Leffa: Tanskalainen tyttö

Vihdoin! En ehtinyt nähdä Tanskalaista tyttöä elokuvateatterissa, joten odotin, että saan vuokrata sen. Makuunista se sitten löytyi. Siellä seinällä näkyi vuokratuimpien leffojen top 10, tämä oli sijalla 8.

Onneksi en katsonut tätä tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa teatterissa. Olisin itkenyt aivan valtavasti, jos olisin kuullut muiden sitä tekevän. En tietenkään välttynyt kyyneleiltä nytkään, mutta oli helpompaa antaa tunteiden tulla kotisohvalla.
Mikä sitten aukaisi kyynelkanavat ensimmäisellä kerralla? Tarinan kiehtovuus. Se, miten toinen ihminen on pohtinut omaa minuuttaan: Kuka minä oikeasti olen? Miten se ei olekaan itsestään selvää jokaiselle, vaan sitä hämmentyy oleellisimman asian edessä.

Hienoin elokuva ikinä.

Leffassa: Lemmikkien salainen elämä

Kävin katsomassa Lemmikkien salainen elämä- leffan dubattuna 3D:nä. Olimme Hannan kanssa varanneet ja maksaneet liput ennakkoon, ja sepä olikin fiksua, koska katsomo oli täynnä muksuja vanhempineen.

Olin juuri mussuttanut Picnicissä Oreo-brownien, joten ei tehnyt mieli leffamässyä. On harvinaista jos en napsi karkkiakaan siellä, sillä sitä alkaa tehdä mieli muiden rapistellessa.

Elokuva tempaisi mukaansa heti (taisin sanoa näin muuten viimeksikin...), ja muistin, miksi on kiva nähdä animaatioitakin. Hyvin tehtyinä ne parhaimmillaan huvittavat niin, että saa pyyhkiä naurunkyyneliä silmäkulmasta. Lemmikkien salainen elämä lupaa hauskan katseluelämyksen ja sen myös sain. Hekottelin ääneen monessa kohtaa.

Elokuva sisältää (perinteiseen tapaan?) myös vähemmän naurettavia kohtauksia, mutta niitä ei jäädä enempää murehtimaan, vaan seikkailu kutsuu.

Oletpa enemmän kissa- tai koiraihminen, voin kertoa iloksesi, että molemmat lemmikit ovat edukseen tässä leffassa. Pupusta puhumattakaan!

#hemmottelua

Istun himassa sohvalla kissojen keskellä, colleget jalassa ja ootan, jos vielä katsottaisiin joku noista leffoista, jotka ostin viikolla kirpparilta.
Voi kun meidän kukat on nuupahtaneet jo. Olin niin iloinen niistä, että onpa mukava katsella.

Kävin klo 14 kampaajalla Myllypurossa. Lyhennettiin mun otsatukkaa ja kammattiin jakaus siististi sivulle, latvoja siistittiin. Sain myös päänahkaa kosteuttavan tehohoidon hieronnan kera. Rupesi ihan ramaisemaan, niin rentouduin.
En ole värjännyt enää tämän vuoden puolella, koska olen tykästynyt tähän luonnolliseen lookiin. Tyvikasvu leviää jo hyvinkin, eikä se enää häiritse.

Kampaaja suositteli mulle näitä kahta tuotetta; Cutrinin hiuspuuteria volyymin lisäämiseksi sekä Sebastianin kuivashampoota, joka pelastaa laiskempina aamuina.

Alkuillasta käytiin Hannan kanssa moikkaamassa sen tuttuja Kampissa. Join yhden lonkeron ja kuuntelin, mitä ne ovat Helsingissä touhunneet.

Porukan jatkaessa kaupunkiseikkailuaan Hanna ehdotti Finnkinossa käyntiä. Katsoimme #Onnenonkijan, joka oli ehkä lähinnä mun toive. Suuri sali tuli lähes täyteen, ja oli huvittavaa kuulla muiden hörähtelyjä hauskoissa kohtauksissa. Elokuva oli mielestäni parempi, kuin mitä kriittiset arvostelut ovat antaneet ymmärtää.

