Apua nukahtamiseen

Kuuntelin Oma huone -podcastia nukkumaan mennessä. Se auttoi nukahtamisessa, koska podcastin toimittajilla Anniina Nirhamolla ja Ulla Lehtisellä on hyvin rauhallinen ääni. Se vähensi stressiäni nukahtamattomuudesta; sängyssä pyöriminen kun on surullisen kuuluisa ilmiö.
Olin alkanut havaita itsessäni ärtymisen merkkejä väsymyksen vuoksi. Tunnetta lisäsi ajatus siitä, että väsymys on osaksi omaa syytä. Kesälomalla on ihanaa valvoa ja muistaa uudelleen, miksi yöt ovat rauhallisuudessaan kauniita. Aamujen kauneus häviää, ja ensimmäinen ruoka syödään kello 12 jälkeen, kun jatketaan sitä peiton alla pyörimistä mahdollisimman pitkään. Unirytmi heittää häränpyllyä.
Kuumimpina öinä päällä on pelkkä pussilakana.

Oma huone -podcastissa käydään dialogeja kirjoista ja kirjoittamisesta. Löysin sen Instagramin kautta, käyttäessäni nimimerkkiä hukka_lukee, joka on mun kirjagram-alter ego.
Kuuntele ja lue:
https://www.omahuone.com/

Vappua helluntaina

Löysin itseni Ympyrätalon jäätelöaltaalta klo 15. En valehtele jos kerron, että altaassa oli vain pari uutuuspuikkoa sekä muutama proteiinipikari. Ostin pikarin, ja sehän olikin yllättävän hyvää ollaakseen niin "terveellinen".
Ihan kiva juttu siis, mutta jäätelön mukana ei tullutkaan lusikkaa. Katsahdin ympärilleni, ja revin pikarin kannesta palan. Sain sen avulla pieniä paloja suklaajäätelöä suuhun. Tällä kerralla jäden olisi suonut sulavan nopeasti, koska pahvinpalalla ei saanut leikattua kovempia, karamellinmakuisia kohtia keskeltä.
Heitin osittain syödyn jäätelöpikarin roskikseen, ja kiersin toiselle laidalle. Istahdin penkille, jolla istui takkiin sonnustautunut mummeli. Avatessani kirjani, Annett Gröchnerin Vappuaaton, mun ois tehnyt mieli kysäistä mummelilta, mitä se oli lukemassa. En osannut tehdä sitä. Pohdin, miksi se oli ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Tokoinrannassa tuuli, mutta pääsin kahden luvun verran eteenpäin 500-sivuisessa kirjassa.

Kirpputori Aarteet kiertoon, Porthaninkatu 6

Porthaninkadulla oli kirpputori auki. Pistin pääni sisään ja huikkasin: "Onkohan täällä kirjoja?" Kirpparinpitäjä kehotti iloisesti tutkimaan peräseinän kirjahyllyä.
Kävin kaiken läpi, hyllyn ja sen edessä olevan korin. Pidin kädessäni milloin Anna-Leena Härköstä (sitä kirjaa, jonka olin jo kertaalleen ostanut kirpputorilta kovakantisena, mutta jättänyt kesken, koska siinä puhuttiin kissanpentujen hukuttamisesta) milloin Katja Kallion Sooloilua -hömppistä, josta tehdyn elokuvan oon nähnyt useaan kertaan.
Päädyin Tuija Lehtisen Sara ja levottomat jalat -nuortenkirjaan. Löytö oli mulle todellinen onnenkantamoinen, koska mulla on kesän tavoitteena lukea teini-iän suosikkikirjoja, ja nimen omaan tätä Saraa en oo löytänyt kirjastoista.
Kirpparin nainen kertoi toiselle asiakkaalle, ettei tänään ollut tarkoitus pitää putiikkia auki ollenkaan, "Mutta samapa tuo on pitää sen aikaa, kun haen täältä joitakin tavaroita."
Ajattelin miten kivaa ois sanoa, että mulla on vakkarikirppis. Sellainen jopa, josta tekee kirjalöytöjä.

Karhupuisto

Kallion kirjasto ei ollut auki. Ei näin sunnuntaina. Sitä paitsi: Miten kännykkää tasatunnein näpräävänä en ollut huomannut, että on helluntai?
Kirjaston edessä kävin lyhyen dialogin erään naisoletetun kanssa: todettiin yhteen ääneen, että kirjastolla ei ole palautusluukkua. Olin turhaan kantanut repussani kolmea luettua romaania.

