Vappua helluntaina

Löysin itseni Ympyrätalon jäätelöaltaalta klo 15. En valehtele jos kerron, että altaassa oli vain pari uutuuspuikkoa sekä muutama proteiinipikari. Ostin pikarin, ja sehän olikin yllättävän hyvää ollaakseen niin "terveellinen".
Ihan kiva juttu siis, mutta jäätelön mukana ei tullutkaan lusikkaa. Katsahdin ympärilleni, ja revin pikarin kannesta palan. Sain sen avulla pieniä paloja suklaajäätelöä suuhun. Tällä kerralla jäden olisi suonut sulavan nopeasti, koska pahvinpalalla ei saanut leikattua kovempia, karamellinmakuisia kohtia keskeltä.
Heitin osittain syödyn jäätelöpikarin roskikseen, ja kiersin toiselle laidalle. Istahdin penkille, jolla istui takkiin sonnustautunut mummeli. Avatessani kirjani, Annett Gröchnerin Vappuaaton, mun ois tehnyt mieli kysäistä mummelilta, mitä se oli lukemassa. En osannut tehdä sitä. Pohdin, miksi se oli ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Tokoinrannassa tuuli, mutta pääsin kahden luvun verran eteenpäin 500-sivuisessa kirjassa.

Kirpputori Aarteet kiertoon, Porthaninkatu 6

Porthaninkadulla oli kirpputori auki. Pistin pääni sisään ja huikkasin: "Onkohan täällä kirjoja?" Kirpparinpitäjä kehotti iloisesti tutkimaan peräseinän kirjahyllyä.
Kävin kaiken läpi, hyllyn ja sen edessä olevan korin. Pidin kädessäni milloin Anna-Leena Härköstä (sitä kirjaa, jonka olin jo kertaalleen ostanut kirpputorilta kovakantisena, mutta jättänyt kesken, koska siinä puhuttiin kissanpentujen hukuttamisesta) milloin Katja Kallion Sooloilua -hömppistä, josta tehdyn elokuvan oon nähnyt useaan kertaan.
Päädyin Tuija Lehtisen Sara ja levottomat jalat -nuortenkirjaan. Löytö oli mulle todellinen onnenkantamoinen, koska mulla on kesän tavoitteena lukea teini-iän suosikkikirjoja, ja nimen omaan tätä Saraa en oo löytänyt kirjastoista.
Kirpparin nainen kertoi toiselle asiakkaalle, ettei tänään ollut tarkoitus pitää putiikkia auki ollenkaan, "Mutta samapa tuo on pitää sen aikaa, kun haen täältä joitakin tavaroita."
Ajattelin miten kivaa ois sanoa, että mulla on vakkarikirppis. Sellainen jopa, josta tekee kirjalöytöjä.

Karhupuisto

Kallion kirjasto ei ollut auki. Ei näin sunnuntaina. Sitä paitsi: Miten kännykkää tasatunnein näpräävänä en ollut huomannut, että on helluntai?
Kirjaston edessä kävin lyhyen dialogin erään naisoletetun kanssa: todettiin yhteen ääneen, että kirjastolla ei ole palautusluukkua. Olin turhaan kantanut repussani kolmea luettua romaania.

Luin Vappuaattoa Alli Tryggin puistossa varjopaikalla siihen asti, että jonkun miesoletetun polttama pilvi alkoi haista nenään. Olin vasta iloinnut siitä, että alakerran naapurin pilvenkäry oli vähentynyt.
Siinä välissä kuuntelin toiselta penkiltä kantautuvaa musiikkia ja naisen heleää laulua. Nainen huomasi mut: "Hei kuule, poltatko sä?" "Mulla ei oo tulta eikä tupakkaa", vastasin. "Okein, no oisko sulla pahvia?" Pahvia? Olihan mulla hetki sitten jäätelöpikarin roskia, mutta mistä minä tiedän, jos "pahvi" tarkoittaa katukielellä aivan jotain muuta.

Sain stipendin ja olin niin onnellinen

Mä oon niin kiitollinen. Voisin jättää tän vaan tähän ja se kertois oleellisen.

Tänä aamuna, koulun kevätjuhlan jatkoilta selvittyäni, tuli se kunnon onnen ja haikeuden itku, jota pidättelin koko päivän. Pato aukesi vähän kun kuulin koulun salissa saavani stipendin ja sitten kun puhuin siitä, ja kolmannen kerran kyynelehdin baarissa selittäessäni, miten ihanalta tuntuu tulla hyväksytyksi kaikkine tunteineen ja ajatuksineen ja kuulua porukkaan.

