Kuopio RockCock 2016

Kiitos, Kuopio RockCock! Olit hyvin järjestetty festari, jossa kuulin uutta musiikkia sekä pari lempibiisiä. Festarikansa käyttäytyi näkemykseni mukaan hyvin, ja itse nautin koko kokemuksesta suuresti. Nähdäänkö ensi vuonna?

Perjantai 29.7.

Päästyämme perille Kuopioon kirjauduimme heti hotelliin. Koska hotelli Jahtihovi oli avovaimolle tuttu, se oli turvallinen valinta. Hengähdimme siinä hetken ja sitten päädyimme syömään vastapäätä sijaitsevaan, italialaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Hanna halusi kuljettaa mut rokkialueelle torisataman kautta. Rauhallinen tunnelma ihastutti kyllä: hei hei, veneet, hei hei, kesän kimallus. Tähän maisemaan palattiin vielä herkuttelemaan ja viihtymään.

No mitäs minä, lomalainen.

Vesilentotaksi kiihdyttämässä.

Noniin! Johan oli aika festaroida, sitten monen vuoden Ankkarock- ja Qstock-kokemusten jälkeen.

Festarirannekkeita saadessamme kuulimme ensiksi Jari Sillanpäätä, ja Santa Cruz oli bändi, jota ehdimme katsomaan. Kyseinen kokoonpano kiinnosti mua livenä tehtyään vaikutuksen musavideoilla ja aiheutettuaan hehkutusta joka puolella. Keikka oli hyvä ja mikä kivointa, osasin vähän lyriikoita. Rock'n'roll!

Keikan jälkeen suuntasimme White Snaken haltuun ottaman Stadionlavan läheisyyteen. Istahdimme tilavalle nurmikkoalueelle Vip- ja anniskelualueen väliin ja kuuntelimme radiosta tuttuja biisejä toisella korvalla. Hanna otti kuvan selän takana laskevasta auringonlaskusta ja haki meille jäätelöä.

Kun Antti Tuiskun keikka läheni Stadionlavalla, pujahdimme lähes etummaisten joukkoon. Jos on nähnyt ilmakuvaa siitä yleisöstä, voi ymmärtää, että meillä oli todella vähän tilaa liikkua paikallamme. Oli kuitenkin ihan jännä nähdä Tuiskun provosoivaa menoa ja aistia käsin kosketeltava suosio. Bileet olivat heti pystyssä. Päätösbiisinä kuultiin rauhallisempi Hyökyaalto.

Kuten mulla on ollut tapana tehdä muissakin ulkoilmatapahtumissa, tulin ostaneeksi koruja. Mutta nämä eivät olekaan mitä tahansa rihkamaa eivätkä unohdu korurasian pohjalle, vaan ne on lävistäjän myymiä, tehty kirurginteräksestä, ja päässeet suoraan käyttöön: tavalliset "hevosenkengät" korviin sekä avainriipus (jonka rististä en ole varma, häiritseekö vai ei).

Olisin halunnut ostaa Vesala-topin, mutta jäljellä oli vain liian suuria kokoja. Onneksi Hanna sai Sanni-paidan, jonka kanssa jatkoi festaroimista.

Illan päätti Apulanta, jota jäimme kuuntelemaan kauemmas lavasta. Sain kokea Apis-fanien tavoin, miten tulenlieskat tuntuvat kasvoissa asti. Taisinpa Hannalle hihkua, että kuulin kaikki mun "tamppausbiisit", eli Vasten mun kasvojani, Pahempi toistaan, Koneeseen kadonnut. Sain sen, mitä hyvällä keikalla voi saada, eli hien pintaan.

Apulanta poistumassa lavalta.

Oli koittanut yö, kun kävelimme pois festarialueelta tungoksen keskellä, tumman taivaan alla. Sitten huomasin ihan sattumalta kaverini Markuksen kulkevan vastaan. "Täähän oli varmaan kaikista randomein törmääminen ikinä", se tuumaili. Vaihdoimme hetken kuulumisia, kunnes jatkoin Hannan kanssa hotellille. Matkan varrella fiilistelimme lomaa, jota saamme yhdessä viettää, sekä mahdollisuutta kulkea myöhäiseen aikaan kaupungilla. 

