssa. Yhdessä kirjeessä on mukana itse piirretty värityskuva meille, ja sehän oli erityisen hauska, koska siinä olivat meidän neljä kissaa ihan elementeissään.
H:n perhe on kysellyt että kuinka me aiotaan viettää joulua. Näillä näkymin vietämme cityjoulua toista kertaa peräkkäin, siitäkin syystä, että neljän kissan kanssa on hankalampi matkustaa. Kunhan lapset pääsevät käymään meillä ennen joulua, voidaan yhdessä fiilistellä valoja ja muuta mukavaa tuolla keskustassa.

Tässä samalla mietin, että koska huomisillalle on luvassa pelailua kaveripariskunnan luona, niin täytyykin muistaa ottaa Yatzy ja Tower mukaan. Mukavaa viikonlopun odotusta!

Pieniä, mukavia asioita

Mä en vieläkään varsinaisesti tykkää pimeästä, mutta koska olen oppinut sietämään sitä, siedän myös syksyn mukanaan raahaaman kirpeyden. Että melkein nipistää nenänpäätä. Voin pitää hiuksia auki pipon sisällä, upottaa kädet maiharitakin taskuihin, ja sitten sisälle tullessa nauttia kuumasta kaakaosta. Viltti on hauska vetää sohvalla päälle, kun se saa samalla lämmittää kumppaninkin jalkoja. H on asetellut olkkarin hyllylle kynttilöitä, jotka kieltämättä luovat lämmintä tunnelmaa silloin, kun vedämme parvekkeen oven yöksi kiinni.
Kun tv:stä tulee vain puoliskolle mieleistä katsottavaa, täyttelen sanaristikkoa. Saan kuulla että mummoudun sillä tavalla, mutta mä voinkin virnistellä takaisin, että tällä mummolla ei juuri ryppyjä ole.

Tietokonepöytäni ylälaatikossa on tallessa Anni-mummun omakustannekirjan "oma kappale".

Vetreänä Emppu-mummeli pysyy kuntosaliharjoittelulla. Viimeksi eilen sain hikoilla ihan itsekseen työpaikan salilla. Kun Suomi Poppia kuunnellessa puna nousee poskille, voi olla tyytyväinen itseensä.
Mummoista puheen ollen, veljet on tyhjentäneet nyt myynnissä olevaa lapsuusajan taloa ja kuulostelleet siskon toiveita. Ovat luvanneet toimittaa mulle meidän mummun kirjoituksia. Siellä pitäisi olla pakinaa ja runoa, inspiraation lähdettä mulle, joka myös mielelläni taivuttelen sanoja ja oikaisen pilkkuja. Tähän asti oon saanut lukea näitä tekstejä vain vähän, ja kovasti harmittaa, kun en kysellyt niistä äidiltä sen enempää.

Kirjeiden raapustelusta tuli mieleen, miten itse harrastin kirjeenvaihtoa joidenkin teksti-tv:stä bongaamien tyyppien kanssa. "Kuva ois kiva" oli se puolipakollinen pyyntö jonka ilmoituksessa.

Olen päässyt kirjoittamaan kirjeitä, kun ollaan H:n kanssa saatu kirjekamut tämän siskontytöistä. Huomaa paitsi käsialasta myös kirjoitustyylistä, olenko mä vai H kirjoittamassa lapsille. H:lla on selvästi murretta seassa, kun itselläni sitä ei juuri näy edes Facebook-päivityksissä.

...sitten kuulette omia kuulumisiani

Olen ollut kaksi viikkoa sairaslomalla tulehtuneen ranteen takia. Minut käskettiin Burana-kuurille, ja voiteita Voltaren sekä Ice Power olen sivellyt aina uudestaan ja uudestaan. Ranne ei ole vieläkään täysin parantunut, vaan jomottaa jo kolmatta viikkoa. Onpa tuuri, että mulla on just nyt kaksi viikkoa lomaa. Lisäksi olen pitänyt rannetukea, mutta muutaman kerran olen jo hermostunut siihen. Olen niin oikeakätinen kuin vaan voi olla, vasemmalla kaikki on super kömpelöä.
Melkeinpä ikävintä on se, etten voi juuri kirjoittaa. Jo ostoslistan tai yhden postikortin kirjoittamisesta seuraa jomotusta tai säteilevää kipua. Huonolta tuntuu myös, kun en voi osallistua yhtä paljon kotitöihin kuin avovaimoni.
Fysioterapeutilla olen käynyt yhden kerran tänä mainittuna aikana, ja hän on tehnyt jo kuntoutusohjeet. Kuitenkaan en saa aloittaa sitä ennen kivun loppumista.

Tässä on mun viikonlopputukka. Ei sentään ihan vielä rastoittunut, mutta lakkaa oli niin paljon, että tuli elävästi teini-ikä mieleen. Kampaajalta bongaamani ruusuntuoksuinen BC Bonacure hairtherapy- öljy on auttanut minua hiusten selvittämisessä sekä päänahan hyvinvoinnissa.

Paljastan teille söpöilykuvia itsestäni. Olen ostanut muutaman topin itsetunnon kohentumisen kunniaksi, enkä morkkaa enää käsivarsianikaan. Tanssahtelin himassa, kun maisteltiin parit alkojuomat ennen DTM:ää. Helma heilui! Baarissa tanssiminen oli hauskempaa kuin koskaan.