Oon kuullut kouluissa jaettavista stipendeistä, mutta mulle tuli täytenä yllätyksenä, että mä voisin saada sellaisen. Stipendi on kiitos hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä ja esimerkillisestä läsnäolosta. Mulle se merkitsee mielettömästi.
Joskus oli ajanjakso jolloin jokainen uupui ja mullakin vaan tuuli humisi päässä. Silti menin kouluun, sillä läsnäolo on tosi tärkeä asia. Kun edes yrittää tehdä sitä mitä pyydetään ja päästä eteenpäin, voi sanoa tehneensä osuutensa.

On kannustettava itseään ja muita. Kun itsellä on hyvä fiilis, haluaa, että muillakin on. Ympäröivä ilmapiiri vaikuttaa omaan tekemiseeni tosi vahvasti. Kun saadaan aikaan positiivista energiaa, siitä tulee yhteinen asia, yhdistävä tekijä. Me-henki.
Haluan kuulua porukkaan, jossa hihkutaan: hyvä me! Ja haluan, että mua kannustetaan päivinä, jolloin luotto itseeni on heikossa hapessa. Haluan, että me kaikki onnistutaan.

Kevätjuhlassa lausuin muutaman oman runon, joita työstin kirjoittajalinjalla. Kyllä, nyt puhutaan kuluneesta lukuvuodesta menneessä muodossa. Haikeaa. Oli ihanaa kuulla luokkalaisilta, että lausuminen meni hyvin. Jännitin kovasti, tärisin. Sain kahdet aplodit.

Kirjoittajalinjalla oli omat jatkot. Meille oli varattu pöytä ravintolasta, jossa oli tosi hyvää ja täyttävää pizzaa. Mozzarella oli todella pehmeää. Lounaan yhteydessä jaettiin todistukset. Oli sääli ettei ihan kaikki päässeet paikalle, mutta tunnelma oli mainio. Opettajille annettiin museolahjakortit.
Lautta vei meidät Suomenlinnaan, jossa istahdettiin ruohikolle rinkiin. Juteltiin paljon ja naurettiin vielä enemmän. Kerroin aamuisesta kömmähdyksestäni: avasin vahingossa naistenvessassa suihkuhanan, niin että koko koppi kastui ihan märäksi. Tässä porukassa kaikki keskustelu tuntui super luonnolliselta.
Voitin arvasta 10 euroa, ja ostin sillä eväitä paluulauttaa odotellessa.
Keskustan baarissa tilasin jäätelöä ja löysin meidän pöydästä lasinalusen, jolla sain ilmaisen juoman. Tarjosin sen luokkakaverille. Luokkakaveri ihmetteli hyvää onneani, ja mäkin vaan kohottelin käsiä ja olkapäitä.
Jos sanon, että ilta (tai siis aamu) päättyi toisten huolehtimiseen, se antaisi ehkä väärän kuvan, mutta sitähän se porukalla heiluminen on, huolen pitämistä. Luottamusta ja ihailua voi osoittaa monella tavalla, ja parhaiten se ilmenee toteamalla: tykkään teistä, pitäkää lippu korkealla.

Blogiviikko, tiistai: Dumle-jäätelö

Daim, Omar, Marianne, Oreo, Kismet, Pätkis... Kaikista näistä on tehty jäätelöä. Arvatkaa mitä? Olen totta kai syönyt niistä jokaista, mutta yksi niistä tuotti suuren pettymyksen.

Sitten saapui Dumle-uutuus, jonka herkkusuu noteerasi välittömästi. Olen sellainen kuluttaja, jolle herkkumainokset jää mieleen ja sitten huomaan pohtivani, löytäisinkö sitä ostarin kaupasta vai odotanko, että sitä ilmestyy.

Marianne-jäätelöpuikko maistuu ihanasti siltä miltä pitääkin ja sen valkoinen kuorrute on loistava. Pätkis-jäätelön suklaan maku on sen verran kummallinen, että se jää suosituksitta. Entä Dumle? Sitkeähkön toffeekastikkeen maussa ollaan onnistuttu täydellisesti ja suklaa on lisätty pienenä hippuna. Kokonaisuus on sanalla sanoen ilahduttava. Makeaahan tuo on, mutta mie sain koko purkin tyhjenemään. 