Lauantai 30.7.

Mihinköhän aikaan mahdoin varsinaisesti herätä? Aamu(päivän) suihku ei siihen auttanut, ei torille haahuilu tai aamiaiseksi syömäni kevätrulla-annos toripöydässä istuen.

Pyörähdimme aikamme kuluksi vaatekaupoilla ja siinä ohessa totesimme, kuinka erilainen kaupunki Kuopio on Helsinkiin verrattuna. Tuolla kukaan ei kiirehtinyt, annettiin toisille tilaa. Kuinka rauhallista. Välitän kotikaupungistani suuresti, mutta tykästyin leppoisaksi kehuttuun Kuopioonkin.

En tehnyt kummempia vaate- tai muita löytöjä, ostin yhden topin vain, joka sopii toisen alle.

Festarimeininkeihin palasimme klo 15 maissa, sillä tähtäsimme Sannin keikkaan. Olin juuri sanonut Hannalle, että "No nyt ei kannata bailata paljoa, ettei heti tule hiki", mutta niinpä heilutin lannetta silti. Mun pohkeet olivat tosi kipeät. 

Sanni vaikutti todella vilpittömältä artistilta. Monta biisiä vedettiin yhdessä yleisön kanssa, sehän sopi jokaiselle. Viimeinen biisi oli Että mitähän vittua, joka otettiin vastaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin, eli ei hätkähdetty millään tavalla. Olin ollut huvittunut somekeskusteluista, joiden mukaan biisi olisi varsinainen riman alitus.

Nälän hiukoessa hakeuduimme ruokakojuille. En bongannut sopivaa ateriaa kasvissyöjille, joten tulin pyytäneeksi, voisiko muikunpaistaja tehdä mulle sellaisen muurinpohjapannulla tirisevistä perunoista ja kasviksista. Suurkiitos, sehän onnistui hienosti. Istahdimme syömään nurmikolle kohtaan, josta saatoimme seurata Klamydiaa. Soitto kantautui siihen yllättävänkin hyvin.

Viimeisin mua kiinnostanut esiintyjä oli Vesala. Oli ihana nähdä Paulaa ja kuulla sen omia biisejä, joissa on tarkoin mietittyä sanomaa. Ehdottomasti odottamisen arvoista. Lempparikseni valikoitui Rakkaus vai maailmanloppu. Vaikka Paulan versio Fintelligensin Sorista oli sekin kutkuttava livenä.

Loppupäivä sujuikin muissa merkeissä. Hengasimme aiemmin mainitulla ns. torisatamalla maistellen rapeita lettuja, keksimme hölmöjä inside-juttuja joille nauroimme iltaan asti, haimme eväät seuraavan päivän junailuun. 

Kun ottaa huomioon, että olin todella herännyt niin aikaisin edellisaamuna eli kerännyt univelkaa, sekä kävellyt tunteja samoilla kengillä, oli mun jalkapohjien valittelu ja hikinen pää ymmärrettäviä. Kahden päivän festarit olivat mulle monin tavoin niin kiva kuin uuvuttava kokemus.

Hakaniemen torilla

Niin vaihtui sadekuuro auringonpaisteeseen. Toteutin yhden merkittävän haaveeni poikkeamalla Hakaniemen torilla, ostamalla sieltä tuoreita kotimaisia vihanneksia: kukka- ja parsakaalia, sekä hurmaavan porkkananipun. Näistä syntyy hyvä keitto, jota voi vaikka ahmia keveytensä puolesta.

Näin alkaa mun viikonloppu, posket punoittaen hiostavuudesta. Vedin hupparin lanteille ja käärin lahkeet ylös.
Istun metrossa, ja mun vieressä istuva pariskunta puhuu isoon ääneen ja nopeaan tahtiin jotain vierasta kieltä. Toisella puolella eräs nainen näppäilee viestejä näppäinäänet päällä. Pakostakin tulee kuulleeksi muiden juttuja, vaikka ei välittäisikään.
Sitten tulee joku pyytämään rahaa. Niillä on nykyään sellainen tapa, että asettelevat istuimille lappusia joita muiden tulisi lukea, ja sitten ne keräävät lappuset sekä avokätisten rahat niiden päältä. Suurin osa ei noteeraa mitenkään.

