Suurin unelmani

Aina synttärin lähestyessä tulen pohtineeksi itseäni: olenko tyytyväinen koulussa/työpaikassa, millaisia kavereita mulla on ja miksi en ole onnistunut säilyttämään kaverisuhteita, mikä tekee todella onnelliseksi ja mitä ajattelen yleensä ottaen itsestäni.

Tunnen perheeni ja kumppanini. Se tarkoittaa, että olen oma itseni niiden kaikkien seurassa. Ja tiedän, että ne haluavat mun olevan oma itseni.
Kannustavat pyytämättäkin, tavalla tai toisella, mutta aistin sen.
Avovaimoni hoksasi erityisherkkyyteni. Luulen, että perhe on puolestaan aistinut sen minussa. Että ei mun tarvitse kaikkea selittää uudelleen, vaikka huvittaisikin ihan varmuuden vuoksi.

Kavereita mulla on ollut aina muutamia. Aikoinaan koulussa kadehdin "suosittuja" tapauksia ja ihmettelin, miksi isoääniset huomionkerjääjät saavat sen leiman. Itse olin silloinkin "vain tällainen", ja iloinen siitä, että joku ymmärtää ja haluaa viettää välituntinsa mun kanssa. En ymmärtänyt, mitä vikaa on olla ujo ja hiljainen. Jos olisin esittänyt muuta, olisin tuntenut oloni vieraaksi ja vääräksi. Olisin jäänyt kiinni vedätyksestäni ja hävennyt.
Tuolloin haikailin kovasti niiden perään, jotka läysivät itselleen "parempaa seuraa". Voi että sitä hämmennyksen määrää. Nykyäänkin toivon joistakin tyypeistä, että ne olisivat oikeastikin jatkaneet yhteydenpitoa koulusta valmistumisen jälkeen, mutta en jaksa surkutella enempää. Tiedän että jos muhun tukeutuu, olen läsnä ja ymmärrän osakseni saamani kunnioituksen. Joten toisin sanottuna: ne muut ovat hävittäneet jotakin itseäni enemmän.

Muhun saa ottaa yhteyttä muuten vaan, ei tarvitse odottaa että ilmaantuu asiaa. On niin monia tapoja kommunikoida, että vähäinen moikkailu melkein huvittaa. Ilman että tarkoitan valittaa, totean, että kenelläkään ei ole niin kiire elämässään, etteikö ehtisi näpytellä tekstarin tai vaikka maksuttoman messenger-viestin silloin tällöin. Vaikka olen jättänyt katkeruuden pois, olen tietoinen sen mahdollisuudesta.
Musta on aivan ihanaa, kun saan jutella puhelimessa mitä vain mieleen tulee. Silloin saattaa tulla pohtineeksi kovinkin syvällisiä ihan vahingossa. Ja puhelun päätteeksi ajatus: olin tämän tyypin mielessä.

Tämäkin postaus on suurelta osin ajatuksenvirtaa. Koottuja mietteitä viime päiviltä.

Mulle on ollut suuri ilo saada tutustua Hannaan. Miten satuttiinkaan vaihtamaan kuulumisia tuntemattomina netissä, ja miten helppoa keskusteleminen oli puhelimessa. Jännitys oli ylimmillään Helsingissä kohdatessa, mutta se on nyt hauska muisto.
Odotan aina pääseväni kotiin Hannan luo. Päivässä voi olla parasta se, että katsotaan vierekkäin Huutokauppakeisaria, tai saan kiitoksen tekemästäni ruuasta, jota en voi itse maistaa. Usein vaihdetaan työkuulumisia ja viihdytään kodin rauhassa, sitä tavallista arjen viettoa. Kaipaisin sitä, jos Hanna olisi vaikka reissussa pari päivää. En koe olevani tylsä introvertti, kun kumppani arvostaa kanssani samoja asioita.

Juuri siksi suurin haaveeni on mennä muruni kanssa naimisiin ensi vuonna. Olen kertonut tästä ihan muutamalle tähän mennessä, sillä en halua mainostaa. Mulla on elämässäni henkilö, joka pitää musta huolta kaikin tavoin, ja josta minä saan huolehtia. Aiemmin huokailin haaveillessani sellaisesta ja pidin sitä tärkeimpänä sisältönä elämässä.
Meidän kihlasormukset on parhaillaan kaiverrutettavina. Ensi kuussa vietämmekin kihlojen vuosipäivää.
Toivon olevani kaiken sen lämmön arvoinen. Vaikka meillä on riitamme ja kuuntelemme toistemme väsymyksestä johtuvia tiuskimisia, on meillä myös ymmärrys ja halu keskustella asioita halki. Mielestäni parisuhteessa on varaa niin sanotusti puhdistaa ilmaa, koska se tarkoittaa, että on halu päästä hankalimmistakin ongelmista yli. On halu ratkoa ne yhdessä, eikä jättää kytemään mielen sopukoihin.

Siispä tiedän, ketkä ovat mulle tärkeitä, sekä millaisia ihmisiä tarvitsen lähipiiriini. Tämä on mulle aikuisen ihmisen pohdintaa. Ymmärrän oman herkkyyteni, tunteiden purkamisen tarpeeni sekä osaan olla itsenäinen. Vähemmän naiivi. Se on mulle tärkeää 27-vuotiaana.