Herkkusuu: Karkkia ilman liivatetta

Jee! Olen hyvin yllättynyt siitä, miten moni karkki ei sisällä liivatetta. Aloin ottaa asiasta selvää nyt, vaikka se olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. Melkein hävettää. Olen ollut makean perään koko ikäni, mutta hyvänä esimerkkinä laskiaispulla on ainoita herkkuja, joista en pidä.

Hullaantuminen näyttää tältä.

Kävin juuri karkkikaupassa, joka sijaitsee Kaisaniemen metroaseman kupeessa. Se on loistava tutkimuskohde tarkoitukseeni, sillä jokaisen liivatteettoman karkin kohdalla lukee: "Ei liivatetta". Vastaavalla tavalla on merkitty täysin vegaaniset karkit. Huippujuttu.

Valikoin pussiin maistiaisia lähes kaikista liivatteettomista vaihtoehdoista. Lautaselta löytyy mm.
- Hopeatoffee
- Pätkis
- suklaasydän
- valkosuklaalla päällystetty cashew
- Panda täytelaku
- fudgepala
- Cloetta suklaanappi toffeetäytteellä
- lakritsirae

Psst! Myös nämä Fazerin uutuuslakritsit ovat liivatteettomia, ja niissä on runsaasti täytettä:

Uutuus-Marabou + hauskoja juttuja

Hiiohoi!

Tämä viikko on sujunut huomattavasti kivemmin kuin edellinen, koska stressi on hälvennyt. Huraa! Olen ruvennut nousemaan ylös jo klo 4.00, jolloin olen puolta tuntia aiemmin työpaikalla ja saan näin joustoa aamurutiineihin. Minut tuntien joku olisi voinut todeta idean olevan totaalisen surkea, mutta kappas kummaa miten olenkaan pärjännyt.

Alvis nauttii auringonsäteistä.

Kirjoittelen tätä kännykällä ja olen onnistunut sotkemaan sen jo suklaalla. Ostosten lomassa alkoi tehdä mieli makeaa, joten miksen kokeilisi uutta Marabouta, joka sisältää marjoja, granolaa sekä jugurttia. Sekoitus sopii hyvin nimenomaan pehmeälle Maraboulle, en osaisi kuvitella sitä esim. Fazerille. Mielenkiintoinen tuttavuus!

Maanantaina pääsin kaverin mukaan katsastamaan hänen tulevan hääjuhlapaikan. Mun läsnäolo taisi olla tärkeä, koska mut on nimitetty kaasoksi. En viitsi avata vielä salaisuutena pidettyä asiaa enempää, voin vain näyttää muutaman paikasta ottamani tunnelmakuvan.

Eilen tiistaina olin niinkin hyvillä mielin, että leivoin. Leipominen on mulle erikoista, mutta onnistunut mustikka-mansikkapiirakka inspiroi hieman. Tuotos oli niinkin muhkea, että oli mahdotonta saada ehjää palaa lautaselle. Kuvatodiste ei ole kummoinen, mutta muistuttanee mua myöhemmin onnistumisen riemusta.

Kalevankatu, kirjoja & Kaivari

Mitenhän herätessäni luulin olevan torstai. Hämmenyin kun olikin herätys soimassa, mutta en halunnut vahingossakaan nukkua liikaa. Ulkona näytti hieman viileältä, mutta positiivinen mieleni ei suonut ottaa hupparia mukaan.

Olin sopinut tapaamisen Saaran kanssa. Oltiin illalla viestitelty eräästä kahvilasta, joten sinnehän me heti suunnattiin (sateenvarjon alla). Kyseessä oli Kalevankadun Cafe Kuppi&Muffini, jonka menu kiinnosti mua jo edellispäivänä ohi kävellessä.
Ai että, mitä kuppikakkuja ja kakkuja siellä odottikaan. Muutama muu ehti jo meidän edelle tilaamaan, kun ankarasti pohdittiin valintojamme. Päädyin päivän keittoon eli pehmeästi tuoksuvaan, sopivasti maustettuun kookos-linssikeittoon. Jälkkäriksi nautiskelin palan jenkkityylistä key lime pieta, jossa myös pohjassa oli hyvin makua. Nam!
Kahvila oli söötti räsymattoineen ja eriparituoleineen. Saara sanoi, että siellä täytyy käydä uudestaan. "Todellakin tullaan", vastasin.