Luin Vappuaattoa Alli Tryggin puistossa varjopaikalla siihen asti, että jonkun miesoletetun polttama pilvi alkoi haista nenään. Olin vasta iloinnut siitä, että alakerran naapurin pilvenkäry oli vähentynyt.
Siinä välissä kuuntelin toiselta penkiltä kantautuvaa musiikkia ja naisen heleää laulua. Nainen huomasi mut: "Hei kuule, poltatko sä?" "Mulla ei oo tulta eikä tupakkaa", vastasin. "Okein, no oisko sulla pahvia?" Pahvia? Olihan mulla hetki sitten jäätelöpikarin roskia, mutta mistä minä tiedän, jos "pahvi" tarkoittaa katukielellä aivan jotain muuta.

Kesää kaivaten

Ihan tulee ikävä kesää ja kaupungilla vaeltelua, kun selaa puhelimesta auringon häikäisemiä kuvia. Tykkäsin tosi paljon noista aurinkolaseista, mutta ne menikin rikki repussa. Ja tuo leoparditoppi on edelleen suosikkivaate.
Ottaisin Hannan siskontytöt meille kylään toistamiseen. Meinaan, se jäi varmaan päällimmäisenä mieleen, että ne viihtyivät meidän kanssa kokonaisen viikon. Täältä voit lukea, mitä puuhattiin:
http://sunny--side.blogspot.fi/2016/06/emppu-pinja-ronja.html?m=1

Oon sanonut jo useasti haluavani teettää kuvakirjan menneen kesän kuvista, niitä kun kertyis hyvin, vaan milloinhan saan aikaiseksi...

Blogiviikko, lauantai: Miksi itkin Vesalan keikalla

Hei tää postaus päivässä- juttu on sujunut ihan hyvin. Tulen miettineeksi kokemuksiani ja fiiliksiäni kuluvassa hetkessä sekä hieman tuonnempaa, ei tunnu työläältä tai tylsältä.

Katselen parhaillaan musavideoita ja fiilistelen kiinnostavia artisteja, kuten Evelinaa, Vesalaa, Jannaa ja Auroraa. Pitkästä aikaa tekee mieli luukuttaa isommalla kuin yleensä.

Kesällä oli ihana nähdä ihailemani Paula Vesala livenä Kuopio RockCockissa. En voinut olla vertaamatta sen soolotuotantoa PMMP:iin, mutta sen "virheen" on varmasti monet tehneet.
Festarifiilistäni muutti vähän "Ruotsin Euroviisut"- biisi, jonka olin kuullut kertovan Paulan edesmenneestä isästä. Mie jotenkin säikähdin sitä kohtaa missä lauletaan jotenkin, että "Mun häät kai jostain näät". Kyykistyin Hannan viereen joka lepuutti jalkojaan nurtsilla istuen, ja mulla kohosi kyyneleet silmiin. Ihan aattelin et pitäiskö siitä nolostua, mutta suurten tunteiden takiahan biisejä tehdään. Pyyhin silmiäni ja join pullosta vettä, se kun on mun eräänlainen keino yrittää pidätellä kyyneliä.
Kun kotona pelattiin Scrabblea ja Vesalan levy soi taustalla, skippasin tuon viidennen raidan. Mie en pysty kuuntelemaan sitä, ainakaan kuivin silmin. Ajatella, miten jotkut biisit voi kolahtaa tuolla tavalla.

Kännykkäkuva YouTubesta

"Ei pystyny hengittää"- kappaleesta julkaistaan ymmärtääkseni sinkku, ainakin musavideo on pian tulossa. Se kuulostaa erikoiselta näin levyn ilmestymisen ja keikkojen jälkeen, mutta biisihän on hieno. Se on siisti, levyn parhaimmistoa "Rakkaus vai maailmanloppu"- biisin rinnalla.
Niin, ja Vesalan tuotanto on yhdellä lauseella sanoen selvästi Vesalaa eikä mitään muuta.