Pieniä, mukavia asioita

Mä en vieläkään varsinaisesti tykkää pimeästä, mutta koska olen oppinut sietämään sitä, siedän myös syksyn mukanaan raahaaman kirpeyden. Että melkein nipistää nenänpäätä. Voin pitää hiuksia auki pipon sisällä, upottaa kädet maiharitakin taskuihin, ja sitten sisälle tullessa nauttia kuumasta kaakaosta. Viltti on hauska vetää sohvalla päälle, kun se saa samalla lämmittää kumppaninkin jalkoja. H on asetellut olkkarin hyllylle kynttilöitä, jotka kieltämättä luovat lämmintä tunnelmaa silloin, kun vedämme parvekkeen oven yöksi kiinni.
Kun tv:stä tulee vain puoliskolle mieleistä katsottavaa, täyttelen sanaristikkoa. Saan kuulla että mummoudun sillä tavalla, mutta mä voinkin virnistellä takaisin, että tällä mummolla ei juuri ryppyjä ole.

Tietokonepöytäni ylälaatikossa on tallessa Anni-mummun omakustannekirjan "oma kappale".

Vetreänä Emppu-mummeli pysyy kuntosaliharjoittelulla. Viimeksi eilen sain hikoilla ihan itsekseen työpaikan salilla. Kun Suomi Poppia kuunnellessa puna nousee poskille, voi olla tyytyväinen itseensä.
Mummoista puheen ollen, veljet on tyhjentäneet nyt myynnissä olevaa lapsuusajan taloa ja kuulostelleet siskon toiveita. Ovat luvanneet toimittaa mulle meidän mummun kirjoituksia. Siellä pitäisi olla pakinaa ja runoa, inspiraation lähdettä mulle, joka myös mielelläni taivuttelen sanoja ja oikaisen pilkkuja. Tähän asti oon saanut lukea näitä tekstejä vain vähän, ja kovasti harmittaa, kun en kysellyt niistä äidiltä sen enempää.

Kirjeiden raapustelusta tuli mieleen, miten itse harrastin kirjeenvaihtoa joidenkin teksti-tv:stä bongaamien tyyppien kanssa. "Kuva ois kiva" oli se puolipakollinen pyyntö jonka ilmoituksessa.

Olen päässyt kirjoittamaan kirjeitä, kun ollaan H:n kanssa saatu kirjekamut tämän siskontytöistä. Huomaa paitsi käsialasta myös kirjoitustyylistä, olenko mä vai H kirjoittamassa lapsille. H:lla on selvästi murretta seassa, kun itselläni sitä ei juuri näy edes Facebook-päivityksissä.

Harmittaa,

"Eilen hän huomasi, että seinästä irtoaa maali"
SMG - Minne katosivat päivät

...kun oon pitkän aikaa ollut niin huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Tunnen olevani aika itsekäs. Varsinkin, kun ei aina tarvitsisi olla mitään erityistä touhuttavaa, vaan jo pelkkä tallustaminen jossain kaupungin kolkassa ois hyvä tapa pitää yhteyttä. Siinä saisi omassa rauhassa vaihtaa kuulumisia. Olen tavannut ihan muutamaa ystävää ja soitellut mammalle. En kai edelleenkään osaa keskittyä kovin moneen asiaan samanaikaisesti. Tai sitten se tarkoittaa, että olen itsenäisempi kuin luulinkaan, suhtautumiseni vaihtelee.
Tai kun kaikki ei tykkää jutella puhelimessa, mutta toimisikohan kirjeet vaihteeksi?

Tänään juttelin mammalle asuntojen vuokrista: päätin, että alan tosissani etsiä uutta asuntoa. Kirjoitin Facebookiin, että asunnon tulisi olla Helsingissä (mitäs minä jossain Vantaalla vaikka tekisin, kun en tunne sieltä ketään? Sitäkin on ehdotettu perustelulla, että helpommin löytäisi hakemansa tapaisen kämpän.)
Kriteereinä: lemmikit sallittu, pikkuisen enemmän neliömetrejä, mutta edes pikkuisen halvempi vuokra. Töihin pääsisi yhdellä kulkuneuvolla.
Oon aina välillä selaillut asuntoilmoituksia. Useimmiten on hirvittänyt takuuvuokran suuruus, tai olen sanonut "pöh!" hankalalle sijainnille. Mutta auttaessani Tähtityttöä ja tämän kihlattua muutossaan viime viikonloppuna, tulin ajatelleeksi omaa tarvettani. Mainitsen tästä nyt muillekin, niin on useammat silmät ja korvat avoinna vaihtoehdoille. Kesään mennessä kun saisi toteutettua, en jaksaisi enää kauaa kituutella liian vähällä rahalla.

Sateenkaarikulkue

"Ihminen on kaunis ollessaan oma itsensä"

Yksi toiveeni toteutui, kun pääsin osallistumaan Helsinki Pride 2013- kulkueeseen ensimmäistä kertaa viime lauantaina. Kokoontumisajankohta Senaatintorille oli merkitty klo 12 alkaen, ja minä olin kaverini kanssa heti paikalla (itse vasta heräilin, kun olin palannut samana aamuna yksistä tupareista).

 Keskityin tutkimaan nopeasti kasvavaa väkijoukkoa ja ahmimaan hyvää fiilistä tuomiokirkon portailla...

...jossa kohta juhlapukuiset ihmiset tanssivat Krista Siegfridsin Dind dongia.