Jos ei muuta suunnitelmaa ilmene tuleville parille päivälle, niin Netflixissä on nähtävillä uusi kokonainen tuotantokausi Orange is the new blackille. Me taidetaan vaimokkeen kanssa katsoa tuo maratonina, ihan kuten ne edellisetkin. On se vaan niin jännä sarja, ettei malta kesken jättää.

Kipukynnys

No voihan! Arvasin, että kun menen ottamaan uutta väritatuointia, sitä ei saada kerralla valmiiksi. Sama juttu on käynyt aiempien kanssa; ääriviivat menee ok, toiseenkin kertaan tarvittaessa, mutta se varjostusneula... En halua pelotella ketään tatoinnista haaveilevaa, mutta itse sanon varjostuksen jälkeen stop. Siinä on mun kipukynnys, kun iho menee todella araksi ja herkäksi. Niinpä väritys tehdään seuraavalla kerralla, kun tähän astinen työnjälki on alkanut parantua.

Miltä näyttää? Musta Samu Sirkka on tosi iloinen, suorastaan hilpeän näköinen tässä. Se on hyvä omatunto ja neuvonantaja. Halusin sen istumaan jonkun päälle, eli kirjapinon, jotta sille saataisiin jokin koroke. Sivuilla näkyy ruohotupsuja. Näin Samu ei "leiju", kuten se sydänkuva, joka jää nyt alle peittoon.
Mua rupesi häiritsemään, ettei se musta sydän liittynyt oikein mihinkään, oli lähinnä kokeilua että millaista on ottaa tatuointi. Sen paikaksi valitsin nilkan, koska, noh, en enää tiedä miksi. Joten uudistus on paikallaan. Näin kymmenen vuoden jälkeen.

Jännitys tiivistyy...

Sain eilen varattua uuden tatuointiajan. Tällä kertaa etsin tatuoijaa täältä Helsingistä, koska a) en pääse hetkeen käymään isoveljeni pajalla Pohjois-Pohjanmaalla, b) tatuointikuume on ollut aika kova jo kauan aikaa, c) muutamakin idea on ollut jo mietittynä.

Paradise Tattoo sijaitsee Helsingin keskustassa. Siellä näyttää olevan tosi rentoja ja reiluja tekijöitä, ainakin tällaisen kuvan sain visiitilläni.
Kun astuin sisään, päädyin odotustilaan. Siellä istuskeli odotellen naishenkilö, jolle tulin hihkaisseeksi, että jännittää jo paikalla käyminen. Tämä nainen kertoi tulleensa tapaamaan tatuoijaa, jonka kanssa yhdessä ovat suunnittelemassa hänen ekaa kuvaa. Me juteltiin siihen asti, että seuraava asiakas astui sisään. Mie päätin viimein rohjeta huikkaamaan seinän taakse kasvoihin asti väritetylle hepulle, että tarttis varata aikaa. Sain ajan korvalehtien rei'itykseen huomiselle, ja ensi viikolla Emmi tekee mulle söpön tatskan. Se suositteli mua ettimään netistä kivan fontin sitä varten, joten täytyy hyödyntää jo aikaisemmin tutuksi tullutta fonttisivua.

Tämä kuva liittyy tulevaan tatuointiini:

Luukku 10

Jännitän parhaillaan lentokentällä. En muistanut enää ollenkaan, millaista on olla täällä. Lento Joensuuhun lähtee parin tunnin päästä, joten hyvissä ajoin tultiin ja ehditään herkutella vähän. Mutta ei liikaa, en tiedä miten reagoin koneen nousuun.

Hyvää iltaa!

Musta ei oo kuulunut pitkään aikaan mitään, mutta nyt tulin kertomaan jymyjutun: olen etsimässä yhteistä asuntoa tyttöystäväni kanssa! Pistettiin ekoja hakemuksia menemään viime viikolla, niin että hyvissä ajoin ollaan ottamassa asioista selvää, kun kesäkuussa on tarkoitus muuttaa. Jee!!

