Luen: Runoantologia

Maailma on teonsana, Wsoy

 

Pajupilli

En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta

- Katri Vala (1934)

Runoja paikkansa löytämisestä

Olen koonnut yhteen postaukseen runoja, jotka kertovat jollain tapaa itsensä etsimisestä sekä sellaisen paikan kaihosta, jossa tuntea kotoisuutta.
Edelleen teksteissäni tunnustellaan epävarmuutta, mutta onnistuin löytämään muutaman, joissa ratkaisu on jo löytynyt:

Löydä minut

Linnanmäki talvella

Olen kotona nyt

Juhannus

Kuva: weheartit.com

Ajatuksenvirtaa unenpuutteessa

"Tänään on kai kaikki mahdollista
kun oot vielä alle kakskytviis"

Olavi Uusivirta -  Reeberbahn

Mua kiehtois älyttömästi löytää uusi juttu, jota kutsua omaksi. Se ois sellanen mistä vois kysyä aina, että "hei Emppu, ootko taas...?".

Esimerkki: sain mielettömän inspiraation hauskoista pikku (Intia-vaikutteisista) rummuista, jotka satuin bongaamaan eräs kerta kierrätyskeskuksesta. Oli suuri virhe jättää ne sinne, koska nyt mua huvittais taputella sellasia ja testata rytmitajua. Tai kun mun päässä soi usein joku melodia josta sitten tulee runo, niin niitä melodioita voisin taputella. Näkisin itteni kämpän nurkassa sympaattisen kuuloinen rumpu sylissä, vihko lojuis vieressä lattialla ja kirjottaisin siihen heti mieleen tulevia ideoita.

Jospa kokeilisinkin samalla keksimällä keksiä runoja? Luin Maija Vilkkumaan kirjasta, että se kävi (about WTC-iskujen aikaan?) New Yorkissa kirjotusreissulla. Pohdinkin tuolloin, että onko oikeasti mahdollista saada aikaan uskottavaa tekstiä siten, että sitä varten lukitsee itsensä rauhalliseen paikkaan. Tähän mennessä kun se on tuntunut pakotetulta.

Linnanmäki talvella.

Haluan ostaa Kallion kaupasta ruskeat reisitaskuhousut ja kengät, joilla on helppo kävellä. Ehkä korviin ilmestyy puiset renkaat, jotka täydentää uuden asukokonaisuuden (hippiydeltä kun ei taida voida välttyä). Tykkään luonnollisuudesta ja lempivärini on vihreä ja valkoinen, vaikka haluankin lisää värikkäitä tatuointeja. Kyllästyin viimeiseenkin lävistykoruuni madonnaan, joten otin sen pois viime viikolla.

Haluan kuunnella ihmisten puheita tarkemmin salaa, ja siksi jäädä ratikkaan pyörimään puoleksi päivää. Tähän asti oon vain puhunut tekeväni niin, ja oikeasti tullut mahdollisimman suoraa reittiä kotiin.

Lisäksi aion syödä oikeasti ituja ja kasvatan kaktuksen onnistuneesti (varjellen sitä kissoilta).

Tällaisen vähän randomin asian sain vielä aikaan:

Nousisit ylös,
avaisit sun verhot

Ei ne niin raskaat oo
Nousisit ylös,
kun on ilma ihanan viileää joo

Mitä jos sovittais niin,
et tänään ois kaikki hyvin

Tänään ois kaikki paremmin

Emmehän mieti huomista,
emme meidän virheitä
Ei me takerruta enää toisiimme

Mä olen jo sulkenut oven,
sulkenut tarkkaan

Kuten tein aiemmin

Ne samat rappuset,
joista on kaiku karannut

Ja kaide huolimattomasti saadaan kiinni taas

Se sama korvia vihlova kiskon ääni,
kuitenkin tärkeä ja kutsuva

antakoon minulle nyt voimaa

Ristiriidoista huolimatta
tai juuri niiden vuoksi
olen tänään oma itseni

Tahdon lyödä tahtia lujaa
päässäni soivalle melodialle,
kun matkalla unohdan jotain
ja muistan toista taas
Olen minä uusissa kehyksissä

Helsingin sumussa klo 05.55

Thought 17

White wonder
Waking up in this wonderland
white as the ghosts
I used to fear in my childhood

Makes me wonder
if this could be good for me
Then I realise I´m not alone

I see shadows kissing on the snow
It´s the poetic scene
from a silent movie
devoted to me today

- 7.2.2010

 

For those who don´t know where to stay

I have written poems about being lost in some way and finding the own place to call home. Or something like that. I realised there´s already several of them and wanted to collect them here. People want to hear songs about their current mood so maybe this texts can help someone even a bit as well.
(Btw, you can always correct my English. Don´t want to write willy nilly.)