Toinen kaverini saapui paikalle ja kiinnitti oman sateenkaarilippunsa viitaksi hartioilleen. Kuvan Mr Gay Finland- auto kaarsi patsaan toiselle puolelle, ja sen lava täyttyi tapahtuman juontajan kehotuksesta.

Kellon tullessa 13, lähdimme valumaan pois aukiolta muodosten näyttävän, pitkän kulkueen. Täytyy sanoa, että olipa aika jännä kulkea keskellä ratikkakiskoja. En voinut olla hetkeäkään hymyilemättä, kun tienvarsilla seuraavat taputtivat meille useassakin kohtaa.

Toinen kaveri oli tehnyt tuon vasemmalla keikkuvan sydämen, jonka varteen kerättiin ilmapalloja, ja "Olet rakas"- jutun bongasin puistojuhlassa. Kylteissä luki nerokkaita kannanottoja, joista päällimmäisenä mieleen jäi "Homophobia is so gay". Suureksi harmikseni kadotin kaverilta saamani sateenkaarilipun, mutta aion etsiä uuden ja laittaa seinälle asti.

Häiritseviä asioita

"Could you help me to be real?"
Kemopetrol - Saw it on TV

Voihan ahistus yhistys. Mua vaivaa tosi pahasti, etten oo saanut aikaan mitään runoa tai edes sen tapaista yli kuukauteen. Oon saattanut pohtia jos osaisin ilmaista biisissä lauletun asian jollain muulla tavalla, mutta siitäkään ei oo ollut apua. "Muut kertovat näitä tarinoita paremmin", ajattelen.
 
Kesken oleva kyhäelmä kesältä, idean luojana pääkaupunkilainen pummi.

Lainattu: weheartit.com

Toinen kummallisuus on lähestyvä synttäripäivä. Ei musta tunnu yhtään 24-vuotiaalta (asiaa ei helpota ihmisten "Luulin sua 18-vuotiaaksi"- kommentit).
Lähinnä mietityttää, että mihin viimeisimmät neljä vuotta on hurahtaneet. Oonko tehnyt mitään, mikä jäisi mieleen hyvänä muistona? Ainahan sitä oppii, joka päivä jotain pientä itse asiassa, mutta oonko osannut olla tyytyväinen myös? Joka päivä edes pienesti?
Voi että arvostan peruspositiivista luonnetta. Oon ollut lähiaikoina haaveilevainen, mutta jokseenkin negatiivinen. Kyselen iteltäni jatkuvasti: mitä multa puuttuu?

Ekat kuulumiset Helsingistä

"Tää, mun pakoni loppuun juostu on"
Kaija Koo - Vapaa

Tervehdys!
Olen tosiaan muuttanut Helsinkiin. Tammikuu on kulunut tätä elämänmuutosta ihmetellessä sekä kokopäivätyössä käydessä. Kulttuurishokki on ollut suuri, aivan kuten ennakkoon varoiteltiin. Onhan tämä aika jännää maalla asuneelle, kun aiemmin sitä vietti lomia täällä mutta nyt voin nauttia elokuvista isossa teatterissa, fiilistellä kahviloita ja odotella ratikoita milloin vain haluan. Lapsuusmaisemissa kuljin sillä yhdellä bussilla kouluun ja takaisin, Oulaisissa kävelin paikasta toiseen. Oon ollut paremmalla tuulella, nauranutkin pitkästä aikaa kunnolla. Suuntavaistostani on vitsailtu, mutta pyrin ajattelemaan, että pikku seikkailut vain värittävät elämää.
Yksi kivoimmista jutuista on ollut nähdä ekaa kertaa, kun veljeni soittaa levyjä. Tämä tapahtui eräässä keskustan tiivistunnelmaisessa ravintolassa.
Niin fyysinen kuin henkinen väsymys on tulleet tutuksi töissä, kun on ollut paljon opeteltavaa. En ole vielä kovin paljoa tutustunut uuteen kotiseutuuni, mutta toivottavasti energia alkaa riittää siihenkin. Tykkään tuijotella telkkua, mutta on hyvä muistaa, että päivästä saa pidemmän tuntuisen käymällä välillä kodin ulkopuolella.

Toteutettavana:
1. Tapaa Katan kanssa synttärikemuissa perjantaina
2. Tapaa niin monta uutta ihmistä kuin mahdollista 
(Ollut uuden vuoden lupauksenani monena vuonna, mutta viimein se on todella mahdollista.)
3. Etsi Kallion kirjasto ja hanki uusi kirjastokortti
4. Lue runoja söpössä kahvilassa, joka sijaitsee lähellä kotia
5. Inspiroidu ja kirjoita tauon jälkeen
6. Älä anna työasioiden viedä aikaasi muilta ajatuksilta. Asiat järjestyvät vielä.
7. Kerää ympäri lattiaa lojuvat kamppeet
8. Tarpeeksi rahaa ostaa jonkunlainen hylly? Kuka sen kiinnittäisi?

PS. Blogini kieli on jälleen suomi, koska omalla äidinkielellä voin ilmaista ajatukseni helpommin ja tarkemmin. Kirjoittaminen on mulle edelleen tärkeää.

Thought 23

Hello lovely people. You might think what to give me for a housewarming gift ;)
At the moment I´m still in Oulainen, surfing on mulletoi.com. And here´s one thing I´d like to get, "poetry on fridge door":
http://www.mulletoi.com/shop/etusivu/prod__87601_jaakaappirunous
One night left here, but I haven´t really thought about it because it´s been so much to do. Even tomorrow morning I have to go to work before meeting my family.