Tosi pikaista todistusaineistoa siitä, että olen pitänyt mahani tyytyväisenä.

Toisella puolella katua sijaitsevasta lemmikkikaupasta kävin ostamassa kissoille laserlelun ja pari pientä ruokapussia.

Siitä kun edettiin keskustan suuntaan, tuli vastaan tatuointiliike, jossa olen istunut Emmin asiakkaana. Sen kun varaamaan aikaa viime kuvan väritykselle. Samalla sovin kuvan jatkamisesta; mielessäni kytevä, mulle tärkeä juttu tulee ikuistettua ihoon hieman eri tavalla kuin alunperin sen näin.

Aurinko palasi ja jälleen tarkeni. Kerroin kaverille haluavani kirjakauppaan, sillä oli suuri halu ostaa jokin runokirja. Ei ollut väliksi, olisiko runoilija tuttu vai ei, sillä olin vain todella kiinnostunut katselemaan valikoimaa ja haalimaan edes yhden hyllyyn.

Akateemisesta kirjakaupasta löysin kaksi runokirjaa. Tuumasin niiden jatkavan naiseuden teemaani: lapsena ja nuorena lukemissani kirjoissa täytyi olla tyttöpäähenkilö, koska ne ikään kuin tukivat kasvuani samastuttavuudellaan. Onhan tatuointimessuilta hankkimani kirjan nimessä myös nainen, Naisen iholla.

En edes muista olenko koskaan ostanut romaania kirjakaupasta. Onpahan sekin tehty. Tämä tarttui mukaan, koska vaikutti hauskalta luettavalta.

Kävelimme jutellen mun ja avovaimoni kämpänhausta, kunnes pistäydyimme Kaivarin Kanuuna- nimisellä kirppiksellä. En löytänyt sieltä mitään, mutta sokkeloisessa paikassa oli jännä kierrellä.

Sitten huilasimme istuen rantapenkillä. Vieressä eksyneen näköinen lokinpoikanen päästi vinkuvaa ääntä. Mulle tuli mieleen vaikka mitä kokeilematta jääneitä kahviloita, joista hihkaisin ääneen. Päätimme Saaran kanssa palata asiaan sitten, kun hän ehtii koulultaan.

Tuli käveltyä koko ranta aina benjihyppypaikan ja Olympiaterminaalin ohi. Kun kauppahalli tuli vastaan, pujahdimme sinne, ja mulle kertyi ostosten lisäksi pussillinen ruokaa kannettavaksi. Huomenna siis syön falafelia aidon maustamattoman tofun sekä grillattujen paprikoiden kera.

Oli aika lähteä kotiin, jotta saisin ruoat jääkaappiin. Jäin toivomaan, että ehkäpä ensi viikolla pääsisin kertomaan seuraavasta kahvilakokemuksesta.

Chiliä jäätelössä?!

Myllypuron S-Marketiin saapui tämän kesän uutuutena Tötterö-jäätelöitä, jotka tarjoavat uusia makuyhdistelmiä isoissa ja pienissä pikareissa.

Testasin juuri pikku pikaria, maultaan vadelma-salmiakki-chili. Vadelma & salmiakki- combo kuulostaa äärettömän herkulta, ja sitä se todella on. Chili on lisätty juoksevaan salmiakkiin. Sitä on aika vähän, mutta älkää antako sen hämätä: chili poltteli kurkussani asti, joten en pystynyt syömään koko pikaria kerralla. Hörppäsin lasin maitoa perään :D

(Suklaa)kakkupäivä

Ähky! Kiertelin kaupungilla Ravintolapäivän tunnelmissa. Olin tykkäillyt joistakin ravintoloista ja ruuista Facebookissa, mutta unohdin ne samantien, koska valinnanvaraa eli houkutuksia oli niiiiin paljon.

Ekat ruoka-annokset ostettiin vaimokkeen kanssa Karhupuistosta, joka oli jo täynnä myyjiä yhdentoista maissa. Se curry oli aamupalaksi todella tulinen, enkä valitettavasti saanut syötyä sitä loppuun. Eka vesipullo juotiin hetkessä, kun Hannakin läähätti. No eipä se mitään, "super suklainen kakku" sammutti koko polttelevan kielen. Hanna nouti kanelintuoksuisen pullapussin somalta mummolta, jonka tuotokset näyttivät ihanan kotitekoisilta.

Alkukesän kuvia toisesta Kallion puistosta:

Aurinko alkoi paistaa meidän kävellessä Hakaniemeen päin, ja huppari oli liikaa. Huomasin, että tulee kaunis päivä!