Kalevankatu, kirjoja & Kaivari

Mitenhän herätessäni luulin olevan torstai. Hämmenyin kun olikin herätys soimassa, mutta en halunnut vahingossakaan nukkua liikaa. Ulkona näytti hieman viileältä, mutta positiivinen mieleni ei suonut ottaa hupparia mukaan.

Olin sopinut tapaamisen Saaran kanssa. Oltiin illalla viestitelty eräästä kahvilasta, joten sinnehän me heti suunnattiin (sateenvarjon alla). Kyseessä oli Kalevankadun Cafe Kuppi&Muffini, jonka menu kiinnosti mua jo edellispäivänä ohi kävellessä.
Ai että, mitä kuppikakkuja ja kakkuja siellä odottikaan. Muutama muu ehti jo meidän edelle tilaamaan, kun ankarasti pohdittiin valintojamme. Päädyin päivän keittoon eli pehmeästi tuoksuvaan, sopivasti maustettuun kookos-linssikeittoon. Jälkkäriksi nautiskelin palan jenkkityylistä key lime pieta, jossa myös pohjassa oli hyvin makua. Nam!
Kahvila oli söötti räsymattoineen ja eriparituoleineen. Saara sanoi, että siellä täytyy käydä uudestaan. "Todellakin tullaan", vastasin.

Tosi pikaista todistusaineistoa siitä, että olen pitänyt mahani tyytyväisenä.

Toisella puolella katua sijaitsevasta lemmikkikaupasta kävin ostamassa kissoille laserlelun ja pari pientä ruokapussia.

Siitä kun edettiin keskustan suuntaan, tuli vastaan tatuointiliike, jossa olen istunut Emmin asiakkaana. Sen kun varaamaan aikaa viime kuvan väritykselle. Samalla sovin kuvan jatkamisesta; mielessäni kytevä, mulle tärkeä juttu tulee ikuistettua ihoon hieman eri tavalla kuin alunperin sen näin.

Aurinko palasi ja jälleen tarkeni. Kerroin kaverille haluavani kirjakauppaan, sillä oli suuri halu ostaa jokin runokirja. Ei ollut väliksi, olisiko runoilija tuttu vai ei, sillä olin vain todella kiinnostunut katselemaan valikoimaa ja haalimaan edes yhden hyllyyn.

Akateemisesta kirjakaupasta löysin kaksi runokirjaa. Tuumasin niiden jatkavan naiseuden teemaani: lapsena ja nuorena lukemissani kirjoissa täytyi olla tyttöpäähenkilö, koska ne ikään kuin tukivat kasvuani samastuttavuudellaan. Onhan tatuointimessuilta hankkimani kirjan nimessä myös nainen, Naisen iholla.

En edes muista olenko koskaan ostanut romaania kirjakaupasta. Onpahan sekin tehty. Tämä tarttui mukaan, koska vaikutti hauskalta luettavalta.

Kävelimme jutellen mun ja avovaimoni kämpänhausta, kunnes pistäydyimme Kaivarin Kanuuna- nimisellä kirppiksellä. En löytänyt sieltä mitään, mutta sokkeloisessa paikassa oli jännä kierrellä.

Sitten huilasimme istuen rantapenkillä. Vieressä eksyneen näköinen lokinpoikanen päästi vinkuvaa ääntä. Mulle tuli mieleen vaikka mitä kokeilematta jääneitä kahviloita, joista hihkaisin ääneen. Päätimme Saaran kanssa palata asiaan sitten, kun hän ehtii koulultaan.

Tuli käveltyä koko ranta aina benjihyppypaikan ja Olympiaterminaalin ohi. Kun kauppahalli tuli vastaan, pujahdimme sinne, ja mulle kertyi ostosten lisäksi pussillinen ruokaa kannettavaksi. Huomenna siis syön falafelia aidon maustamattoman tofun sekä grillattujen paprikoiden kera.

Oli aika lähteä kotiin, jotta saisin ruoat jääkaappiin. Jäin toivomaan, että ehkäpä ensi viikolla pääsisin kertomaan seuraavasta kahvilakokemuksesta.

Kuopio RockCock 2016

Kiitos, Kuopio RockCock! Olit hyvin järjestetty festari, jossa kuulin uutta musiikkia sekä pari lempibiisiä. Festarikansa käyttäytyi näkemykseni mukaan hyvin, ja itse nautin koko kokemuksesta suuresti. Nähdäänkö ensi vuonna?