Last night I went to sleep about at 3 A.M. because watching some interesting videos on Youtube. They were young people´s stories about how they have "came out". You know, rainbow stuff. So these youngsters have had tough times with confusing questions in their head and had wanted to share experiences.
I came out three years ago. It´s still exciting, kind of. Every time with new friend I think "To tell or not to tell?". It doesn´t really matter but if I mention it feels more relaxed.

Pics from weheartit.com

Thought of the day parts 1, 2 and 3

Saturday 1.12.
I enjoy trains. It´s so cool to travel by myself after finding confidence.

Sunday 2.12.
Uh..where am I? Yep, waking up in another strange place in Espoo with my friend. It´s been such an adventure to get to know her and her friends. This time we were at house warming party. I swear I didn´t drink much but it´s absolutely unpossible to do nothing but wait the Big Brother final this evening.
Hey now I remember the answer: we are in Karalahti.

Monday 3.12.
No way, I did it! What amazing feeling holding the new rental contract. Many phone calls to loved ones and walking in Kaisaniemi just thinking what´s happening right now.

Let´s go!

"I wonder if you´re out there having fun"
Natalie Imbruglia - Want

Old me with lip piercing.

Oh my...what a week it´s been. "This apartment or that, which one would be better and why..." Then I realised that one one-room flat "calls" me particularly, the one with excellent location. One friend of mine is coming to see this apartment in Helsinki with me. So, tomorrow is a Fun Friday :)

Let´s see if this inspires me when sitting in the train. I would like to write something positive, something about my own life this time. So I´m going to take my notebook with me, watch the clouds through the windows and just be. I just said to Anu that probably the best thing in train is that you can´t do nothing in there, just sit and relax.
My train leaves the station very early tomorrow so it´s time to say good night!

Making big decisions

"Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä"
Jukka Poika - Älä tyri nyt

Hello dear people. I hope you all readers feel fine.

I came to say that my feeling´s been very stressed, even "out of this world"; I´ve had to force myself out of home for a long walks to clear my mind. This is because of the beginning of a new era of my life. I´m searching for a new apartment, this time from Helsinki (guess Espoo would be fine, as well). My fear is that the time runs out. You see, the new job is going to start on January and there´s no clue where to put my belongings and the cats.
There was an idea to try to find an apartment for me and my friend, but he had to took one for just himself because the agency offered it. I´m a bit disappointed because I was looking forward cooking together and fun things like that.
Well, some of my friends (still) keep on listening to my worries about these things I find pretty messy. I don´t know where I´m going to spend the christmas time, but hopefully the new year´s eve will be in the capital city and I can relax. But it´s sure this will turn to happiness. This is me making my biggest dream come true.

weheartit.com

Herää pahvi, viimeistä viedään

"I was waiting for you, waiting for all my life"

Him - Lose you tonight

Niin se kesä lipuu ohitse - Tai siis no se sateinen aika, jota on kesäksi sanottu. Miksi nyt on hellettä, kun tyypit istuu kouluissa? Ristiriitanen fiilis ton sään puolesta. Kuitenki kaupassa on syysvaatemainoksia. Ja voi että miten ärsyttävä koulureppumainos onkaan...Joka lauseessa mainitaan sana reppu. On myös jännää, kun ekaa kertaa en ite menny kouluun vaan oon tunnollisesti töissä tienaamassa. Mä toissakesänä tiedostin, että "tää on vika kesä, kun voi vaan olla". Siitä seuraavana kesänä olin työharjottelussa sanomalehdessä.
Blogiani lukevat tietävät mun tehneen listan asioista, joita halusin kokea tänä kesänä ( Btw, rakastan lauseenvastikkeita). Mä en käynyt millään brideilla, mutta keräsin festarikokemuksia Qstockissa. En välttämättä saanut uusia ystäviä, mutta oli mukava porista niiden kesäkavereiden kanssa, jotka kutsuivat mutkin kotiinsa hiimailemaan. Todellakin tiedän, mitä musaa radioissa on soitettu, ja sain ehdotuksia Spotify-listalle. Ja oon kirjottanut paljon. Ajattelen, siis olen.

Tämän lisäksi uudet tatuoinnit on hyvässä vaiheessa. Oon hoitanut niitä paksuhkolla Helosan-voiteella, jota saa apteekista. Tässä vaiheessa iho kutiaa koska iho uusiutuu, mutta se ei oo vaikuttanu nukkumiseen tai muuhunkaan. Voin paljastaa, että vasempaan käsivarteen ollaan alustavasti suunniteltu amerikkalaisen näköstä popcornkippoa. Sellaista raidallista siis, josta lentelee poppareita pitkin käsivartta. Mun jalkojenkin kuvitus on sillä lailla vaiheessa, että pitäis keksiä jotain molempien nilkkojen oikealla puolella olevien sydänkuvioiden (oikeassa heartagram ja oikeassa kaverin piirtämä musta sydän) ympärille. Siinäpä ne mun kuvat sitten oliskin :)

Sittenpä oon värjännyt hiukset luonnollisella vaaleanruskealla sävyllä ja ostanut mustat tennarit. Koko kesä on aika lailla menny mustissa, joten menköön nyt :>
Jotta pysyisin vauhdissa, oon saanut jälleen uuden "tahdon nyt heti!"- idean; oon ruvennut katselemaan kissanpentuilmoituksia. Kaverini eilen illalla kyseli oonko koskaan aatellut ottaa Eelikselle leikkikaveria, ja minähän riemastuin jo pelkästä ajatuksesta :D Niinpä mun tyyliin rupesin jo hoitamaan asiaa, kun soitin kolmelle tyypille kysyäkseni mielipidettä, että minkä ikänen tän toisen kisun tulis olla yms. Ja nimethän on hirmu tärkeitä, niin en malttanu olla pohtimatta jo niitäkin. Silmiä pyöritellen voin todeta rehellisesti olevani tosi malttamaton. 

