Pakkaamista ja Gilmore girls

Lauantai 10.9.

Saako mainita pari asiaa säästä? Syksystä ruvettiin puhumaan Helsingissä ehkä pari viikkoa sitten, mutta tällä viikolla olen hikoillut ihan kuin kesällä. Ekat syksyn värit olen havainnut parvekkeelta näkyvästä puusta.

Niinhän siinä kävi tänäänkin, että nousin kasin aikoihin ylös. Oli puhetta lähteä aikaisin Tokmannille etsimään muuttolaatikoita, mutta se tapahtuikin iltapäivästä, kyllästyttyämme lorvailuun. Clas Ohlsonilta löytyi kuplamuovi.
Palasimme kotiin pakkaamaan ja saimme paljon aikaiseksi. Energiaa päivän puuhaan saimme Hesen aterioista, jotka välissä noudin.

"Jaa että vaimoke pakkaa, kun toinen kuvaa?"

Meidän lattialla on pidetty viimeksi tavallista pienempiä mattoja. Niiden pesu onnistui kotikoneessa 30 asteessa käsinpesuohjelmalla.

Kaikki täydet laatikot ja pussukat on kannettu makkariin, joten siellä on nyt todella ahdasta...

...Olkkarissa kai kaikuu pian.

Sunnuntai 11.9.

Olen ruvennut katsomaan Gilmoren tyttöjä ihan alusta Netflixistä. Mulle tuli ihan yhtäkkiä ikävä tätä sarjaa ja muistan taas, miksi viihdyin sen parissa aiemmin. Sitä paitsi, aina täytyy olla jokin sarja jota seurata. Samalla odottelen uusia jaksoja komedioille Moderni perhe ja Kolme miestä ja tyttö.

Thoughts 21 and 22

My favourite tv-shows

LA Ink / Pic: tvlistings.zap2it.com

Friends / Pic: frendit.org

Putous / Pic: mtv3.fi

The couch
J&H got my couch and kitchen table out of this apartment. There´s no place for them in my new home and I´m going to buy new things in there.
We heard noise coming inside of the couch when turning it. So J broke the cloth and (because it has been in day-care-center) we saw legos and other stuff inside of it. Hoped something exciting...too bad.

I´d like to change the bed and computer table, too. It´s the idea about choosing myself, no so much second-hand anymore. Show me the way to Ikea?

White inside, white outside.

Iholla

"Tee minusta taas nainen jonka muistamme"
SMG - Letitä tukkani

Västäräkin siipi
Yksi lukee päiväkirjaa,
ääneen
kuten tuuli ääneen laulaa
Hän selaa vaihtuvalla käsialallaan peitettyjä sivuja varhain aamulla
ja viimeisenä nukkumaan mennessään

Kuinka minä nauran,
lähes verenmaku suussa juoksen kanssasi kilpaa pellonlaitaan
Puhallamme värikkäitä saippuakuplia
laulurinteellä

Vuoden päästä nojaan leuallani käsivarteeni ja teen havainnon
Tiiliseinät eivät kaatuneetkaan,
minä olin kaunis ihminen
Västäräkin siipi parani nopeasti,
muuttohaukalla oma mieli
- Valoisa 22.3.2012

Sain runooni inspiraation eräästä blogipostauksesta. Siinä mainittiin, että "talot ei kaadu". Eivät ne tosiaan kaadu, eikä kaadu ihminenkään, kun tahto kasvaa lujaksi.