Tänään teimme iltapalaa Lähikaupan herkkulätty- aineksista. Kaverini Tytti toi muun muassa tällaisen purkin meille lahjaksi, kun pitkästä aikaa tapasimme ja sain näyttää avovaimoni, josta olin puhunut jo paljon.
Tytin kanssa juteltiin päivän polttavista aiheista ja lööpeistä, ja yhteisiä Haapaveden lukioaikojakin tuli muisteltua. Täällä Helsingissä olen muuten tullut jutelleeksi aika monen Oulusta tai sen läheltä kotoisin olevan kanssa. Vahvan murteen kuuleminen on aika tosi hauskaa.

Suokki

Kävin eilen Suomenlinnassa murusen kanssa. Koko päivän kruunasi rakkaan hymy: oli kuulemma tosi kiva päästä näkemään nämä kauniit maisemat :) Kyllä, myö ollaan ällön siirappisia yhdessä.

Tuparit

Meillä oli H:n kanssa pienet tuparit juhannus-perjantaina. Kavereita oli kutsuttu muutama, niin että kerkesi jutella kaikkien kanssa tärkeimmät kuulumiset. En ole pitänyt juhlia sitten lapsuuden synttärien, joten vähän pohdin, millon olisi hyvä hetki asettaa tarjottavat pöytään ja esittelenkö tyypit toisilleen vai kertoneeko nimensä itse.
Ensimmäiseksi vieraaksi laskettakoon kihlattuni siskon, joka saapui pariksi yöksi Karjalasta. Hän toi meille kukkia jo aamusta :) Kolmisin valmistelimme asuntoa pippalokuntoon.

Täsmällisesti klo 14 saapui Saara, joka oli tavannut kihlattuni jo kerran Kaisaniemessä Radio Aallon Helsinki- päivän konsertissa, kun kimpassa istuttiin nurmikolla rentoine eväinemme. Nyt tuli juteltua aika paljon töihin liittyvistä asioista, kun alun perin siellä ollaan tavattu. Itse asiassa tasan vuosi sitten, sillä Saara oli mun kesätuuraaja. Hauskaa, miten sitäkin kautta on saanut kavereita. Kissat saivat osansa huomiosta illan mittaan, kun kyseltiin niiden nimiä ja että kuinka ne ovat sopeutuneet. "Tässä on jotain terapeuttista", kuulin eräänkin vieraan suusta tämän hoitaessa huomionhakuista kehrääjää.

Ensimmäinen huonekasvimme on rahapuu.

Tarjottavat eli pitsat ja muut naposteluherkut tuotiin pöytään sitten, kun kissat olivat rauhoittuneet nukkumaan kukin omaan mielipaikkaansa (lue: eivät hyppineet pöydälle irtokarvoineen). Tähtityttö toi tullessaan feta-kasvispiirakan, jota kehuin vuolaasti. Ruokaa oli varattu sopivasti, ja alkoholiakin nautittiin nätisti: tuparituliaisiksi saimme rose-viiniä, ja itse olin ostanut tarkkaan valitut Yellow tale- punaviinipullon ja Ballet-kuohuviinin. Rupattelu poikkesikin välillä Alkossa tehtäviin valintoihin pohtiessamme, mitä tarkoittikaan esimerkiksi kuvaus tanniininen, tai osaako makua kuvitella pelkän selityksen perusteella. Kiinnostuneille tiedoksi, että kuohuviinipullon korkki ei tavoittanut korkeuksia, vaan taidokas avaajamme poksautti sen hallitusti kouraansa.

Esittelimme asuntoa hymyssä suin. "Me ollaan tosi tyytyväisiä tähän!" kuulin itseni toistavan. Nyökytteleväkin palaute sai mielen korkealle. Viihdyin, muut viihtyivät. Paikalliset vieraat lähtivät myöhään illalla, ja viimeinen bussimatkalainen lähti liftaamaan yön saavuttua. Kiitin kaikkia muistamisesta, paikalla olosta.
Seuraavana päivänä sisko saatettiin junalle. Mukavaa, että hän pääsi juhannuksena katsomaan meidän meininkejä ja osallistumaan juhlintaan. Sitten pullot päätyivät keräykseen ja viimeinen pitsapala lihansyöjän suuhun. Valtasin sohvan H:n kanssa ja katsoimme Orange is the new black- sarjan uusia Netflix- jaksoja. Loppu viikonloppu oli hyvä lähinnä vain olla.

Tunnelmia ke ja to

Keskiviikkona rentouduin Me Naiset- lehden kanssa. Saara Aalto herätti huomion kannessa.

Torstaina vietettiin Roihuvuoren Hanamia. Hanami on merkittävä juhla Japanissa. Näin pari esitystä lavalla ja katselin (teeman mukaan pukeutuneita) ihmisiä piknikillä. Hain ruokaa paikallisesta thaipaikasta. Tämän jälkeen ystäväpariskunnan asunnolla kävi cosplay-harrastajien vilske: muutama ompeli valmiiksi pukuaan, ja niitä sitten lähtivät kuvailemaan puistoon.