...ja niin karjaisi leijona

Lomaviikko alkoi eilen maanantaina perinteiseen malliin ihan vain loikoilemalla. Ei ollut puhettakaan minnekään lähtemisestä, vaan olin lojaali Netflixille. Suosittelenkin Krista Kososen minisarjaa Toisen kanssa, joka tuli katsottua murun kanssa kokonaisuudessaan.

Tiistaina tuli sentään herättyä "ihmisten aikoihin" eikä nukuttua iltapäivään, kuten joskus.
Siinä vaatekaappiin katsoessani päätin saaneeni tarpeeksi sen sekamelskasta, ja aloin levitellä vaatteita sängyn päälle. Lopputuloksena sain siististi limpatut pinot, kassillisen kokonaan pois heitettävää sekä saman moisen kierrätykseen kelpaavaa. Niin, ja Hanna otti avosylin vastaan pieneksi jääneet kauluspaidat. Tunsin tehneeni itselleni hyvää.

Päivän agendana oli vierailu Korkeasaareen. Sinne pääseekin meiltä monella tavalla, esimerkiksi matkustamalla metrolla Kulosaareen, josta jatkaa Mustikkamaan läpi joko bussilla 16 tai kävellen. Meidän tuurilla toki bussi teki sen nähdessämme hyvin nopean pysähdyksen, joten opimme tämän kävelyreitin.

Kiersimme eläintarhan niin huolella, että varmasti tuli nähtyä koko paikka. Tuntui jostain syystä ihan kuin olisin matkannut kauemmaskin, kun olin siellä Hannan kanssa.
Kierros oli aloitettava kissaeläimistä. Tällä kertaa pääsimme ihastelemaan yleensä piileskelevää tiikeriä, mutta se nukkui sikeästi selkä meihin päin.
Näköalatornissa tuuli niin, että sain äkkiä uuden kampauksen. Siellä näki mahtavasti muualle kaupunkiin.

Kissapetojen jälkeen mun suosikkeja tuolla ovat magnustit. Ne aina hauskasti tuijottelevat kävijöitä ja liikkuvat toistensa kanssa.

Tiesitkö, että tällainen on pannukakkukilpikonna:

Välissä kävimme syömässä Ravintola Karhussa. Mun kasvisburrito oli maukas ja täyttävä salaatteineen.
Toisen ravintolan pihassa yllätyin nähdessäni, että riikinkukot tykkäävät nukkua roskakatoksen katolla:

Saimme monta tuntia kulumaan kahdestaan kiertäessä. Kissalaaksossa täytyi käydä sitä paitsi vielä ihan lopuksi uudestaan. Kaiken kruunasi urosleijona, joka heräsi, pesi itseään, nousi hetkeksi ja karjaisi vasten lasia. Me emme seisseet ihan siinä kohtaa, mutta näimme hyvin vierestä. "Jesss!"

Ostin myymälästä Hannalle leijonamagneetin ja -kynän, itselleni postikortteja sekä avaimenperän, jossa on magnusti. Nyt on avaimenperäkin päivitetty.

"Olavi on niin iso, että se voi olla myöhässä".

Totesin juuri, että lemppari artistin keikalla käyminen on kuin urheilusuoritus: kun yhtenään heiluu, taputtaa, hyppii ja hilluu, kuluu ihan varmasti hyvä määrä kaloreita.

Kävin kuuntelemassa Olavi Uusivirtaa Virgin Oilissa. Kyseinen mestahan on loistava keikoille, koska siellä näkee pöydistäkin hyvin lavalle. Ei tarvitse sulloutua väkijoukkoon, vaan voi nauttia musiikista istuen rauhassa.
Itse en mitenkään malttaisi vain istua paikallani Olavin esiintyessä. Aina olen halunnut tanssahdella ja lantio on pyörinyt, eli "tanssin vaikka en osaa".
Reeberbahn on muun muassa biisi, jossa käsi nousee aina ilmaan kertsin alkaessa. Taon sormilla ilmaa ja olen täysillä hetkessä mukana. Tiedostin sen mahdollisen haitan ja ärsyttävyyden nyt, kun siinä lavan edustalla kuunneltiin tosi tiiviisti ja hillitysti.