Kuva: Sub.fi

Oon aina rakastanu kirjoja, joiden naishahmoihin voin samastua. Subilla pyörii nyt sarja, joka on tästä samasta syystä kuin mulle tehty.
Seuratessani tätä sarjaa tulen ajatelleeksi, että päälle päin voi näyttää että jollakin tyypillä on asiat mallillaan, mutta oikeasti se on pettynyt johonkin, on jäänyt saavuttamatta jotain tärkeäksi tullutta. On niin helppo luulla kanssaihmisten olevan onnellisempia kuin ovatkaan. Vaikka nähty hymy on poissa kahden sekunnin kuluttua. Kasvot kääntyy toiseen suuntaan ja ilme vakavoituu. Mutta vakavoituminen on jäänyt multa huomaamatta. Kuinka moni oikeasti osaa lukea (vieraiden) ihmisten fiiliksiä tuosta vaan, ilman että ne itse kertoo mitään?
Iholla on tämän hetken suosikkini, koska se kertoo tavallisista suomalaisista ihmisistä. Itkuista ja pettymyksistä, ihmissuhteiden rakoiluista ja niiden paikkaamisista. Se on myös onnenkyyneliä ja positiivista jännitystä. Tykkään kovasti, kun sarjan naiset ei oo esittäny mitään vaan ne on olleet rehellisesti sellaisia kuin ovat. Juuri nimenomaisella kuvaushetkellä.
Naisista kaikkein kiinnostavimmat hahmot on Esin ja Heli; Helin nauru on ensinnäkin aivan ihana, hiukset kadehdittavan pehmeän näköiset ja sillä on runollisia pohdintoja. Esin on mun lailla kiinnostunut mediahommista ja seurasinkin kiinnostuneena, kun se haastatteli Rakel Liekkiä ja Herra Ylppöä. Jään odottamaan, miten Esin kehittyy alalla.

Onni on mulle tällä hetkellä tv:tä ja rauhallisuutta. Loikoilua ja värikkäitä villasukkia. Huomasin, että kaakaosta ja kermavaahdostakin voi tulla huono olo. Mutta luvan kanssa oon herkutellut tän viikon, enhän mä varsinaisesti juhlinut synttäreitä. Sain synttärilahjaksi mm.kirjanmerkin ja se tuleekin tarpeeseen, sillä nyt mulla on Pelle Miljoonan romaani kesken. Pelle on kirjottanut hahmonsa seikkalunnälkäisiksi ja toisiaan kunnioittaviksi, ja siitä tykkään erityisesti.

My name is Alice

Olin viikon Oulussa. Ei oikeestaan ees tuntunu niin monelta päivältä, liekö syynä että katottiin niin paljon L-koodia. Testin mukaan olen sarjan Alice, ymmärrän kyllä sen. Lienee parempi vaihtoehto kuin Bette, joksi oisin luullu itteeni. On harmillista, miten jotain sarjaa unohtaa seurata, vaikka se ois kuinka hyvä :I Frendejä on nähny nii paljon, ettei sitä voi sanoa enää seuraamiseksi. Mikä ois uus, mut valloittava sarja?

"Oot tosi cooli."

Eräänä päivänä ootellessani Tiinaa töistä katoin leffan Perheen jalokivi. Sarah Jessica Parker ei voi olla mitään muuta kuin ihana, ja tuokin rooli sopii sille (ilman carriemaisia muotiluomuksia ja kihomaisia miehiä). Mä samastuin roolihahmoon siten, että mustakin usein tuntuu ettei mua ihan ymmärretä. Sitä toivoo sopivansa joukkoon ja omasta mielestä on tarpeeksi ystävällinen kaikille, mutta kuitenkin tuntuu, että menispä asiat pikkasen paremmin. Mä oon tainnu aina olla sellanen ajelehtija. Seilaillu tutkien, mutta ankkuri ei ookaan pysyny kiinni kovin kauaa. Esimerkiksi: Mulla on joka koulussa ollu se kaveri numero yksi, jonka kans oon halunnu viettää eniten aikaa ja joka on luottanu paljon muhun. Kunnes jokainen niistä on löytäny itelleen "parempaa seuraa", ja välit on viilenny. Luulenpa, ettei mulla ole yhtä parasta ystävää, vaan monta hyvää. Ja tyttöystävä, jonka kanssa on muodostunut niin kutsuttu arki. En kai siis ajelehdi tällä hetkellä, mutta jotain (pieniä) muutoksia oon usein vailla.

Viimeisin kokemani muutos oli hiustenvärjäys, joka ei sinänsä ole kovin suuri juttu, mutta luo omalla tavallaan uutta eloa. Punatukkaisuuden myötä huvittais ostaa hauskasti yhteen sointuvia värikkäitä vaatteita, ja vihreät silmät erottuu edukseen. Feilasin projektini "kasvatan hiukset omanvärisiksi", Tiinan ei tarvinnu kauaa suostutella :> Kuvan lasit sain Jannelta. Eihän oo liian suuret mun päähän? :p

"Olet pidättänyt henkeä herkeämättä,

silmäsi kiinni lujemmin

Sanot, ettet tahdo olla kuten muut"

- Kauneus 1.8.2011