Tässä tällaista "kirjoitanpas ajankuluksi"- päivitystä mun elämästä. Voikaa hyvin!

Hektinen kesälomani

"Koita jaella vastaan vähän rakkautta"

Reino & The Rhinos - Lempee

Espoo/Helsinki

Olen palannut viikon mittaiselta lomalta. Olo on hieman väsynyt, itse asiassa univelkaa on voinut kertyä enemmän kuin töissä ollessa. Mutta tietää pitäneensä hauskaa, kun ei ole aivan varma päivämäärästä, ja on syönyt miten sattuu. Lattia on täynnä käytettyjä vaatteita, matkalippuja ja muuta reissuroinaa.

Sunnuntaina 22.7. matkasin ystäväni luokse Espooseen. Odotellessani junaa Pasilasta Kauklahteen viereeni istahti jonkun sortin pummi, joka alkoi selittää mm.sellissä olostaan ja paskaisista vaatteistaan. Oli virhe koittaa neuvoa oikeaa junaa, kun sitä juttua alkoi tulla solkenaan. Lopulta pistin kuulokkeet korville, mutta annoin tämän kulkijan inspiroida itseäni vähän, ja kirjoitin siitä jonkin sortin tekstin mukana roikkuvaan vihkooni.

Ensimmäinen varsinainen Espoo-päivä kului kauppakeskus Sellossa. Ensin haahuiltiin AK:n kanssa kaupoissa, koska tehtävänä oli löytää mm. synttärilahja veljeni kihlatulle. Vinkiksi sain katsella "jotain naisellisia juttuja", joten en ollut ihan omalla mukavuusalueella.
Bio Rexissä käytiin hihittelemässä uudelle Ice Age, ja se olikin mulle eka 3D-kokemus. Nälän iskiessä löydettiin miellyttävä pitseria, jossa päätin tilata pitsan, jonka täytteenä oli eksoottisesti punajuurta ja auringonkukansiemeniä.

Tiistaina oli mun Helsinki-päivä. Isoveli halusi tutustuttaa mut Vegemestaan, jossa yllätyksekseni huomasin, että kasviskebabbia on oikeasti olemassa. Pakkohan se oli maistaa! Kylkeen sain rapeita perunoita sekä salaatin. Jälkkäriksi J tarjosi mulle teetä Mbarin terassilla.
Neljältä seurakseni saapui Eetu, joka on tosi hyvä opas niin Oulussa kuin Helsingissäkin. Niinpä sain taas kuulla monenmoisia tarinoita jäätelöannoksen äärellä, sekä Koffin puistossa raikasta kesätuulta hengitellessä. Kuvittelin, miten kiva ois mietiskellä ja kirjotella puistomaisemassa ja seurasin ohi kulkevia turisteja, jotka näpsi tosistaan kuvia. Kameroistaan kai ne parhaiten tunnistaakin. Eetun kans käytiin vielä rokkibaarissa, jossa läiskittiin korttia Kotiteollisuuden soidessa. Paskahousu on mun lempipeli, voisin pelata sitä aina.

Viimeisin sydänkuvani on Boothill-baarin tiskiltä.

Samana iltana kiiruhdettiin AK:n kanssa tapaamaan yhteisiä kavereita. Sain kuulla kehuja, kun kuulemma olen helposti jututettava ja "nallemainen" :D Se oli uusi musta käytetty sana.

Keskiviikkona herättiin aurinkoiseen, jopa kuumaan päivään. "Tänään on pakko olla ulkona", todettiin, ja päädyttiin jollekin nurmikolle pelaamaan yatzya ja korttipelejä. Nautin kavereiden seurasta, sekä maissilastuista cuagamolen kanssa (jota btw rakastan syvästi). Samalla tapasin erästä ns. nettituttua ekaa kertaa. Täytynee todeta, että tällaiset ekat tapaamiset tulis viettää kahden kesken, koska nyt multa ei irronnut juurikaan mitään sanottavaa. Joka tapauksessa, sade yllätti meidät jo viiden aikaan iltapäivästä, joten oli aika siirtyä sisätiloihin. AK vei mut tutustumaan pariin kissaihmiseen; asunnosta löytyi neljä ihanaa tassuttelijaa! Vanhimmalla kisulla oli eniten juteltavaa, ja se kiersi yhtenään jaloissa. Innostuin kuvailemaan jokaista vuorotellen.
Yö meni valvoessa. Tiesin, että mulle tulis taas ikävä näitä kokemuksia ja ihmisten kanssa käytyjä keskusteluja. Koin tietynlaista tervetulohenkeä, ystävällisyyttä, jota arvostan kovasti.