Tokoinrannassa ostin erilaisen suklaakakkupalan Planin teltalta. Ne olivat kuulemna halunneet asettua siihen leikkipaikan viereen. Toivottelin mukavaa päivää.

Täytyy kertoa, että mulle tuli samanlainen pumpulinen ihastusfiilis kuin viimeksi Tallinnassa. Niin olin odottanut leppoisaa lauantaita murun kanssa. Ja hei, kesä on oikeasti alkanut. Ei harmita!

Esplanadin puistossa oli niin paljon jengiä, kuin olin kuvitellutkin. Ja mä söin kolmannen palan kakkua nurmikolla istuen ja aatellen, että tähän tämä taas meni, todelliseen herkutteluun. Vaikka siitähän päivässä on kyse, erilaisten makujen ja ruokien kokeilemisesta.

Kyseisessa puistossa kierrellessä täytyy olla rauhallinen, sillä käveleminen on hidasta, eikä läheskään kaikkia kojuja ehdi ihmetellä.

Parillakin kojulla myytiin tuorepuristettua mehua. Lasillinen tulikin tarpeeseen siinä kuumudessa, joka suureksi osaksi johtui grilleistä ja muurinpohjapannuista.

Seuraava about ehdoton Ravintolapäivän tärppi on mun mielestä Vanha Kirkkopuisto. Sieltä halusin löytää lähinnä jotakin suolaista, mutta miedon tofun lisäksi tuli hamuttua marjapiirakkaa sekä keksejä, joiden hintaa oli keretty jo alentaa.

Juu-u, oli aika täysi olo. Hanna naureskeli, että on siinäkin herkkusuu. Olin valmis lähtemään kotiin; kaikki tärkeimmät puistot oli nyt nähty ja laukussa odotti vielä jotakin purtavaa.

Nähtävästi Ravintolapäivää vietetään tästä lähin kerran vuodessa. Näinkö on?

Terveisiä Tallinnasta

On kulunut vuosi siitä, kun tyttöystäväni kosi mua. Roihuvuoren yksiössä, vapun vieton jälkeen. Mulla oli tukassa vihreää sprayväriä, ja just oltiin juteltu meidän suhteen etenemisestä.

Lähdimme juhlistamaan kihlauksen vuosipäivää Tallinnaan. Nousimme laivaan viime lauantaina aamupäivästä. Matka sujui hyvin, ja perillä meitä odotti tosi kiva sää.
Ihan ensiksi söimme jossakin terminaalin lähellä olevassa ravintolassa. Nappasin sydängalleriaani kuvan tippipurkista, johon kertyvät rahat auttavat hääpuvun ostamisessa:

Kävelimme Vanhassa Kaupungissa, joka tuli jokseenkin tutuksi syksyn reissulla. Vapun merkkejä emme sieltä bonganneet, mutta terassit näyttivät olevan täynnä nautiskelijoita.

Osuipa silmään muuan kiinnostava kahvila (Josephine) ja sen listalta houkuttelevat jäätelöannokset. Tulikin maisteltua paikallisella liköörillä maustettua jäätelöä! Terassilla oli rentoa istua, ja henkilökunta hymyili suuresti.

Kuvissa ei saa pönöttää, vai mitä muru? :D

Tuolla aukealla yksi pariskunta pyysi mua ottamaan kuvan niistä. Toivottavasti tuli ihan hyvä.

Seuraavalla torilla pidettiin hauskaa: menevän bändin soittama livemusiikki sai kuulijoita tanssimaan. Muut kuuntelivat seuraten vierestä:

Mua rupesi sitten laulattamaan, täytyi hillitä itseä. Käsi kädessä kulkien tunnelma oli aika romanttinen. Sanoin Hannalle, että tuntuu olevan suht helppo suunnistaa Tallinnassa, ainakin kyseisellä alueella. Sinne on helppo matkustaa uudelleen vaikka jonakin viikonloppuna.

Näkymä Sokos Hotel Virun tupakointiparvekkeelta. Vautsi, miten laajaasti tuosta näkee. 

Seuraavalla kerralla käydään vaeltelemassa toisella suunnalla kuin nyt, niin kaupunki tulee paremmin tutuksi.