Vielä kehrätään Kalliossa

"Kuja kollia nyt houkuttaa"
Tehosekoitin - Pillitä Elli pillitä

Oscar ja kirsikka.

Oon kotiutunut tyttöjen illasta pari tuntia sitten. Voi kun olikin paljon syötävää! Otin himaan vikat kirsikat, joihin ihastuin kovasti. Kun on yötä kaverilla, ei kissat hypi koko ajan sängyssä ja mourua ruuan perään. Nyt on sopivan rento olo, ja kerkeää käydä vielä puistoilemassa. Sain mukaan (muuttoa ajatellen) taiteltuja pahvilaatikoita ja Ikea-kasseja.

Eelis noteerasi mitä toin himaan...

Viikolla on ollut pikku stressiä, mutta yllättävä taho on auttanut siinä: uskaltauduin kuntosalille, siellähän oli yllättävän mukavaa. Minähän en tunne muita kuin kuntopyörän ja cross trainerin, joten aloittelin niillä. Seuraavalla kerralla ystävällinen tyyppi sääteli mulle rintalihaslaitetta, ja oon aatellut kysyä neuvoa vastakin. Salilla käymiselle on ollut useita syitä: on ollut multa iso juttu mennä sinne, mulle uuteen ympäristöön ja opetella jotakin uutta. Saan siitä lisää sisältöä, tulee vapaa-aikaa käytettyä hyödyllisesti. Ja toisaalta kun keskittyy hengitystiheytensä kuunteluun ja harjoitusten tekoon, niin unohtuu painostavat asiat. Paremmassa kunnossa vois aina olla, ja siinä voi tipahtaa muutama kilo.

...tässä se kuuntelee pihalta kantautuvaa remppaääntä ja metsästää pikkuötöjä.

Ensi viikon ajan saan pitkästä aikaa työskennellä toisen kanssa, sillä mun täytyy opettaa kesätuuraajaani. Se on helpottava juttu, mutta tuo vastuutakin. Mietin vähän ennakkoon että miten työt kannattaa jakaa.
Huomenna työpäivän jälkeen jatkan muuttoasioiden hoitamista, kun pitää mm. päättää sähkösopimuksen purkupäivä ja tehdä uusi. Paljon on järjesteltävää... välillä olen jopa unohtamassa, että jään lomalle.

"Antakaa mun nukkua"

"...ja katse hiekkaan sekoittuu"
Zen Cafe - Mies jonka ympäriltä tuolit viedään

Musta tuntuu taas siltä, että elämä menee kausissa; joko saan paljon hyvää, tai sitten asiat yksinkertaisesti vastustaa. Tämä viikko on ollut tosi raskas, koska

a) Töissä vaihdellaan jatkuvasti vastuualueita. Aina kun aattelen että nyt pärjään, niin tulee uusia yllätyksiä. Tänään menin kaverin kanssa käymään Lauttasaaressa ja kappas kummaa, ensimmäinen asia josta avaudun eväitä napostellessa oli työpäiväni. Kohta puheenaiheena oli raha ja sen riittäminen.

+

b) En oo saanut nukuttua kunnolla koko viikkoon. Jos en ois tänään ollut menossa, olisin todennäköisesti jälleen torkahdellut kotona ja ollut innoton saamaan mitään aikaan. Aamuisin on ollut fiilis, että minne meni vuorokausi.

= Oon ollut huonolla tuulella jatkuvasti, hermostunutkin älyttömän herkästi. Stressin merkkejä.

Kuva: weheartit.com

c) Johtuneeko edellä mainitusta vai mistä, mutta kärsin todella huonosta itsetunnosta tällä hetkellä. Se on sitä tuttua muihin vertaamista joka asiassa. "En osaa ilman apua".

Voiko pelkillä hyvillä yöunilla saada kaikkiaan pirteämmän mielen?

Ymmärrän, että muille "ein" sanominen on hyväksytty vastaus tällaisena aikana, kun täytyy keskittyä eniten itseensä.

Toivotan lukijoille hyvää yötä ja rauhallisia unia.