Mun teki kovasti mieli fiistellä kevättä ja kävellä kaupungin halki. Otin Hannaa kädestä ja kuljetin sen Narinkkatorin, Varsapuistikon, Hakaniemen ja Vaasanaukion kautta Kalasatamaan, josta nousimme metroon.
Kalasataman metroasemalla on vieläkin näitä teoksia:

Sydämellistä ystävänpäivää! (2/2)

Sunnuntai

Meillä katsotaan parhaillaan lällyelokuvaa Rakkauskirjeitä Julialle. Kerronkin oman leffasuosituksen, eli ystävänpäivään liittyvän I hate valentine's day. Siinä esitetään erilainen mielipide tähän romanttisena pidettyyn päivään, mutta hauskalla tavalla. Päärooleissa nähdään Kreikkalaisesta naimakaupasta tutut Nia Vardalos ja John Corbett.

Hempeilyä kissojen tapaan:

Wild

Katsoin tällä viikolla Reese Witherspoonin tähdittämän vuokraelokuvan Wild (suom. Villi vaellus). Se oli jäänyt mieleen jo ekasta valkokankaalla nähdystä mainoksesta, joten täytyihän moinen tsekata.
Wild perustuu tositapahtumiin, eikä käänteitä päähenkilö Cherylin elämästä puutu. Nostatti tunteita. Suosittelen heille, jotka vaikuttuvat elämänmakuisista elokuvista ja vahvoista naispääosista.

Luukku 21

Kävin aamulla lääkärissä, jossa mulle todettiin poskiontelontulehdus. Oon ollut koko päivän ihan "kuka mitä häh??", kun en saanut yöllä nukuttua.

Ei meinannut uni tulla vielä kotiin palattuanikaan, niin katselin elokuvaa Remember me. Se on hyvin surullinen ja tunnepitoinen elokuva, joka sekä alkaa että loppuu traagisesti (Robert Pattinson ja Emile de Ravin).

Ensi-iltaleffassa

Mulla on nuha, mutta siitä huolimatta kävin elokuvissa. Toivoin kovasti, ettei salissa aivastuttaisi tai niiskututtaisi yhtä paljon, kuin parina päivänä. Aurinkolasien takaa ei huomaa, että silmiä kirvelee. Tällainen olotila saa mut vähän hermostumaan: entä jos kaikki huomaa ja katsoo oudoksuen? Ei ole sinänsä erikoista sairastaa nuhaa, mutta nyt on lämmin kesäpäivä, suorastaan hiostaa. Kurkku on kuiva yhtenään.
Lasipalatsilla tehdään suurta remonttia. Avaan päättäväisesti oven; kai tästä voi mennä. Minua ennen lippujonossa on kaksi lasta, jotka juttelevat, että ovat saaneet vanhemmilta paljon rahaa. Täysien popparikulhojen kanssa lapset pomppivat tuonnemmaksi odottamaan elokuvaansa. Minä tokaisen haluavani yhden lipun seuraavaan Ollaan vapaita- näytökseen. Valitsen paikan takarivistä. Myyjä kysyy paikkanumeroa uudestaan. Ei varmaan kuule koska puhun vahingossa hiljaa, mulla on korvat ihan lukossa.
Olen säästämisen ilosta ostanut irtokarkkia päärautatieaseman karkkikaupasta. Pussi on suuri ja rapisee, olisipa voinut valita muovisen pienen. Kun salin ovi aukeaa, menen sinne heti ja olenkin vasta toinen istumassa. Edessäni istuu keski-ikäinen nainen. Ajattelin elokuvani olleen suunnattu nuoremmalle ikäpolvelle, mutta kuka sitä muka määrittää. Katselemme toistuvia mainoksia kahden kesken, kunnes saliin rymyää joukko nuorisoa, ja heidän jäljessään muutama suunnilleen saman ikäinen teini. Klo 12.50 leffanautinnon jakaa yhteensä ehkä 13 henkilöä. Mutta kukaan ei huuda tai kilju, vaikka hauskaa onkin. Ei rapistele, heilu.

Elokuva on mielestäni moniulotteinen. Siinä kohdataan pitkästä aikaa ja eletään vaihtoehtoista elämää, lauletaan ja soitetaan, nauretaan ja riidellään, ja tärkeintä on, että asiat tehdään yhdessä. Jos kyynel vierähtää silmäkulmaani niin syystä, että minäkin haluan elää tätä elämää, jota parhaillaan elän. Kuinka tärkeää on kohdata itsensä ja havahtua tunteeseen, että omistaa sen mitä tarvitseekin. Välillä ollaan kaukana jostakin rakkaasta, mutta sitten nähdään taas. Ollaan nuoria, itsepäisiä mutta rakastettavia. Suunnitellaan tulevaa ja annetaan romahtaa jos niikseen tulee, mutta mitään ei tarvitse tehdä ihan yksin. On rohkeutta päättää ja tehdä itse, rohkeutta on myös antaa toiselle osa omastaan.
Näitä tuntemuksia elokuva herätti minussa. Se oli minustakin hauska ja olisin naurahdellut ääneen, jos olisin ollut jonkun seurassa. Nyt suosittelen tätä mm. Maria Ylipään ja Riku Niemisen tähdittämää kotimaista uutuutta teille, jotka luette blogiani.