Tässä kohtaa kello tuli kaksi, eli pääsimme kirjautumaan hotelliin ja viemään reput huoneeseen. Sokos Hotel Viru oli mainio, joten tässä samalla suositus siitä. Emme kuulleet mitään hälyä muista huoneista, nukuin tosi hyvin pehmeässä sängyssä, ja aamiainen oli kattava.

Niin, ja Virun yhteydessähän on kauppakeskus ja Amarillo. Niinpä kävimme katsastamassa molemmat heti seuraavaksi. Kuinka kätevää Tallinnan-turistille!

Ostoksia ei juuri kertynyt, koska pääasiana oli ihastella maisemia kahdestaan murun kanssa. Jotakin mainitakseni, ihastuin näihin korviksiin:

Reissun The suklaa oli tämä Mulaté peanut butter-levy. Se oli pehmeää ja suli helposti suuhun.

Hotellin vieressä oli kiva puisto, jonne houkutti mennä lojumaan. Pistimme muuten näin Helsinkiin verraten merkille, ettei tuolla ollut yhtään roskaisaa. Joimme parit juomat ja puhuimme, että onpas huippu reissu. Oli ihanan kevyt olo, todella rentoutunut, kun mentiin vailla suurempia suunnitelmia.

Punainen Captain Tom on kuvassa vain siksi, että voin sanoa sen olleen tosi pahaa. Älä kokeile!

Kohokohtia ♡♡♡

Paluumatka Helsinkiin on päättymäisillään. Sylissä on se pienempi vaahtokarkkipussi, ja murukin on pöllinyt siitä. Oon tuijotellut lähes koko junamatkan YouTube- vlogeja ja takamus on aika puutunut. Eväänä on ollut karjalanpiirakoita ja aloe vera- juomaa, josta on tullut ihan lempparijuttu. Kaipaan oikeaa ruokaa ja meidän kissoja.

Ylivieskan juna-asemalla

Mulla oli super kivaa! Kaikki se nauraminen oli niin ihanaa tärkeiden tyyppien seurassa. Ja pelaamisesta tykkäsin: Scrabble, nostalginen Worms, ja tietenkin "the peli" Paskahousu, jossa mun pitäis aina voittaa Juho.

Juhlittiin  huolella, kun saatiin vieraita ja herkuteltiin varmaan koko ajan. Juhon vaimon sisko Elisa toi mukanaan mielettömän Kinder-kakun, jonka eteen oli nähnyt paljon vaivaa. Olen ylpeä, että sain moisen unelmakakun veljen kanssa.

Tavallaan myös voitin itseni, sillä pulahdin paljuun parina iltana; ostin Tokmannilta mustavalkoisen uimapuvun. En osaa edes laskea, milloin viimeksi olisin pukenut uikkarin!

Näin Paulaa pitkästä aikaa, joten halasin sitä tiukasti. Sain siltä pinkin kuoharipullon, jota en vielä raaskinut avata.

Lahjani Juholta & Hannalta: Olavi-kassi, joka sisältää kissakirjan, veikeät kissakorvikset, ihan hirveästi vaahtokarkkeja, ja pääkallopipon.

Mitä vielä... Keilaamassa käytiin Jarkon & Mariannen kanssa. Samalla sain ojennettua Jakelle Kampista hankkimani pääkallokoristeen, jonka alunperin ajattelin postittaa.
Mielessä on niin monia yksittäisiä juttuja mitä muistella myöhemmin niin, että iso hymy leviää korvasta toiseen

Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja minuakin muistaneille :)

Ystävänpäivän fiilistelyä osa 1

Lauantai

Tuntui merkittävältä viettää ystävänpäiväviikonloppua murun kanssa. Tälle päivää olimme varanneet keilausvuoron Kamppiin. Mulla meni tosi heikosti, kunnes hoksasin hyvän heittotavan. Lopulta Hannalla oli about kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin mulla, ja tunnelmat olivat hupaisat.

Keilauksen jälkeen ostin mustan madonnakorun sekä korviksia Ninjasta. 

KooKengästä puolestaan löytyi kevät/kesäkengät. Olen kiinnostunut kokeilemaan Vanseja, ja nämä harmaathan sopivat hyvin mun värimaailmaan. Näin sujui kenkien kuvaaminen:

Kävimme syömässä loistavat pitsat Leonardossa. Ai että oli rapeaa ja maukasta.

Ruuan päälle maistui Happy Joe Henry's pubissa. Paikka oli täynnä, joten emme jääneet sinne notkumaan, vaan palasimme kodin rauhaan.