Häiritseviä asioita

"Could you help me to be real?"
Kemopetrol - Saw it on TV

Voihan ahistus yhistys. Mua vaivaa tosi pahasti, etten oo saanut aikaan mitään runoa tai edes sen tapaista yli kuukauteen. Oon saattanut pohtia jos osaisin ilmaista biisissä lauletun asian jollain muulla tavalla, mutta siitäkään ei oo ollut apua. "Muut kertovat näitä tarinoita paremmin", ajattelen.
 
Kesken oleva kyhäelmä kesältä, idean luojana pääkaupunkilainen pummi.

Lainattu: weheartit.com

Toinen kummallisuus on lähestyvä synttäripäivä. Ei musta tunnu yhtään 24-vuotiaalta (asiaa ei helpota ihmisten "Luulin sua 18-vuotiaaksi"- kommentit).
Lähinnä mietityttää, että mihin viimeisimmät neljä vuotta on hurahtaneet. Oonko tehnyt mitään, mikä jäisi mieleen hyvänä muistona? Ainahan sitä oppii, joka päivä jotain pientä itse asiassa, mutta oonko osannut olla tyytyväinen myös? Joka päivä edes pienesti?
Voi että arvostan peruspositiivista luonnetta. Oon ollut lähiaikoina haaveilevainen, mutta jokseenkin negatiivinen. Kyselen iteltäni jatkuvasti: mitä multa puuttuu?

Ekat kuulumiset Helsingistä

"Tää, mun pakoni loppuun juostu on"
Kaija Koo - Vapaa

Tervehdys!
Olen tosiaan muuttanut Helsinkiin. Tammikuu on kulunut tätä elämänmuutosta ihmetellessä sekä kokopäivätyössä käydessä. Kulttuurishokki on ollut suuri, aivan kuten ennakkoon varoiteltiin. Onhan tämä aika jännää maalla asuneelle, kun aiemmin sitä vietti lomia täällä mutta nyt voin nauttia elokuvista isossa teatterissa, fiilistellä kahviloita ja odotella ratikoita milloin vain haluan. Lapsuusmaisemissa kuljin sillä yhdellä bussilla kouluun ja takaisin, Oulaisissa kävelin paikasta toiseen. Oon ollut paremmalla tuulella, nauranutkin pitkästä aikaa kunnolla. Suuntavaistostani on vitsailtu, mutta pyrin ajattelemaan, että pikku seikkailut vain värittävät elämää.
Yksi kivoimmista jutuista on ollut nähdä ekaa kertaa, kun veljeni soittaa levyjä. Tämä tapahtui eräässä keskustan tiivistunnelmaisessa ravintolassa.
Niin fyysinen kuin henkinen väsymys on tulleet tutuksi töissä, kun on ollut paljon opeteltavaa. En ole vielä kovin paljoa tutustunut uuteen kotiseutuuni, mutta toivottavasti energia alkaa riittää siihenkin. Tykkään tuijotella telkkua, mutta on hyvä muistaa, että päivästä saa pidemmän tuntuisen käymällä välillä kodin ulkopuolella.

Toteutettavana:
1. Tapaa Katan kanssa synttärikemuissa perjantaina
2. Tapaa niin monta uutta ihmistä kuin mahdollista 
(Ollut uuden vuoden lupauksenani monena vuonna, mutta viimein se on todella mahdollista.)
3. Etsi Kallion kirjasto ja hanki uusi kirjastokortti
4. Lue runoja söpössä kahvilassa, joka sijaitsee lähellä kotia
5. Inspiroidu ja kirjoita tauon jälkeen
6. Älä anna työasioiden viedä aikaasi muilta ajatuksilta. Asiat järjestyvät vielä.
7. Kerää ympäri lattiaa lojuvat kamppeet
8. Tarpeeksi rahaa ostaa jonkunlainen hylly? Kuka sen kiinnittäisi?

PS. Blogini kieli on jälleen suomi, koska omalla äidinkielellä voin ilmaista ajatukseni helpommin ja tarkemmin. Kirjoittaminen on mulle edelleen tärkeää.