Listaankin tähän kaikki keikkadiggarikummajaiset, joiden vuoksi huomio herpaantuu:
1) Bestikset: kaksi kaverusta, jotka jossakin etualallasi kikattelevat keskenään pelleillen ja selfieitä räpsien.
2) Rakastuneet: toisiinsa liimautunut pariskunta, katselevat toisiaan tiiviisti ja osoittavat rakkauttaan unohtaen muiden läsnäolon.
3) Tuuppijat: ne vieressäsi fiilistelevät tyypit, jotka ilmeisesti huomaamattaan mätkivät sinua kylkeen olkalaukun kanssa tai ilman.
4) Kuvaajat: taltioivat keikkaa älypuhelimella, videota tai kuvia. Pitävät kännykkää päänsä yläpuolella, niin että pian huomaat seuraavasi keikkaa siitä.
5) Kiilaajat: ohitsesi puskevat tyypit, jotka pyrkivät lähemmäs lavaa joko itsekseen tai kaverin kanssa, jota pitää tiukassa otteessa.

Kunniamaininta menee seuraavalle: keikkadiggari, joka juo alkoholia heiluessaan biisin tahtiin. Tämä tyyppi ei malta viedä lasia pois, vaan laskee sen lattialle. Sitten lasi menee rikki, jolloin lasinsirut nitisevät lattialla tahmassa.

Bongasin kaikki viisi mainitsemallani keikalla, mutta en läikkynyttä alkoholia.
Itse en tahdo juoda tuolloin, koska en tahdo olla humalassa.

Olavi-sarjakuvaa julkaistiin netissä uusinta levyä odotellessa, ja nyt se on painettu kokonaisuudeksi. Ostin valmiiksi signeeratun lehden kivalta oheistuotemyyjältä:

Nam!

Oikein makoisaa viikonloppua,
toivottaa sohvalla rentoutuva Emppu.

Ps. Mulla on jo tilaus tehtynä ensi kuussa ilmestyvälle Olavi-albumille, ja keikkaa pukkaisi heti sen jälkeen. Miten maltan odottaa...?

Omanlainen pikkujoulu

 Senaatintori eräänä aamuna juuri ennen "joulukadun" avajaisia".

Torstai 26.11.
Mun kaksoisveli saapui vaimonsa kanssa viikonloppureissulle Helsinkiin. Eipä jäänyt puheasteelle, kun viime näkemällä lupailivat. Vieraspaikka oli henkilöautolle hakusessa, voi sanoa olleen todella vaikeaa.
Tarjosimme nälkäisille matkalaisille kotiruokaa sekä jälkkäriksi avoivaimoni loihtimaa suklaakakkua, jolle sateli kehuja. Sen jälkeen vastaanotin tavaraa, jota oltiin haalittu mulle lapsuuden kodista; Niinpä vihreät verhot odottavat silitystä ja ripustusta meidän olkkariin, mummun pakinat ja muut tarinat ovat luettavissa tuossa tietokonepöydällä, ja pari äidin tekemää nukkea istuu vielä toistaiseksi kassin pohjalla. Aivan ensiksi mulle oli tullut mieleen tietty keittokirja, jonka välissä on paksulti itse kirjoitettuja reseptejä lehdestä ja toisesta. Luulin rupeavani tunteelliseksi vastaanottaessani tavarat, mutta ehkä se tapahtuu sitten, kun alan etsiä niille paikkoja.




Tuliaisiksi saatiin suklaata Pandan tehtaalta, jossa J+H olivat pysähtyneet ajomatkalla, sekä pari pulloa viiniä, jotka ovat kuulemma saaneet ylistystä kriitikoilta.

Perjantai 27.11.
Olin ottanut tämän päivän talvilomapäiväksi, joten sain nukkua hyvin ja nauttia aamupalaksi suklaakakkua (toki!). Suunnittelimme päivää hieman ja suuntasimme kaupungille metrolla. Ensin tutkailimme liikkeitä Rautatieasemalla, ja minäkin löysin siellä olevasta Cyber Shopista hauskan t-paidan sekä nappikuulokkeet. Simppeli suunnitelma oli suunnata Kamppiin syömään hyvin sekä tutkailemaan kiinnostavia kauppoja
Memphisissä oli hieno sisustus ja jostain syystä kumiankkoja siellä täällä. Minun jännittävän kuuloisessa ja makoisassa ruoka-annoksessa oli bataattiranskalaisia, tofua, sekä mangosalsaa. Pistin ranttaliksi tilaamalla kirpeän, mustikkaisen majiton.