Dragons will survive 

Mist

Tulenpalava 

Kuumailmapallo

Kissarunoja

Fender, Mustang ja Strato
kaula kylki siipi
 kaartuva lapa
  kovera kurvi takapuolella
   kilpikonnanluinen plektrasuojus
ne olivat kaikki sinun kissojasi, livahtivat
kanssasi oveni raosta
sähisivät, raapivat ja raivosivat
joskus ne karkasivat eikä niitä näkynyt viikkoon
silloin minä ikävöin sinua
eikä kirjoituskoneen hupun alta
löytynyt yhtään sanaa

- Anja Snellman

Uusi blogi ja uudet kengät

"Luottokorttilasku vaikka
entinenkin maksamatta on" 

Samuli Putro - Kengät tuo hiekkaa eteiseen


Koin yllätyksen, kun en saanutkaan enää lisätä tekstejä Rakkausrunot-sivustolle. Ilmeisesti 248 julkaisua multa on siellä aivan tarpeeksi. Tästä sain idean perustaa oman blogin tekstejäni varten, osoite on http://emppuspoems.blogspot.com/
248 on kuulemma suuri luku, mutta omasta mielestäni tuotantoni voisi olla suurempikin. Vaikkakin kuuluisa luomisen tuska on tuttu mullekin, ja jokaista tekstiä pitäisi hioa ennen julkaisemista.
Joka tapauksessa, ko. blogi tulee sisältämään sekä (sitä mukaa poistamaani) Rakkausrunot- materiaalia että runoja, joita oon tallettanut koneelle siksi, että en oo vielä tohtinut luottaa niihin tarpeeksi. Kaikki matsku käydään läpi ajatuksen kanssa, viilataan turhat rönsyt pois ja viritellään nätimpään ulkomuotoon. Näin teen kunniaa harrastukselleni, ja tämä blogi säilyy päiväkohtaisten ajatusteni kätköpaikkana.

Esittelen kesäkenkäni: tässä on Heppolta tilaamani Vagabondin Cubbiat. Kengät saapuivat Ruotsista noin viikossa, ja maksoivat 45e (ei postikuluja). Oon tottunu ostamaan kenkäni läheltä, joten en ollut ennen käynyt tuossa nettikaupassa. Aina en tosin oo asettanu suuria kriteerejä. Nämä näytti sopivan kevyiltä, ja värikin on hauska.

Runo ja sen synty

Epävireinen
Jos oikein keskityn,
osaan olla valokuvassa niin,
että hymy näyttää hymyltä
eikä pahan päivän eleeltä

Istumme epävireistä päivää,
sulaudumme harhailevaan ihmisvilinään
Kun kosket olkapäätäni,
havahdun katsomasta pää kallellaan

Tahtoisin tietää
mitä ajattelen silloin,
kun huomaan hiusteni taas pitkiksi kasvaneen
Mitä mahdan todeta sinulle siinä hetkessä,
kun vesi solisee taas vapaana alapuolellamme
Heitän kiven kiiltävään virtaan
ja se muodostaa pyörteitä

Mitä sinä pakenet nyt,
kun olet kanssani täällä
Solina on musiikkia,
mustakin on väri
jos vain haluat niin

Katso, nuo pystyttävät sirkustelttaa
Miten satuimmekin tähän seuraamaan
Koko iltapäivä samassa korttelissa,
on kiire aina aikaa kultaamaan

- Valoisa 13.5.2012

Räpellystä opistoajoilta.

Tämä runo (tai laulunsanat) on syntynyt osaksi niistä ideapalasista, joista mainitsin viimeksi. En kerta kaikkiaan halunnut antaa periksi kyteneelle luovuuden tuskalle tänä iltana, vaan tuijotin sanoja ja pohdin rivien väleissä olevia ajatuksia. Lopulta huomasin rungon olevan ok, mutta joitakin sanoja oli muokattava. En oo koskaan varta vasten ottanut aikaa runoja kirjottaessani, mutta tämän kanssa meni yksi tunti.
Opetetaan, että lyriikoita tulisi tulkita täysin oman mielen mukaan. Tässä pääasiana on (tarkoitus olla) epävarma parisuhde. Vaikka kaveriakin voi koskettaa, ite ajattelen useimmiten, että totta kai kyseessä on rakkaus. Tajuan, että mun pitäis unohtaa tämä oletus, koska se rajoittaa mielikuvitusta. Oletus on sekin, että suhde kestää, ja siksi ajatellaan yhdessä vanhenemista, yhteistä aikaa silloin kun.