Thought of the day part 6

HIM
All my friends know that the number one band for me is HIM. Because they have just published a new compilation album (called XX - Two decades of love metal) I wanted to show pictures taken in my very first HIM gig, in 2008 in Ankkarock. I was so excited that I started to cry when seeing Ville. It was embarrassing but couldn´t help it.

My friend had bought a henna tattoo for me. It wasn´t dry yet so it started to spill on my wrist. Some years later I was sitting on a bench with a tattoo needle in my hand and a real heartagram tattoo got it´s first lines. My big brother finished it by coloring. Do you think it´s crazy to take fan tattoos? Maybe it is, but it´s one of extempore things in my life.

What´s your favourite song by HIM?

Pics by AK

Thought of the day part 5

Friends
One big question in my mind at the moment is what kind of people I´m going to meet in the future. And who will be my new friends in my "new life"? What would be the things they want to hang out with me?
One online friend of mine said: "It must be sunny day when we meet." It made me smile and look forward to get to know her better. It´s so nice when someone tells this kind of things out loud.

Thought of the day parts 1, 2 and 3

Saturday 1.12.
I enjoy trains. It´s so cool to travel by myself after finding confidence.

Sunday 2.12.
Uh..where am I? Yep, waking up in another strange place in Espoo with my friend. It´s been such an adventure to get to know her and her friends. This time we were at house warming party. I swear I didn´t drink much but it´s absolutely unpossible to do nothing but wait the Big Brother final this evening.
Hey now I remember the answer: we are in Karalahti.

Monday 3.12.
No way, I did it! What amazing feeling holding the new rental contract. Many phone calls to loved ones and walking in Kaisaniemi just thinking what´s happening right now.

Let´s go!

"I wonder if you´re out there having fun"
Natalie Imbruglia - Want

Old me with lip piercing.

Oh my...what a week it´s been. "This apartment or that, which one would be better and why..." Then I realised that one one-room flat "calls" me particularly, the one with excellent location. One friend of mine is coming to see this apartment in Helsinki with me. So, tomorrow is a Fun Friday :)

Let´s see if this inspires me when sitting in the train. I would like to write something positive, something about my own life this time. So I´m going to take my notebook with me, watch the clouds through the windows and just be. I just said to Anu that probably the best thing in train is that you can´t do nothing in there, just sit and relax.
My train leaves the station very early tomorrow so it´s time to say good night!

Making big decisions

"Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä"
Jukka Poika - Älä tyri nyt

Hello dear people. I hope you all readers feel fine.

I came to say that my feeling´s been very stressed, even "out of this world"; I´ve had to force myself out of home for a long walks to clear my mind. This is because of the beginning of a new era of my life. I´m searching for a new apartment, this time from Helsinki (guess Espoo would be fine, as well). My fear is that the time runs out. You see, the new job is going to start on January and there´s no clue where to put my belongings and the cats.
There was an idea to try to find an apartment for me and my friend, but he had to took one for just himself because the agency offered it. I´m a bit disappointed because I was looking forward cooking together and fun things like that.
Well, some of my friends (still) keep on listening to my worries about these things I find pretty messy. I don´t know where I´m going to spend the christmas time, but hopefully the new year´s eve will be in the capital city and I can relax. But it´s sure this will turn to happiness. This is me making my biggest dream come true.

weheartit.com

It makes me happy when...

"Can I take ya, take ya higher" 
Angus & Julia Stone - Big jet plane

...my cats are feeling fine (and not jumping onto walls).

...I remember something I loved as a child (and still be able to do something about/with it).

...there´s a t-shirt of one of my favourite bands in the closet.

...there´s something AMAZING waiting for me!!

Herää pahvi, viimeistä viedään

"I was waiting for you, waiting for all my life"