Välissä kävimme mutkan idemmässä eli meidän asunnolla, jossa avovaimoni oli saapunut odottelemaan työpäivänsä jälkeen. Kunhan saatiin valkkaripullo auki (varsinainen blonditesti!), siemailin sitä ja muilla oli omia juomia illan aloitteluun.
Noin seitsemältä illalla olimme takaisin keskustassa, jossa Helsingissä asuva isoveli odotteli meitä tyttökaverinsa kanssa. Löydettiin pöytä oluthuone Kaislasta. Muut tilailivat erilaisia oluita, mutta minä ja muru erotuimme joukosta lonkeroinemme. Iltahan oli varsin hupainen. Nauroin ihan mielettömästi, niin että poskipäihin sattui kovasti. Pikku hiljaa Kaislassakin oli vähän tungosta ja volyymi nousi, mutta koska siellä ei soinut musiikkia, pystyin helposti kuuntelemaan muita.
Yömetro kulki, jes. Minä, muru ja veli vaimonsa kanssa takaisin meillä. Tilasimme mehevät pitsat ja nauroimme vielä lisää.

 Kortinpeluuta tyttöjen kesken.

Lauantai 28.11.
Lauantaina kävimme ensin Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comissa. Löysin sieltä setin vihreitä valopalloja, jotka ajattelin laittaa roikkumaan makkarin ikkunaan sitten, kun ne verhot on saatu ripustettua. Koska olen uuden kännykän tarpeessa, pälyilin kaiken merkkisiä ja mallisia älypuhelimia. Otin kuvan kaikkein kiinnostavimmasta, eli tähtään sen ostoon seuraavana palkkapäivänä.
Mukaan tarttui ehkä extempore leivänpaahdin, alennuksessa n. 9e. Viimein tuli ostettua myös Alias-lautapeli, jota on helppo pelata kenen tahansa kanssa.
Jätkäsaaressa oli aivan mieletön tuuli! Otin jo kaverista eli kälystäni tukea, etten lähde tuulen mukaan. Pohdin, kuinka edellisiltana bongattu isoveli mahtaa viihtyä risteilyllä moisella tuulella, ja sittemmin kuulin, että risteily oli erittäin huono idea.

Keskustassa: Minä osoittelin välillä, mistä suunnasta minkäkinlaista kauppaa ja palvelua voisi löytyä. Kälyni pääsi toteuttamaan fanitustaan yhä suuremmin löydettyään Anssi Kelan t-paidan Levykauppa X:stä.
Forumissa kierrellessä tulin myös ajatelleeksi, että mitähän hankkisin joululahjaksi ystäville. Avovaimo sai lahjansa jo aikaa sitten, kun välttämättä halusin ostaa hänelle ruutupaidan, jollaista hän oli etsinyt. Jätin lahjaideat hautumaan, sillä haluan ostaa jotakin varmasti tarpeellista.

Pitihän se ottaa yhteiskuva kaksoisveljen kanssa.

Kun haukkasimme jälleen raitista ilmaa, päädyimme niin kutsutulle joulukadulle eli Aleksanterinkadulle. Vieraamme ihastelivat jouluvaloja ja pikkuisia kojuja käsitöineen kaikkineen, kävelimme siinä tunnelmassa hissukseen. Taisinkin hiukata, että "Tarttuukos teille joulufiilistä?" Stockmannilla ja monilla muilla oli kauniisti koriteltuja ikkunoita.
Tien päässä juuri ennen Senaatintoria sijaitsee lauantainen ravintolamme, Il Siciliano. Olen tähän asti aina tilannut saman, houkuttelevan Gnocchi al pesto e fagiolini- nimisen annoksen, enkä nytkään tehnyt poikkeusta. Söimme suurella ruokahalulla, ja tarjoilijalle kerroimme vuolaat kiitokset.

Eräänä määränpäänämme oli Tennispalatsin Finnkino. Katsoimme täydessä salissa Napapiirin sankarit 2- elokuvan, joka herätti hilpeyttä sekä meissä että muissa katsojissa. Minusta leffa oli juuri sellainen mitä siltä saattoikin odottaa, eli ensimmäisestä osasta tykkääville voin ainakin suositella.