Kun nauroin ja lauloin kurkkuni kipeäksi

Perjantaina olinkin uudestaan junassa, koska määränpäänä oli ensimmäinen Qstockini. Sain fiilistelyseuraksi Tiian, jota olin nähnyt viimeksi opiston tiloissa. Hänen kautta järjestyi yöpaikka, joten pääsin kuin pääsinkin turvaan. Tai no.. :D Liikuttiin isossa porukassa, jossa irtosi monenmoista juttua; kuultiin esimerkiksi vertailuja miesten logiikan ja meidän blondien logiikan kesken.
Kävin katsomassa Sonata Arctican, PMMP:n ja Michael Monroen keikat. Pienellä digikamerallani en pystynyt parempiin kuviin, mutta eipä tuonne ois saanutkaan ottaa hienoja järkkäreitä.
Sonatan halusin nähdä, koska siihenkin mun pitäis tutustua tarkemmin. Michaelista olin aivan fiiliksissä, vaikka tungos oli melkoinen, enkä lyhyydeltäni nähnyt kunnolla. PMMP:n keikalla lauloin hulluna ja taisin jopa kiljahtaa, vaikka eihän se ole yhtään mua :p Ääni olikin käheä keikan jälkeen. Muistoksi hankin kojulta PMMP:n Tytöt- t-paidan.

"Sukupuolineutraali avioliittolaki kaikille, kiitos!" huusi Paula keikan alussa. Eka biisi oli Korkeasaari, vika Pikkuveli-cover.

Perjantain Qstock-annoksen jälkeen porukka piti jatkot Otokylässä. Vikat yökukkujat tuli kämpille nukkumaan seitsemän aikaan aamulla, jolloin itekin nukahdin.
Lauantaina olin vielä osa samaa porukkaa, ja palattiin e.m. alueelle. Kävin pitkiä keskusteluja Tiian kanssa, ja Välillä naurettiin poikien jutuille, erityisesti niiden "kylteille", missä luki hölmöjä ehdotuksia naisihmisille. Koska viihdyin hyvin, missasin illan junani. No, pääsin ihan ok aikaan nukkumaan nyt, mutta kun missasin toisenkin junan... Siinä vaiheessa pääsi pikkuinen itku, koska olin yliväsynyt ja harmistunut, kun en päässytkään kotiin rauhottumaan. Jossu sattui onnekseni olemaan maisemissa, joten se keitti mulle teetä kämpillään. Niinpä näin mahdollisimman paljon ihmisiä viikon aikana :)
Kotiuduin viideksi. Oulaisissa ukkosti, salamaakin löi. Mutta olipahan muutama lämmin päivä kaiken sen turhauttavan sateen jälkeen :)

Kesäni missiot

"Voitsä hengaa tän illan mun kaa"

Juno - Pelotteluu


Kenelläköhän muulla soi Panisin-"kesähitti" päässä? Kerran sen oon kuullu ja siinä on kerta liikaa, jo on nolouden huippu. Just, kun toivoin olevani tänä kesänä perillä kesäbiiseistä... No, onhan meillä Elokuu, joka näyttää keränneen suurta suosiota. Näin tv:stä tuoretta livetallennetta poikien kaikalta ja tuli tosi hyvä ja hauska fiilis sekä sanotuksista, että jäbistä itsestään :) Hyvä!

Oon ettimässä seuraa Qstockiin. Siellä ois ainakin aina kovasti poreileva PMMP sekä Michael Monroe, joka takais maistuvan rokkiannoksen. En kuuntele "mikset mee itekseen?"- kommentteja, koska tietysti seurassa tämäkin kokemus ois hauskin. Saa paljon enemmän irti, kun saa toisten kanssa palloilla. Sitä vaan kummastelen, että miksen oo päätyny Qstockiin aiemmin, kun se on kuitenkin niin lähellä o.O

(Tuskin maltan oottaa PMMP:n uutta levyä! Heliumpallo on oikein osuva eka sinkkulohkaisu.)

Toinen paikka jonne etin seuraa on myös Oulussa järjestettävä North Pride. Osallistuisin kulkueeseen ja kokisin nyt "tila"-teemalla varustetun häppeningin. Tänne kaipaisin tuttua, jolla on parempi suuntavaisto kuin mulla :p En mä edelliselläkään kerralla paljoa oppinut.

Oon menossa lauantaina ristiäisiin, nekin elämäni ensimmäiset. Niin kutsuttu siskoni eli hyvä ystäväni on kutsun heittäjä. En voi olla virallinen kummi, koska erosin kirkosta heti täysi-ikäisyyden koitettua, mutta saan olla epävirrallisesti :)

Tänään alkoi juhla-asun metsästys. Mähän en varsinaisesti ole juhlaihmisiä, joten kyselin Ojalla neuvoa, että miten sais vaatevalinnoillaan kunnioitettua tapahtumaa. Kriteereiksi oon asettanu, ettei saa olla täysin musta kokonaisuus, ei hihatonta yläosaa, ei avaraa kaula-aukkoa, eikä bling blingiä. Sormi jäi suuhun, joten huomenna hikoilen uudestaan sovituskopeissa. Hmm, mekko ei ois huono idea...

- Musa: check!

- Q: no check

- Pride: no check
- Juhla-asu: no check
- Juhlapäivä vapaaksi: check!