Runo toukokuulle

Tervetuloa, kesäaika!

Viestintuoja

Istahdan alas,
kuin hegästynyt tekee viestin tuodessaan
Jos päivä on huono,
niin muistathan tän:
älä ammu viestintuojaa

Mut nyt tällä kertaa hän sanoo:
Sä voit parvekkeesi avata,
kesäaika koittanut on,
Joutsenet laulaa taas
matkallaan kotiin

Hyvää kesän odotusta,
hyvää luonnon tuoksua pian
Hyvää henkeä välille ihmisten
Katsomme eteenpäin,
luovumme ja tahdomme lisää

Hän on nälkäinen,
viestintuojamme kuolematon
Vesi virkistää kurkkua kuivaa
Pian hän nousee ja nyökyttelee,
moneen oveen illan mittaan kolkuttaa

Tuuletan huoneeni,
tuuletan minut
Hyvää kaiken uuden alkua
- Valoisa 25.3.2012 

 

Iholla

"Tee minusta taas nainen jonka muistamme"
SMG - Letitä tukkani

Västäräkin siipi
Yksi lukee päiväkirjaa,
ääneen
kuten tuuli ääneen laulaa
Hän selaa vaihtuvalla käsialallaan peitettyjä sivuja varhain aamulla
ja viimeisenä nukkumaan mennessään

Kuinka minä nauran,
lähes verenmaku suussa juoksen kanssasi kilpaa pellonlaitaan
Puhallamme värikkäitä saippuakuplia
laulurinteellä

Vuoden päästä nojaan leuallani käsivarteeni ja teen havainnon
Tiiliseinät eivät kaatuneetkaan,
minä olin kaunis ihminen
Västäräkin siipi parani nopeasti,
muuttohaukalla oma mieli
- Valoisa 22.3.2012

Sain runooni inspiraation eräästä blogipostauksesta. Siinä mainittiin, että "talot ei kaadu". Eivät ne tosiaan kaadu, eikä kaadu ihminenkään, kun tahto kasvaa lujaksi.

Kuva: Sub.fi

Oon aina rakastanu kirjoja, joiden naishahmoihin voin samastua. Subilla pyörii nyt sarja, joka on tästä samasta syystä kuin mulle tehty.
Seuratessani tätä sarjaa tulen ajatelleeksi, että päälle päin voi näyttää että jollakin tyypillä on asiat mallillaan, mutta oikeasti se on pettynyt johonkin, on jäänyt saavuttamatta jotain tärkeäksi tullutta. On niin helppo luulla kanssaihmisten olevan onnellisempia kuin ovatkaan. Vaikka nähty hymy on poissa kahden sekunnin kuluttua. Kasvot kääntyy toiseen suuntaan ja ilme vakavoituu. Mutta vakavoituminen on jäänyt multa huomaamatta. Kuinka moni oikeasti osaa lukea (vieraiden) ihmisten fiiliksiä tuosta vaan, ilman että ne itse kertoo mitään?
Iholla on tämän hetken suosikkini, koska se kertoo tavallisista suomalaisista ihmisistä. Itkuista ja pettymyksistä, ihmissuhteiden rakoiluista ja niiden paikkaamisista. Se on myös onnenkyyneliä ja positiivista jännitystä. Tykkään kovasti, kun sarjan naiset ei oo esittäny mitään vaan ne on olleet rehellisesti sellaisia kuin ovat. Juuri nimenomaisella kuvaushetkellä.
Naisista kaikkein kiinnostavimmat hahmot on Esin ja Heli; Helin nauru on ensinnäkin aivan ihana, hiukset kadehdittavan pehmeän näköiset ja sillä on runollisia pohdintoja. Esin on mun lailla kiinnostunut mediahommista ja seurasinkin kiinnostuneena, kun se haastatteli Rakel Liekkiä ja Herra Ylppöä. Jään odottamaan, miten Esin kehittyy alalla.