Palattuamme meille availimme ostoskasseja. Oli hauska tietää, että muut olivat löytäneet juuri varta vasten etsimiään juttuja.

Illan päätteeksi levitimme pöydälle niin Aliaksen kuin Afrikan tähdenkin pelilautaa. Minähän se voitin Afrikan tähdessä, vahingoniloisena; voi että miten voikaan olla innoissaan, kun välillä voittaa itse.

Minä heitän noppaa...Saanko aloittaa?

Sunnuntai 29.11.

Hieman haikea mieli, kun vieraat lähtevät. Olen super onnellinen, että heillä oli kivaa. Myöhemmin vielä kiittelimme puolin ja toisin; toiset majapaikasta ja opastuksesta, me hyvästä seurasta. Milloin otetaan uusiksi?

Kuinka musta tuli kirjoittaja

Joitakin ihmisiä kutsutaan tarinankertojiksi. Niillä on esimerkkitapaus jokaiseen keskusteluun, jossa tulee ilmi henkilökohtaisia sattumuksia. Toisinaan ne murahtavat jotakin tuttavalta kuultua, mutta yhtä lailla silloinkin nauttivat roolistaan kertojana. Useimmiten huomionhakuisuus ei ole pointtina.
Sitten ovat kuuntelijat. Ne nyökyttelevät ja toteavat "ahaa!" tai "okei, vai niin" tapittaessaan tarinankertojaa. Tunnelma saattaa olla kuin leirinuotiolla, jos kertojana on yksi henkilö. Silloin kuuntelijat kerääntyvät ympärille lyhyelle etäisyydelle ja istuvat mukavassa asennossa.
Näin mulle tulee ekaksi mieleen kyseisenlaisista ihmisistä. Olen aina ihaillut kertojia, luonnollista tapaansa saada muut kuuntelemaan. Mielestäni ne ovat jännittävä ihmistyyppi. Niin, ja helposti lähestyttävä.

Teen havainnon, että kun kirjoitan tätä, kirjoitustyyli saattaa muistuttaa kertomusta. Rakastan lauseenvastikkeita (ja muiden muistuttamista, mikä se on) sekä sujuvaa kieltä. Olen aina ollut huonompi pilkuttamaan, ja kappalejakokin oli vielä lukion äikässä hukassa. Joskus vaikka lehtijuttua lukiessa kirjoitusasu kiinnostaa enemmän kuin itse aihe. 
Mulla oli vielä vähän aikaa sitten haaveena tulla toimittajaksi, koska se on eräänlainen tapa toteuttaa kirjoittamisen intohimoaan. Opiston päätteeksi pääsin harjoitteluun Pyhäjokiseutuun, ja se oli tosi makeaa aikaa: Jes, saan tiedottaa ja tuoda esiin kiinnostavia asioita muille ihmisille sanomalehden kautta. Parhaimmat lehtijuttuni oon säilyttänyt itsellä, mutta sen kummemmin en ole tullut lähettäneeksi mitään painettavaksi asti. Se olisi toki hyvä tavoite.

Jep, en aina osaa kirjoittaa omia kuulumisiani puhemuotoon. Mutta haluan olla tarinankertoja. Ei tarvita paljonkaan elämänkokemusta voidakseen olla sellainen. Riittää, että on halu jakaa juttujaan muille.
Mun tapa jakaa on kirjoittaa tätä henkilökohtaista blogia sekä tarinoita. Tarinointihan alkoi ala-asteella: muistan, miten ope selitti meille ATK-tunnilla netinkäytön perusteita ja siinä ohessa Wordin käyttöä. Rupesin naputtelemaan satuja, jotka useimmiten koskivat pieniä eläimiä kuten siilejä ja hiiriä. Yksityiskohdat olivat tärkeitä. Voi miten rakastin keksiä nimiä niille hahmoille, tai mitä ne saivat synttärilahjaksi, keitä kaikkia ne kutsuivat juhliinsa ja mitä siellä tehtiin. Yksityiskohdilla voi värittää tarinaa kuin tarinaa.
Yläasteella taisi alkaa runoilu, johon sittemmin ihan rakastuin. En ollut noteerannut runoutta siihen mennessä juuri ollenkaan, ihmetellyt lähinnä Eino Leinon vanhahtavaa kieltä. Kirjoitin hölmöjä riimejä Fintelligensin valloittaessa musamaailmaani, ja pian aloin kokeilla laulunsanoitusten kehittelyä. Niin sanottuja lyriikoita mulla on runoblogin puolella (mainittakoon, että en varsinaisesti osaa soittaa mitään instrumenttia). On siistiä kokeilla erilaisia tyylilajeja ja pohtia niiden luontaisia eroja.