Hirmu paljon asiaa yölläkin

"Walk that walk like you don’t give a fuck"

Adam Lambert - Cuckoo

Tosi söpön kuvan löysin osotteesta fanpop.com

Yötä. Tulin käymään netissä, kun vaan pyörin punkassa. Kuuntelen Adam Lambertin uutuuslevyä Trespassing, jonka paras biisi on mielestäni Runnin´. Myös hidas Outlaws of love on hieno. Jälkimmäisestä bongasin kauniin lauseen "Everywhere we go I'm lookin' for the sun."
Mun piti joskus alkaa keräillä biisejä joissa aurinko saa erityisen merkityksen, mutta sepä unohtui. Niitä saa ehdottaa koska vaan :)

En oo vähään aikaan saanu kirjotettua uusia runoja, koska oon paneutunu töihini. Oon silloin tällöin napannu kiinni pienistä ideoista ja höpötelly kännykkään äänitallenteita, joista aion rakentaa ehjän kokonaisuuden.
Perjantai oli pitkä päivä, kun tein ylimääräsen työvuoron; oon ollu kuukauden päivät paremmassa, ystävällisemmässä siivousfirmassa töissä. Mutta tälla kertaa päätä on vaivannu siivouskohteessani vallinnut ilmapiiri. Mielessä onkin ollut koko tän kuukauden ajan kysymys: miksi ihmiset aliarvioi siivoojan työtä? Mä ihan oikeesti oon tuntenu oloni ikäväksi, tuntunu että "hei, olen vain tällainen iilimato, ei mulla oo samaa arvoa koska olen vain siivooja". Vähän tuli parempi fiilis kuultuani vahvistuksen, että kuulun käytännössä henkilökuntaan, vaikka en ookaan varsinaisesti tässä kaupassa töissä.

Valvominen saa pohtimaan omaa muutostani. Vertailen itteeni usein entiseen minääni ja toivon oppineeni paljon tärkeitä asioita, jotka auttaa elämässä eteenpäin. Vähän tähän liittyen pohdin, koska saan kohdata jonkun jännittävän ihmisen, josta saan tykätä. Mikä piirre mussa vetoais tähän tyyppiin niin, että saisin herätä sen vierestä ja haaveilla toisesta kissasta  ja yhdessä asumisesta? Mä en haluis oottaa, että saan jakaa elämäni jonkun kans. Että tän ihmisen kautta saan pysyvän itsevarmuuden ja voin aatella, että oon aina hyväksytty, olis mulla millainen päivä tahansa.

Lopuksi näytteet mun nykyisistä hiusstaileista (Oon aikani kuluksi testannu kuvankäsittelyohjelmaa nimeltä Photobie):

Aurinkomieli

"She was the sun" Him - The funeral of hearts


Kevät on mun lempivuodenaika. Se on kaiken uuden alku, ajattelen edelleen niin. Tarkkailen lumitilannetta, kuinka se sulaa päivä päivältä vähemmäksi paljastaen viimein kuivan asvaltin ja nurmikon. Rakastan fiilistä, kun pyöräilee ekan kerran keväällä ja tuntee tietynlaisen vapauden. Ja ilmavirran hiuksissa. Mulla on ikävä Haapaveelle unohtunutta, natisevaa mummopyörääni, jonka punanen ja musta maali rapisee hiljalleen pois. Tahtoisin tuunata sen uudelleen, leikkiä Anu Harkkia.
Kevät muuttaa ihmisiin asumaan ja sen huomaa positiivisuutena ja pirteytenä. Jotain tällaista kirjoitin sanomalehden kolumniinikin helmikuussa.
Jos olisin lintu, laulaisin värikkäitä seremonioita auringonvaloa pyrstösulissa. Silloin yksin iloitseminen väkijoukossa ois normaalia.

Mutta missä on mun ihmiset? En edelleenkään tunne juuri ketään täällä Oulaisissa, ja oon kauppareissuistakin ilonen siksi, että se on syy olla ihmisten keskellä. Miksi sen pitäis aina olla minä, joka käy kylässä? Siksikö, että Oulainen ei ole suuri ja mahtava city pullollaan jännittävää nähtävää?

Mun pitäis ottaa tatska, joka kertoo ristiriitaisuudesta. Koska elämä on sitä, ihmiset on sitä. Minäkin, vaikka en aina tahtois myöntää. Oon kehittänyt oman moton: "Ihminen on hiomaton timantti, epätäydellisyydessään täydellinen."

"Aurinko ja kuu, minä ole se aurinko." Tatuointi 12.12.-08

PS. Jos tiedätte biisejä joissa auringolle annetaan erityinen merkitys, kertokaa mulle :>

Kiva torstai

"Sinä heinillä tanssiva tähkäpää"
Aurinko laskee 23.4.2009

Yksi missio on toteutettu: sain vaalean sävyn takas päähän. Jännä taas verrata edelliseen väriin, joka näyttää nyt hyvinki punertavalta. Tarvitsin tämän lopputuloksen saamiseen vain kaksi värinpoistokertaa. Värinä Loréalin uusi sävy "keskivaalea tuhka".

Löysin tämän soman tyynyn tutkimusmatkaltani Tiimarista (vihreä on todella mun lempiväri, asuntoni kertoo sen).

Tiimarista ostin myös läjän askartelumatskua korttientekoa varten: korttipohjia, käsintehtyä paperia, kuviopaperia, tarroja ja liimaa. Taustalla siksak-mallinen hylly odottaa seinälle pääsyä...

Täytyy mainita vielä nämä ilon aiheet, eli atk-tuoli sekä pöytä, jotka hankin Facebookin myydään/ostetaan- palstalta. Uuden veroisen tuolin sain ilmaiseksi ja koululaisen käytössä olleen pöydän 10e:lla. Kätevää! Nyt loppui ruokapöydällä datailu.