Onni on mulle tällä hetkellä tv:tä ja rauhallisuutta. Loikoilua ja värikkäitä villasukkia. Huomasin, että kaakaosta ja kermavaahdostakin voi tulla huono olo. Mutta luvan kanssa oon herkutellut tän viikon, enhän mä varsinaisesti juhlinut synttäreitä. Sain synttärilahjaksi mm.kirjanmerkin ja se tuleekin tarpeeseen, sillä nyt mulla on Pelle Miljoonan romaani kesken. Pelle on kirjottanut hahmonsa seikkalunnälkäisiksi ja toisiaan kunnioittaviksi, ja siitä tykkään erityisesti.

Runo maaliskuulle

Olen tuntenut minut
Kasvoni kohdanneet
ihmisvirtaan kadonneet
Ääriviivani
keskeneräiset

Minä olen tuntenut
minut
Huudan ikkunan läpi:
olen tässä
Tuuletan mattoni käytävässä

Soitan sinulle
aamuyön aikaan
kumottuani yhden
viinipullon

Makaan selälläni
keskellä lattiaa
Katossani seittejä
minun kutomia
Kuinka täältä pääsee pois

- Valoisa 7.1.2012

Tämä runo syntyi Löydä minut tästä kaupungista- sarjakuvan inspiroimana.

Rakkausrunoissa joku välillä käy lukemassa ja kommentoi, että palaa myöhemmin uudelleen. Mutta miksei ne tule? Mua ärsyttää ne käyttäjät, jotka kommentoi "kiva runo" vain saadakseen ite palautetta. Kuitenkin usein kiitän, koska runojani on ainakin luettu.

Katulamppujen keltaisessa valossa

"Sinä olet sinun,
kun valtateiden varsilla minä olen minun
Katulamput tuovat oudon tunteen,
joka on kuin rakkaus." Olavi Uusivirta - Sinä elät yksin



Tervehdys kadun valoisalta puolelta! Tässä kuulumisiani kuluneelta viikolta.

Oon vähän piirrellyt. Tekis mieli sanoa, että tää on edelleen harjoittelua, koska ihmisen anatomia on edelleen hieman hakusessa, eikä mallistakaan piirtäminen oo niin yksinkertasta. Ehkä tietyn tarkan lopputuloksen aikaansaaminen ei oo tärkeää, vaan se, että yrittää ja vois aatella lisänneensä omaa näkökulmaa.

Eräänä yönä en saanut unta, koska murehdin asioita. Kello tuli jo kolme ja pakkasta oli -25 astetta, mutta lähin käymään ulkona. Se fiilis, kun kukaan ei oo hereillä, taksitkaan ei kulje. Voi kävellä keskellä tietä ja ottaa siitä huvikseen kuvan. Samalla kuulin, kun jää räsähti sillan alla. Tänä yönä mä kirjotin näistä äänistä "lyriikat":

"...I´ve heard as the ice breaks under the bridge
and wakes me up while I´m moving
Sometimes it feels I was at sleep
so it´s like living in fairytales..."

Kuva: metrolive.fi

Olavi Uusivirta julkaisee viidennen albuminsa maaliskuussa. Eka sinkku on tullut jo ulos, ja sen nimi on Nuoruus. Eläköön Olavi! Eläköön kotimainen lyriikka!
Osoitteessa metrolive.fi Olavista kerrotaan näin: "Lauluntekijänä Uusivirta itse pyrkii siihen, että biisissä olisi aina jokin nyrjähdys - joko tekstissä, melodiassa tai sovituksessa. Musiikin ja elokuvien arvostelemista tähdillä hän pitää banaalina."
> banaali = arkipäiväinen, lattea, kulunut.

Vuoden 2012 ekat runot

"Päivät kuluu runoillessa mitä minä tahdon." - Happoradio - Tavikset

Tammikuu

Katkera,
polttava paine kantapäässä
Silmissäni savuiset juonteet

Lumi muodostaa takapihalleni enkeleitä
Hohkaten

Minä jään tähän tammikuuhun
asumaan,
vaikka en kuulukaan 

Junat

Lady Green
aromini aamuni auetessa

Niin teroitan aistini,
jotta kuulisin kaiken katoavan
Jokaisen kohahduksen ikkunani takaa,
jokaisen kirskuvan junan