Runoistani sanon olevani ylpeä. Sen osaan hyvin. Aiemmin mua häiritsi, jos jonkin runon sanomaa ei ymmärretty siten kuin itse ajattelin, mutta sitten tajusin sen olevan okei. Voihan laulujakin soveltaa. Tärkeintä on mielikuvitus, niin tekstiä luodessa kuin sitä lukiessa tai kuunnellessa. Oon poistanut tosi monta runoa koneelta, koska en itse sisäistänyt niitä, mutta uskon syynä olevan henkinen kasvu.

Muutama päivä sitten kirjoitin hieman haaveistani. Haluatteko kuulla minkä haaveeni toteuttamisesta olisin ylpeämpi kuin koskaan? Se ei ole ollenkaan uusi juttu, vaatii vain aikaa ja rahaa. Jos saisin painettua oman runokirjan omakustanteena, tuntisin saavuttavani jotakin hienoa. Haluaisin kokea, millaista on ottaa oma painettu kirja käteen ja sanoa, että tämä on mulle tärkeää ja rakasta. Olen päättänyt ottaa omakustanneasioista selvää tämän vuoden puolella, niin että sitten alkaisin säästää. Oon ollut kiitollinen kaikesta saamastani runopalautteesta tähän mennessä. En oo kirjoittanut uusia pitkään aikaan, mutta mulla on ollut niin paljon muuta suunniteltavaa. Niin ja muita kirjoittamisia, harjoittelua.

Höpinää rapussa

"Niin kevään kukkien tuoksun
Huokaukset tyttöjen"
Tehosekoitin - Mun Tähteni

Viikko on kulunut tosi nopeaa, mutta jokaisessa päivässä on ollut helmensä.

Eilen hauskinta oli, kun Kallion kirjaston kolmannesta kerroksesta kuului höpinää jo rappuun.
Lapsethan ne siellä olivat vallanneet tilaa, seassa näkyi vain muutama aikuinen.
Sylini oli jo täynnä, mutta olin menossa vilkuilemaan Astrid Lindgrenin tuotantoa, muun muassa juhlavuotensa kunniaksi. Kurotin ylähyllyltä yhden Peppi Pitkätossun näin alkuun, mutta muutkin houkuttelivat hauskoilla kansillaan.
Viereiseltä hyllyltä bongasin Nalle Puh- kirjan. Täytyykin tunnustaa, että alkaessani lukea sitä kotona, tuli kyynel silmäkulmaan, olipa se niin suloista tekstiä.  
"Puhia ei voi viedä kouluun ilman että kaikki huomaavat, mutta Nasu on niin pieni että mahtuu vaikka taskuun, ja kyllä se vaan lohduttaa kun tuntee Nasun taskussaan silloin, kun ei ole ihan varma, onko kaksi kertaa seitsemän kaksitoista vai kaksikymmentäkaksi. Joskus Nasu livistää taskusta ja menee kurkkimaan mustepulloon, ja sillä lailla hän on saanut paremman koulusivistyksen kuin Puh, mutta se ei Puhia sureta. Toisilla on Älyä ja toisilla ei, sanoo Puh, eikä siitä sen enempää."

Tänään odottelin Tähtityttöä Senaatintorilla (tällä kertaa kukaan vieras ei tullut juttelemaan, ihan huojentavaa). Tähtis ehdotti ruokapaikaksi hodarimestaa, ja sen löydyttyä yhtäkkisessä raekuurossa, tilasimme maukkaat hodarit ja päälle raikkaat smoothiet. Ruoka huojensi mieltä, kun oli ollut pinna kireällä.
Ja oli kiva näyttää ystävälle lempparipaikka, se Halkosatama. Päivänsäde lepäili siellä pikkuisena muiden veneiden vieressä, ja olipa siellä pari suurta ja harmaata sotalaivaakin taustalla. Hakaniemessä sen sijaan oli vielä tyhjät laiturit, mutta täytyy käydä kohta tarkastamassa uudelleen.
Se mukava tunne, kun joku sanoo hoksaavansa ideasi: miksi pidät juuri tietystä paikasta, miksi se vetää puoleensa ja rauhoittaa. Sitten myöhemmin voi toteuttaa kyseisen jutun yhdessä, uusin maustein.