Kun menette leffateatteriin kyseisen elokuvan tai jonkun muun hyvän vuoksi, ostakaa poppareita paikan päältä, niin saatte kunnon kokemuksen. Nauttikaa ja puhukaa siitä jälkeen päin.

Lainakuva: yle.fi

18-20

"But all I see is films where a colourless despair
Meant angry young men with immaculate hair"
The Sundays - Summertime


Ma 18.8.
Aijai, mikä vapauden tunne! Nukun! Luen kovasti Nainen katolla- kirjaa. Siihen on helppo uppoutua, sillä se on hyvin monitasoinen usean päähenkilön vuoksi. Nauran kovasti, ihmettelen, olen vaikuttunut. Mietin, mitä annettavaa Maija Vilkkumaalla onkaan annettavana kirjallisuudelle tämän jälkeen, varmasti paljon. Lukaisen pari arviota kyseisestä teoksesta, ja niistä paistaa rock-ihailu läpi. Tulen tehneeksi havainnon, että Maijan biiseissä useimmiten lauletaan naishenkilöstä.
Mulla on Samuli Putro- vaihe meneillään, sanon miestä neroksi. Samuli laulaa eri ikäisistä ihmisistä, miehistä ja naisista. Lyriikat ovat kuin oodi tälle hetkelle ja suomen kielelle, arjelle.
Illalla menen Tähtitytölle, sillä teemme yhdessä ruokaa. Saan reseptin mm.punajuuripihveihin, jotka onkin helppoja valmistaa. Valittelen huonoa mielikuvitustani ruuanlaiton suhteen.
Kirjoitan tarinan Kehykset loppuun. Sen olen aloittanut huhtikuussa, mutta lopun kanssa on ollut vääntämistä.

Ti 19.8.
Käyn itsekseni elokuvissa: Naapurit on kohellusta Seth Rogenin tapaan. Zac Efron on ihan söpö. Katsomossa on vain nuorisoa ja nuoria aikuisia.

Kuva: imdb.com

Ke 20.8.
Menen asiasta tehden kahvilaan lukemaan Naista katolla. Keskustan Steam Coffeessa ei ole lukutunnelmaa, koska siellä soi pinnalla olevaa popmusiikkia. Itse asiassa aika persoonaton paikka, vaikka kaakaoni onkin hyvää ja ne kaikki herkut näyttävät ihanilta. Saan idean vertailla erilaisia lukuympäristöjä; saisikohan niistä oman postauksen? Kirjoitan pöydässä vielä pari postikorttia, joissa iloitsen lomastani ja kerron, että tykkään kaikesta makeasta. Toivotan värikästä päivää, siitä näyttää tulleen joku juttu mulle.
Astuessani ratikasta kerkeän saada isoja pisaroita päälleni, kiirehdin kirjastoon. Löydän runot, lainaan Eino Leinoa, kuten olen itselleni luvannut: Hymyilevä Apollo, "Leinon keskeistä ja rakastetuinta runoa", lukee takakannessa. Ihan kuin tämä olisi oppimateriaalia minulle, vaikka oma kirjoitustyylini on erilainen, siis nykyaikainen.
Käyn syömässä Porthaninkadun Subwayssä, jossa myyjät juttelevat keskenään ja näyttää että niitä kiinnostaa enemmän se kuin asiakas. Syödessäni sotken makeasipulia hameelle, ja nostaessani laukkua huomaan, että sen pohja on ihan kastikkeessa. Pyydän wc:n avainta, hymyilemätön miesmyyjä osoittaa sen olevan tiskin päässä. Kiitos palvelusta.
Illalla Tähtitytön kanssa Itäkeskuksen kierrätykseen. Löytämälleni popcorn-kipolle hymyilen erityisesti.