Perjantai 29.7.

Päästyämme perille Kuopioon kirjauduimme heti hotelliin. Koska hotelli Jahtihovi oli avovaimolle tuttu, se oli turvallinen valinta. Hengähdimme siinä hetken ja sitten päädyimme syömään vastapäätä sijaitsevaan, italialaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Hanna halusi kuljettaa mut rokkialueelle torisataman kautta. Rauhallinen tunnelma ihastutti kyllä: hei hei, veneet, hei hei, kesän kimallus. Tähän maisemaan palattiin vielä herkuttelemaan ja viihtymään.

No mitäs minä, lomalainen.

Vesilentotaksi kiihdyttämässä.

Noniin! Johan oli aika festaroida, sitten monen vuoden Ankkarock- ja Qstock-kokemusten jälkeen.

Festarirannekkeita saadessamme kuulimme ensiksi Jari Sillanpäätä, ja Santa Cruz oli bändi, jota ehdimme katsomaan. Kyseinen kokoonpano kiinnosti mua livenä tehtyään vaikutuksen musavideoilla ja aiheutettuaan hehkutusta joka puolella. Keikka oli hyvä ja mikä kivointa, osasin vähän lyriikoita. Rock'n'roll!

Keikan jälkeen suuntasimme White Snaken haltuun ottaman Stadionlavan läheisyyteen. Istahdimme tilavalle nurmikkoalueelle Vip- ja anniskelualueen väliin ja kuuntelimme radiosta tuttuja biisejä toisella korvalla. Hanna otti kuvan selän takana laskevasta auringonlaskusta ja haki meille jäätelöä.

Kun Antti Tuiskun keikka läheni Stadionlavalla, pujahdimme lähes etummaisten joukkoon. Jos on nähnyt ilmakuvaa siitä yleisöstä, voi ymmärtää, että meillä oli todella vähän tilaa liikkua paikallamme. Oli kuitenkin ihan jännä nähdä Tuiskun provosoivaa menoa ja aistia käsin kosketeltava suosio. Bileet olivat heti pystyssä. Päätösbiisinä kuultiin rauhallisempi Hyökyaalto.

Kuten mulla on ollut tapana tehdä muissakin ulkoilmatapahtumissa, tulin ostaneeksi koruja. Mutta nämä eivät olekaan mitä tahansa rihkamaa eivätkä unohdu korurasian pohjalle, vaan ne on lävistäjän myymiä, tehty kirurginteräksestä, ja päässeet suoraan käyttöön: tavalliset "hevosenkengät" korviin sekä avainriipus (jonka rististä en ole varma, häiritseekö vai ei).

Olisin halunnut ostaa Vesala-topin, mutta jäljellä oli vain liian suuria kokoja. Onneksi Hanna sai Sanni-paidan, jonka kanssa jatkoi festaroimista.

Illan päätti Apulanta, jota jäimme kuuntelemaan kauemmas lavasta. Sain kokea Apis-fanien tavoin, miten tulenlieskat tuntuvat kasvoissa asti. Taisinpa Hannalle hihkua, että kuulin kaikki mun "tamppausbiisit", eli Vasten mun kasvojani, Pahempi toistaan, Koneeseen kadonnut. Sain sen, mitä hyvällä keikalla voi saada, eli hien pintaan.

Apulanta poistumassa lavalta.

Oli koittanut yö, kun kävelimme pois festarialueelta tungoksen keskellä, tumman taivaan alla. Sitten huomasin ihan sattumalta kaverini Markuksen kulkevan vastaan. "Täähän oli varmaan kaikista randomein törmääminen ikinä", se tuumaili. Vaihdoimme hetken kuulumisia, kunnes jatkoin Hannan kanssa hotellille. Matkan varrella fiilistelimme lomaa, jota saamme yhdessä viettää, sekä mahdollisuutta kulkea myöhäiseen aikaan kaupungilla. 

Lauantai 30.7.

Mihinköhän aikaan mahdoin varsinaisesti herätä? Aamu(päivän) suihku ei siihen auttanut, ei torille haahuilu tai aamiaiseksi syömäni kevätrulla-annos toripöydässä istuen.