Vuodenaikani Helsingissä

"Ennen Mannerheimintietä ajoi viitonen"
Ultra Bra - Helsinki

 Maaliskuussa sain halin Olavi Uusivirralta, kun tämä keikkaili Tavastialla.

 

 Kesä: ensimmäinen Helsinki Pride- kokemukseni.

 Syksyllä Tähtityttö kertoi nähneensä siellä täällä paljon tammenterhoja.

Talven ensimmäinen pysyvä lumi satoi sakeana 11.1.2014.

Mun lempipaikka

"Rainy days are yours to keep"
The Rasmus - Sail away

Helsingissä vietetään pitkää syksyä, kun jossain muualla Suomessa höpötellään jo lumesta. Oon ollut mielissäni lumettomuudesta, mutta joka päiväinen vesisade toisaalta latistaa fiilistä. Ja joka paikassa täällä tuntuu tuulevan. Anoin muuten palkatonta joululomapäivää, että saisin silloin rauhoittua valkoisella Pohjanmaalla. Peukkuja sille!

Kun pääsin tänään töistä, päätin harrastaa hyötyliikuntaa kävelemällä himaan. Koska olin muistanut ottaa kameran laukkuun, sain kuvattua Ravintola Sipulin edessä olevan pikku Rakkauden sillan, sekä sydänkuvion yhdestä seinästä.
Muistutus: Helsingissä on toinenkin lukkosilta, siellä "vanhassa osassa."

Kirjoitin Tytille tekstarin: "Mun lempipaikkoja on venesatamat. Istun Halkolaiturilla ja huomaan, miten mieli rauhoittuu, vaikka selän takana menee liikennettä. Tästä katsottuna kaikki talot on eri värisiä, ja veneillä on kivoja nimiä, esim. Uitto ja Päivänsäde. Mukavaa päivää tänäänkin :)". Tytillä oli eilen synttäripäivä, lämpimät onnittelut tätäkin kautta!
Joka kerta kulkiessani kyseisen alueen läpi ajattelen kokevani onnea ja tyyneyttä. Tuijotan, kun vesi keinuttaa pieniä veneitä ja kuuntelen, kun miehiä astelee isompien kansilla.

Etummaisen veneen nimi on Päivänsäde. Mainitsen sen runossani Halkolaiturilla poika.

Luuranko

"Laulaa laulujansa hän"
Herra Ylppö & Ihmiset - Nokkostähti

Soundi on arvioinut levyn neljällä tähdellä, ja kirjoittaa lempparibiisistäni näin: "Ylpön lyriikoista esimerkiksi Tulipäähippiäinen pitää yllä elämänmakuista suhdekerrontaa, mutta tällä kerralla myös runollisempi teksti irtoaa."

Kiitos tästä levystä. Suomalainen rock (ja melankolia) voi hyvin.

Lainakuva: soundi.fi

Kameran tyhjennystä

"Räkänokat rannoilla roikuttiin"
PMMP - Kesä -95

 

Thoughts 21 and 22

My favourite tv-shows

LA Ink / Pic: tvlistings.zap2it.com

Friends / Pic: frendit.org

Putous / Pic: mtv3.fi

The couch
J&H got my couch and kitchen table out of this apartment. There´s no place for them in my new home and I´m going to buy new things in there.
We heard noise coming inside of the couch when turning it. So J broke the cloth and (because it has been in day-care-center) we saw legos and other stuff inside of it. Hoped something exciting...too bad.

I´d like to change the bed and computer table, too. It´s the idea about choosing myself, no so much second-hand anymore. Show me the way to Ikea?

White inside, white outside.

Thought 13

Oulainen today

Did you know I don´t like winter? There´s no sense in this snowsquall.

Something delightful: hot chocolate with real chocolate that reminds me of childhood.