Scarlett Johansson

"Koko maailma mua katselee" Jenni Vartiainen - Nettiin

Kuva: movies.nytimes.com

 Jos ette tienneet, Scarlett Johansson on mun julkkisihastus. Se on Joss Stonen ja Jenni Vartiaisen ohella kauniimpia (julkkis)naisia. Löysin Scarlettin Vicky Cristina Barcelona- elokuvan kautta. Ja tää leffahan on myös mun lemppari. Mua on vähän kaduttanu, että ostin ton leffan lahjaksi exälle sen sijaan, että oisin tutustuttanu sen siihen ja pitäny itellä. Viimeisin kerta kun näin kyseisen leffan oli just exän kans ja se ei oikein ymmärtäny sen kerrontatapaa. En kuitenkaan viitsiny selittää, koska jokaisen pitäis löytää leffan juju itse, ja ne omat suosikkikohtaukset.

Eilen tulin ajatelleeksi, että tahdon kämppäni seinälle jonkun suuren julisteen. Sellaisen kunnollisen, ei mitään vanhaa Mix-lehdestä repäistyä. Oon tyytyväinen PosterPleasen Ville-tauluuni, joten meinasin ensin tilata sieltä (ladata kuva järjestelmään ja nopea postitus). Mutta sitten mieleeni tuli ebay. En oo koskaan käyttänyt ebaytä, vaan kuullut joidenkin tuttavien käyttävän. Rekisteröidyin sivustolle tänä yönä ja pistin hakusanaksi "Vicky Cristina Barcelona" ja se jälkeen "Scarlett Johansson". Nyt mä oon kuitenkin pulassa: Scarlettista on vaikka kuin paljon kuvia ja julisteita siellä, joten mulla menee kauan ennen kuin saan valkattua niistä parhaat. Aattelin pistää tilaukseen muutaman mustavalkoisen, heti kun tajuan miten PayPal toimii.
Millaisia kokemuksia lukijoilla on ebaystä?

Kuva: http://viewitem.eim.ebay.fi/Scarlett-Johansson-Glossy-Photo-44/160652954748/item

My name is Alice

Olin viikon Oulussa. Ei oikeestaan ees tuntunu niin monelta päivältä, liekö syynä että katottiin niin paljon L-koodia. Testin mukaan olen sarjan Alice, ymmärrän kyllä sen. Lienee parempi vaihtoehto kuin Bette, joksi oisin luullu itteeni. On harmillista, miten jotain sarjaa unohtaa seurata, vaikka se ois kuinka hyvä :I Frendejä on nähny nii paljon, ettei sitä voi sanoa enää seuraamiseksi. Mikä ois uus, mut valloittava sarja?

"Oot tosi cooli."

Eräänä päivänä ootellessani Tiinaa töistä katoin leffan Perheen jalokivi. Sarah Jessica Parker ei voi olla mitään muuta kuin ihana, ja tuokin rooli sopii sille (ilman carriemaisia muotiluomuksia ja kihomaisia miehiä). Mä samastuin roolihahmoon siten, että mustakin usein tuntuu ettei mua ihan ymmärretä. Sitä toivoo sopivansa joukkoon ja omasta mielestä on tarpeeksi ystävällinen kaikille, mutta kuitenkin tuntuu, että menispä asiat pikkasen paremmin. Mä oon tainnu aina olla sellanen ajelehtija. Seilaillu tutkien, mutta ankkuri ei ookaan pysyny kiinni kovin kauaa. Esimerkiksi: Mulla on joka koulussa ollu se kaveri numero yksi, jonka kans oon halunnu viettää eniten aikaa ja joka on luottanu paljon muhun. Kunnes jokainen niistä on löytäny itelleen "parempaa seuraa", ja välit on viilenny. Luulenpa, ettei mulla ole yhtä parasta ystävää, vaan monta hyvää. Ja tyttöystävä, jonka kanssa on muodostunut niin kutsuttu arki. En kai siis ajelehdi tällä hetkellä, mutta jotain (pieniä) muutoksia oon usein vailla.

Viimeisin kokemani muutos oli hiustenvärjäys, joka ei sinänsä ole kovin suuri juttu, mutta luo omalla tavallaan uutta eloa. Punatukkaisuuden myötä huvittais ostaa hauskasti yhteen sointuvia värikkäitä vaatteita, ja vihreät silmät erottuu edukseen. Feilasin projektini "kasvatan hiukset omanvärisiksi", Tiinan ei tarvinnu kauaa suostutella :> Kuvan lasit sain Jannelta. Eihän oo liian suuret mun päähän? :p

"Olet pidättänyt henkeä herkeämättä,

silmäsi kiinni lujemmin

Sanot, ettet tahdo olla kuten muut"

- Kauneus 1.8.2011