Pyörähdimme aikamme kuluksi vaatekaupoilla ja siinä ohessa totesimme, kuinka erilainen kaupunki Kuopio on Helsinkiin verrattuna. Tuolla kukaan ei kiirehtinyt, annettiin toisille tilaa. Kuinka rauhallista. Välitän kotikaupungistani suuresti, mutta tykästyin leppoisaksi kehuttuun Kuopioonkin.

En tehnyt kummempia vaate- tai muita löytöjä, ostin yhden topin vain, joka sopii toisen alle.

Festarimeininkeihin palasimme klo 15 maissa, sillä tähtäsimme Sannin keikkaan. Olin juuri sanonut Hannalle, että "No nyt ei kannata bailata paljoa, ettei heti tule hiki", mutta niinpä heilutin lannetta silti. Mun pohkeet olivat tosi kipeät. 

Sanni vaikutti todella vilpittömältä artistilta. Monta biisiä vedettiin yhdessä yleisön kanssa, sehän sopi jokaiselle. Viimeinen biisi oli Että mitähän vittua, joka otettiin vastaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin, eli ei hätkähdetty millään tavalla. Olin ollut huvittunut somekeskusteluista, joiden mukaan biisi olisi varsinainen riman alitus.

Nälän hiukoessa hakeuduimme ruokakojuille. En bongannut sopivaa ateriaa kasvissyöjille, joten tulin pyytäneeksi, voisiko muikunpaistaja tehdä mulle sellaisen muurinpohjapannulla tirisevistä perunoista ja kasviksista. Suurkiitos, sehän onnistui hienosti. Istahdimme syömään nurmikolle kohtaan, josta saatoimme seurata Klamydiaa. Soitto kantautui siihen yllättävänkin hyvin.

Viimeisin mua kiinnostanut esiintyjä oli Vesala. Oli ihana nähdä Paulaa ja kuulla sen omia biisejä, joissa on tarkoin mietittyä sanomaa. Ehdottomasti odottamisen arvoista. Lempparikseni valikoitui Rakkaus vai maailmanloppu. Vaikka Paulan versio Fintelligensin Sorista oli sekin kutkuttava livenä.

Loppupäivä sujuikin muissa merkeissä. Hengasimme aiemmin mainitulla ns. torisatamalla maistellen rapeita lettuja, keksimme hölmöjä inside-juttuja joille nauroimme iltaan asti, haimme eväät seuraavan päivän junailuun. 

Kun ottaa huomioon, että olin todella herännyt niin aikaisin edellisaamuna eli kerännyt univelkaa, sekä kävellyt tunteja samoilla kengillä, oli mun jalkapohjien valittelu ja hikinen pää ymmärrettäviä. Kahden päivän festarit olivat mulle monin tavoin niin kiva kuin uuvuttava kokemus.

Pelaamassa Juhon kanssa

Olinpa onnekas saadessani Juho-veljen ja hänen vaimonsa meille kylään viime viikolla. Hanna-vaimolla olisi ollut synttärit saapumista seuraavana päivänä, mutta olin niin iloinen, etten malttanut olla ojentamatta lahjaani heti. Olin haalinut lahjapussiin mm. Pikku Prinssi- kirjan, ja siitä näytti tulevan iltasatukirja.
Me saatiin vaimokkeen kanssa tuliaisiksi suklaata, kun vieraat olivat poikenneet matkalla Panda-tehtaalle. Oli hyvä kuulla matkan taittuneen ihan näppärästi, sikäli kun sitä taitettavaa on noin 500 km.

Kiittelin J&H:ta myös siitä, että toivat mukanaan kasan pelejä joukolla pelattaviksi. Monen vuoden takaiset innostukset Mario Brosia kohtaan palasivat hyvin mieleen, kun sain ohjaimen käteen. Se vasta olikin mahtavuutta.
Voin myöntää olevani eloisa pelaaja, sillä hihkun joka peliä pelatessa hillittömästi, onnistumisesta sekä epäonnistumisesta.

Muiden kierrellessä kaupoissa intouduin itsekin hieman, eihän sitä osaa tyhjin käsin olla... CyberShopiin oli ilmestynyt uutuustoppeja, joista täytyi ehdottomasti ostaa joku. Sovitellessa tuumin, että kun kutakin kuvaa oli saatavilla vain parissa paidassa, niin eivät tule heti kadulla vastaan. Lopulta päädyin leijonanmetsästäjään:

Tulin hankkineeksi pari levyllistä Agnus&Julia Stonen musiikkia. Mun aarteita.