Ja se viheltää
Silloinkin, kun olen menossa nukkumaan
Heijastan viimeisen valon itseeni,
viimeisen hämärän takaisin lähtöpisteeseensä

-Valoisa 13.1.2012

Talven aika

"You missed the winter and it followed you back home. Where sun kissed the crimson footsteps into melting snow."- Him - Acoustic funeral


On satanut jo vähän lunta. Tosin ei niin paljon, että siitä ois lapsille vielä mitään iloa. Seuraan tilannetta, koska aattelin itekin tänä vuonna rakentaa lumiukon. Pienenä pistin pihakiviä ukkelin naamaan ja porkkanankin muistin joskus, muta aikuisuus usein unohduttaa moiset hauskuudet.

Sempäs sijaan mua on tänään ilahduttanut se, että ekaa kertaa pidän hallussani kahden kämpän vuokrasopimusta yhtä aikaa. Well well! Perjantaina ajattelin asiaa, ilmotus oli eilen lehdessä ja jo samana aamupäivänä tuli soittoa. Kävin kattomassa tätä yksiötä ja tänään kirjotin nimeä alle. Ajatelkaapas, että pääsen muuttamaan sinne jo ens kuun puolella, ja edellinen asukas joutuu maksamaan sen vuokraerän. Tosin ite joudun vastaavasti maksamaan vielä tästä. Tää tyyppi käy enää siivoamassa ja jättämässä avaimen. Näkymä on suoraan työpaikan ikkunoihin, koska kämppä on keskustassa. Vuokraahan se nostaa toki, mutta on siellä vasta uusittu keittiö ja puulattia. Ravikadun kämpässä on ikäviä tahroja (mahollisesti tupakasta) ja tälläkin hetkellä täällä on kylmä. Talkkari kävi jo kerran laittamassa useammat tiivisteet partsin oveen, mutta työkiireiltä pitäs keretä vielä soitella sille.

  

Ekaa kertaa kirjotin runon asuinpaikastani:

Palonkuja
Pölypilven läpi päästyäni
katson parvekeille
Naapurusto kasvattaa kuolleita kukkia

Jatkuvasti leijuu savu,
tupakkapaikalla kirotaan
Kuitenkin lapset leikkivät
tällä pihalla huomennakin

Pian taas lähden
sanalla, kahdellakaan ajattelematta,
että ovi saattaa jäädä auki




Oho, vastapäiseen ikkunaan ripustettiin jouluvalot, sydämenmuotoinen koriste. Pitäsköhän munkin hommata joku vastaava, sydämethän on nykyään aika Emppua.

Parhaimmat runoni

Kiitos niille, jotka on muistaneet lukea välillä mun runoja rakkausrunot.fi- sivulla. Sain viimeksi tällä viikolla palautetta ja siitä sainkin idean postata tänne pari onnistuneinta runoani.

Anti-oodi

Tervetuloa syksy,
lamauttava syksy
joka asettaa kalterit silmiemme eteen
ja pakottaa sanani kuihtumaan

Me olemme täällä vain kerran,
tuulessa väreinä kerran
herkkinä heininä huutamassa
onko liikaa vaadittu muistamaan

Kun kolea tarttuu pintaan,
hengittämättömään pintaan
me muistamme nimemme vielä,
kunnes saa ihomme kalpenemaan

Minä olen ja silti en

Minä maalaan omat uneni,
leikkaan tähdet katokseni
olen himmeät kasvot väsyneinä
kehyksissä

Salaa haen sanasi turvakseni,
rakastan hetket omikseni
jotta tuntisin oloni vahvemmaksi
sinun silmissäsi

Olen vieras ja rikollinen ystävä,
rikkinäinen soittorasia
Sanaton tie ja siksi niin kylmä,
kun toivon vain aamua sinuksi

Soolo

Minä runoilisin sinut,
kirjoittaisin rauhassa loppuun
Tuntisin hiuksesi koskematta

Antaisin sinulle ajatukseni,
ääneni myötätuulta vasten
Olisin valo, jota kannat

Olisin mielelläni kaipaus,
syksyyn saatteleva puna
Pelkkää odottavaa hymyä

Uusin runo

                         

Dark and heavy

Imagine you flying in freedom
towards the clouds
And then you wake up
suddenly, in your own world
What happened to the perfection

Incredible feeling  
heart beats like it´s going to blow
It´s the killer beat
Blood on my wounds
so dark and heavy

8.9.2011