Him - Lose you tonight

Niin se kesä lipuu ohitse - Tai siis no se sateinen aika, jota on kesäksi sanottu. Miksi nyt on hellettä, kun tyypit istuu kouluissa? Ristiriitanen fiilis ton sään puolesta. Kuitenki kaupassa on syysvaatemainoksia. Ja voi että miten ärsyttävä koulureppumainos onkaan...Joka lauseessa mainitaan sana reppu. On myös jännää, kun ekaa kertaa en ite menny kouluun vaan oon tunnollisesti töissä tienaamassa. Mä toissakesänä tiedostin, että "tää on vika kesä, kun voi vaan olla". Siitä seuraavana kesänä olin työharjottelussa sanomalehdessä.
Blogiani lukevat tietävät mun tehneen listan asioista, joita halusin kokea tänä kesänä ( Btw, rakastan lauseenvastikkeita). Mä en käynyt millään brideilla, mutta keräsin festarikokemuksia Qstockissa. En välttämättä saanut uusia ystäviä, mutta oli mukava porista niiden kesäkavereiden kanssa, jotka kutsuivat mutkin kotiinsa hiimailemaan. Todellakin tiedän, mitä musaa radioissa on soitettu, ja sain ehdotuksia Spotify-listalle. Ja oon kirjottanut paljon. Ajattelen, siis olen.

Tämän lisäksi uudet tatuoinnit on hyvässä vaiheessa. Oon hoitanut niitä paksuhkolla Helosan-voiteella, jota saa apteekista. Tässä vaiheessa iho kutiaa koska iho uusiutuu, mutta se ei oo vaikuttanu nukkumiseen tai muuhunkaan. Voin paljastaa, että vasempaan käsivarteen ollaan alustavasti suunniteltu amerikkalaisen näköstä popcornkippoa. Sellaista raidallista siis, josta lentelee poppareita pitkin käsivartta. Mun jalkojenkin kuvitus on sillä lailla vaiheessa, että pitäis keksiä jotain molempien nilkkojen oikealla puolella olevien sydänkuvioiden (oikeassa heartagram ja oikeassa kaverin piirtämä musta sydän) ympärille. Siinäpä ne mun kuvat sitten oliskin :)

Sittenpä oon värjännyt hiukset luonnollisella vaaleanruskealla sävyllä ja ostanut mustat tennarit. Koko kesä on aika lailla menny mustissa, joten menköön nyt :>
Jotta pysyisin vauhdissa, oon saanut jälleen uuden "tahdon nyt heti!"- idean; oon ruvennut katselemaan kissanpentuilmoituksia. Kaverini eilen illalla kyseli oonko koskaan aatellut ottaa Eelikselle leikkikaveria, ja minähän riemastuin jo pelkästä ajatuksesta :D Niinpä mun tyyliin rupesin jo hoitamaan asiaa, kun soitin kolmelle tyypille kysyäkseni mielipidettä, että minkä ikänen tän toisen kisun tulis olla yms. Ja nimethän on hirmu tärkeitä, niin en malttanu olla pohtimatta jo niitäkin. Silmiä pyöritellen voin todeta rehellisesti olevani tosi malttamaton. 

Tässä tällaista "kirjoitanpas ajankuluksi"- päivitystä mun elämästä. Voikaa hyvin!

Himiä odotellessa

"Let all the children boogie"

David Bowie - Starman


Him on surukseni ollut piilosilla jo kauan aikaa, keikkatauko kun alkoi kesällä 2010. Syynä bändin breikkiin on Gas Lipstickin molempiin rumpalinkäsiin iskenyt penikkatauti. Tauti on käsissä harvinainen, kirjoitti Ilta-Sanomat loppuvuodesta 2011. Artikkelin mukaan bändi alkoi tuolloin työstää uuden levynsä materiaalia. "Tämä on kyllä jarruttanut biisien tekoa aika paljon, vaikka Ville onkin kirjoittanut koko ajan uusia biisejä", Kaasu sanoo.

Kuva: clashmusic.com

Heidän majesteettiensa uusia sensaatiomaisia musatuotoksia odotellessa kuuntelen muuta kamaa (ja katson vanhoja Him-haastiksia).

Näihin tutustun:

- Foo Fighters

- Velvet Revolver

- Mötley Crüe

- Iggy Pop

- David Bowie
- Yona

- Emma Salokoski Ensemble
- Reino & The Rhinos
- Jätkäjätkät
- SMC
- GG Caravan


PS. Noin tuntia myöhemmin aamuyöllä kirjoitin kahdet laulunsanat, inspiroijana Yonan Kevätfiilis.
Lue "Nykyään juon enemmän teetä"
Tästä "Tavastia loppuunmyydään"