Ulkoilua tuli harrastettua sen verran, että esittelimme Eiran rannan vieraille. Siinä kallioilla istuskellessani bongasin muutamia leppäkerttuja. Leppiskuvastani huomasin kotona, että yhdellä oli sydämen muotoiset silmät. "Tää oli niin hassu sattuma, kun Emppu muutenkin keräilee sydämiä."

Uimaharju/Joensuu

Olen palaamassa Hannan kanssa Uimaharjun reissulta. Istun junassa extra-luokassa ja odottelen lähtöä, vastapäätä pöydän ääressä istuu nuori pariskunta. Kiusaannuttaa valmiiksi kun tiedän, että nyt en viitsi nukkua. Me ollaan molemmat väsyneitä valvottuamme yöhön asti (illan baarireissu jäi valitettavasti vain suunnitelmaksi).

Hauskin juttu tällä reissulla oli vattujen syöminen Erika-prinsessan kanssa. Kurkottelin käsivarttani löytääkseni kypsiä, ja sitten Erika imaisi ne suuhunsa :D Pensaat olivat märät edellispäivän sateesta, joten mun käsivarret olivat lopulta kylmien pisaroiden peitossa. Vattujen maku oli laimea ja vetinen, mutta silti ilahduttava.

(Suklaa)kakkupäivä

Ähky! Kiertelin kaupungilla Ravintolapäivän tunnelmissa. Olin tykkäillyt joistakin ravintoloista ja ruuista Facebookissa, mutta unohdin ne samantien, koska valinnanvaraa eli houkutuksia oli niiiiin paljon.

Ekat ruoka-annokset ostettiin vaimokkeen kanssa Karhupuistosta, joka oli jo täynnä myyjiä yhdentoista maissa. Se curry oli aamupalaksi todella tulinen, enkä valitettavasti saanut syötyä sitä loppuun. Eka vesipullo juotiin hetkessä, kun Hannakin läähätti. No eipä se mitään, "super suklainen kakku" sammutti koko polttelevan kielen. Hanna nouti kanelintuoksuisen pullapussin somalta mummolta, jonka tuotokset näyttivät ihanan kotitekoisilta.

Alkukesän kuvia toisesta Kallion puistosta:

Aurinko alkoi paistaa meidän kävellessä Hakaniemeen päin, ja huppari oli liikaa. Huomasin, että tulee kaunis päivä!

Tokoinrannassa ostin erilaisen suklaakakkupalan Planin teltalta. Ne olivat kuulemna halunneet asettua siihen leikkipaikan viereen. Toivottelin mukavaa päivää.

Täytyy kertoa, että mulle tuli samanlainen pumpulinen ihastusfiilis kuin viimeksi Tallinnassa. Niin olin odottanut leppoisaa lauantaita murun kanssa. Ja hei, kesä on oikeasti alkanut. Ei harmita!

Esplanadin puistossa oli niin paljon jengiä, kuin olin kuvitellutkin. Ja mä söin kolmannen palan kakkua nurmikolla istuen ja aatellen, että tähän tämä taas meni, todelliseen herkutteluun. Vaikka siitähän päivässä on kyse, erilaisten makujen ja ruokien kokeilemisesta.

Kyseisessa puistossa kierrellessä täytyy olla rauhallinen, sillä käveleminen on hidasta, eikä läheskään kaikkia kojuja ehdi ihmetellä.

Parillakin kojulla myytiin tuorepuristettua mehua. Lasillinen tulikin tarpeeseen siinä kuumudessa, joka suureksi osaksi johtui grilleistä ja muurinpohjapannuista.

Seuraava about ehdoton Ravintolapäivän tärppi on mun mielestä Vanha Kirkkopuisto. Sieltä halusin löytää lähinnä jotakin suolaista, mutta miedon tofun lisäksi tuli hamuttua marjapiirakkaa sekä keksejä, joiden hintaa oli keretty jo alentaa.

Juu-u, oli aika täysi olo. Hanna naureskeli, että on siinäkin herkkusuu. Olin valmis lähtemään kotiin; kaikki tärkeimmät puistot oli nyt nähty ja laukussa odotti vielä jotakin purtavaa.

Nähtävästi Ravintolapäivää vietetään tästä lähin kerran vuodessa. Näinkö on?

Have a gay day!

Helsingin tasa-arvon viikko huipentui eilen Pride 2015- marssiin. Olin ylpeänä mukana, kuten ne muut n. 25 000 mukana ollutta. Hyvä, te kaikki! Seuranani oli kihlattuni, jolla alunperin piti olla töitä. Olin hurjan iloinen saadessani jakaa kokemuksen muruni kanssa, joka oli odottanut sitä älyttömän paljon. Myös Tähtityttö liittyi juhlistamaan sateenkaarisanomaa värikkäine vaatteineen.
Senaatintori oli jo täynnä hengenheimolaisia, kun me menimme paikalle. Kulkue pääsi lähtemään hieman myöhässä, mutta se ei tunnelmaa haitannut. Kulkueen reitin pituus Senaatintorilta Eiraan oli parisen kilometriä. Kävellessä tuli kuuma, mutta aurinkoinen sää oli positiivinen yllätys.
Puistojuhla alkoi Krista Siegfridsin esityksellä Kaivopuistossa. Minä, H ja Tähtityttö tutkimme ensin puiston kojut. Kaikkein eniten halusin löytää sateenkaarirannekkeen, ja sellaisia pääsinkin kokeilemaan. Lisäksi tuli ostettua saman värinen hiirimatto. Ilmaissälääkin kertyi hieman Vasemmistoliiton korteista pinsseihin.
Pysähdyimme istumaan hyvälle näköalapaikalle kauemmaksi suuremmasta tungoksesta; saatoimme katsella merta purjeveneineen sekä piknikin viettäjiä hyvine mielineen. Juttelimme tasa-arvosta ja päivän fiiliksistämme.
Illalla kotona mulle tuli pieni itku ajatellessani ihmisten halua tukea Pride-tapahtumaa. Miten voi olla suuri asia mennä sinne ja olla sellainen kuin on. Tuntea se vapaus ja riemu. Olen itse ollut iloinen saadessani tukea perheeltä ihan siitä asti, kun ujosti totesin, että " en ole täysin hetero".

Karuselli-keksit sopivat teemaan erivärisine suklaanameineen. H osti pienen lipun, joka on nyt meidän olkkarissa.

Tähtiksen tuunaukset.

Mun nakkisormet ovat ylpeästi "vinot".

Kuvia murun läksiäisviikolta

Junailin kissojeni kanssa Joensuuhun viime torstaina. Tällä kertaa Oscar nukkui koko matkan ja Eelis kaipasi hellyyttä. Kun rapsutin Eelistä poskesta ja leuan alta, se nojasi käteen ja yritti nukkua.

Perjantaina oli murulla viimeinen työpäivä Uimaharjussa. Heti sen jälkeen hyppäsimme autoon, ja siskonsa miehensä kanssa ajelutti meitä pitkin Joensuuta. Keskustassa moikkasimme tuttuja, pistäydyimme Hesburgeriin ja istahdimme puistoon, jossa tyytyväiset opiskelijat viettivät ansaittua fiestaa. Kilometrejä kului ajellessa pitkin lähiseutuja. Pidimme H:n kanssa toisiamme kädestä takapenkillä ja lallattelimme kuunnellessa poltettuja levyjä.

Lauantaina kävimme tervehtimässä H:n mummua ja tämän miestä Höytiäisen rannan mökillä. Mut toivotettiin tervetulleeksi kättelemällä: "Onnea ja siunausta liitollenne!".

Oli super aurinkoinen päivä, saatoin vain istua kuistilla tuijottelemassa järvivettä. Miehet tutkivat kalastuspakkia ja juttelivat uudesta hallituksesta, päivän uutisten alkaessa avattiin tv. Mummu kuunteli odotuksiani kihlajaisista, jotka järjestän juhannuksena pienen kaveriporukan kesken.

Tämä kahden viikon lomani on kaiken kaikkiaan tehnyt todella hyvää. Olen rentoutunut, nukkunut älyttömän hyvin, syönyt grilliruokaa sekä ehkä maailman parasta lasagnea, nauranut, unelmoinut ja ollut kiitollinen. Irtiotto kotoa tekee aina hyvää.

Sain nähdä vielä yhden H:n lempipaikan:

Kesäesat sanovat moiii!