Jee

"Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta"

Tiktak - Heilutaan


Vietin hauskan illan, kun mm. näin Kissojen valtakunta- leffan ja sain viimein keikkajulisteen omaksi (Medusasta) :) Se on osoitus siitä, että asioita voi saada kun vaan kehtaa kysyä. En oo aiemmin menny niin myöhään baariin, et ois enää 45min auki. Mua kutsuttiin taas peikkotytöksi, siitä onkin aikaa :>

Eeliksen kanssa ulkona

"Huomenta peittoni, minut peittelit hyvin taas"

Dingo -Jokainen aamu

Huomenta. *Hieroo silmiään* Halusin ilmoittaa, että Eelikselle on viimein hankittu paljon odotetut valjaat. Applause! Ekaa kertaa kokeillessani valjaita E:lle se tuli aivan hulluksi. Kun kuului napsahus ja se tajus olevansa jossain kiinni, se alkoi hypellä vimmatusti. Näiden ekojen valjaiden osoittautuessa pieniksi oli kiva, että sain vaihtaa ne toisiin. Haapaveen eläinkaupassa suositeltiin seuraavaksi Topcanis-merkkisiä valjaita, ja kaveriksi ostettiin saman merkkinen hihna, joka on 1,2m:n mittainen ja joustava.
Koska mun ei oo tarvinnu ennen käyttää kissaa ulkona, valjaat on ollu blonditesti :D Värkkään ja värkkään ja ihmettelen, miten päin ne tulee.

Tänä aamuna poika herätti mut jo aamuviideltä ja osoitti eteisen kaapin liukuovea aukomalla haluavansa huomiota. Siinä silitellessäni ajattelin kokeilla valjaiden laittoa. Eelis oli ihan rauhallisena ja sain valjaat pudoteltua, joten kissan osalta ei ollu ongelmaa tällä kertaa. Ongelma oli mun suuresti luotetussa naisen logiikassa, myönnän sen. No, eihän kisu älyttömästi tykänny vieläkään ko. uudesta asiasta ja koitti taas luikkia piiloon, ennen kuin sain hihnan paikalleen.

Mutta kuinkas sitten kävikään! Silmieni pysyessä jo auki päätin olla rohkea ja vein pojan ulos. Tämä suuria, äkkinäisiä ääniä säikkyvä kisu tuntui keskittyvän itekin, kun vein sen vähän kaikuvaan rappuun ja kun ulko-ovi paukahti painollaan kiinni. Laskin pojan maahan ja se keskittyi enemmän äänimaailmaan kuin hajuihin. Se ei ihan heti hoksannut, että rapiseva ääni johtui kävelystäni vähän rosoisella pihalla, ja katteli korvat suurina ympärilleen. Siinä meni muutama auto pihan ohi Halpa-Hallille ja Ojalle päin, ja lopuksi vielä kuultiin, kun yksi tyyppi kiirehti vetolaukkuineen junaan. Ei siis hassumpi ajankohta kisun ensiaskeleille Oulaisten maaperällä, kun niin rauhallista oli :) Oon hirmu ilonen, ettei Eelis oo pistäny isommin vastaan, vaan on luottanu mammaansa.

Väyy, mikäs tämä on?

Turinoita

Sähköpostiromaanin Terveisin Karo kannesta.

Tulihan se kämppäraha sieltä. Kävin ekana ostamassa Saunalahden prepaid-nettiini saldoa, sitten kaupasta tarttui mukaan hiusväri, kampa ja tatuointilehti. Miksihän niiden kannessa on aina vähäpukeisia naisia, ei koskaan miehiä? Meinas muuten tatskakuume iskeä, kun viime viikolla kävin isoveljen pajalla, ja se oli parhaillaan hakkaamassa asiakkaan nahkaa, ja siellä haisi tuttuun tapaan asiakkaiden kuvia hoitava voide (sen hajun muuten tunnistaa lopun ikäänsä). Noh, seuraavaa kuvaa pitää taas miettiä huolella, mutta joka tapauksessa tarkoitus ois jatkaa noita käsivarren värikkäitä kuvia. Half-sleeveä tavoittelen.

Eka viikko on kulunut koulussa. Kolmatta vuotta kulutellaan, tai tarkalleen ottaen valmistun tammikuussa. Viimeksi tänään kelasin ettei musta tuu pro assaria, mutta ei voi sanoa, että aika ois hukkaan heitettyä, tai ei ois kannattanu opiskella Haapaveen Opistossa. Huippuihin ihmisiin voi tutustua missä vaan.
Yksi huipputyyppi on Johanna, joka kävi tänään katsomassa meidän assarien meininkejä :) Se toi mukanaan kahvipuruja, kun tiesi etten juo kahvia eikä täälä siis ois mitä keittää. Istuttiin alas ja höpöteltiin paljon mm. koulusta.

Mulla on nyt kaksi tärkeää missiota, jotka on kämpän ja työssäoppimispaikan ettiminen Oulusta. Oon huomannu, että tarjolla on monenhintaista yksiöitä, joten ilmoituksia on selattava tarkkaan. Mulla ei taida olla muita toiveita, kuin että kämppään mahtuis perus huonekalut plus pesukone vaatteille. En oo vielä innostunu pesutupa-ajatuksesta.

Tällä viikolla päässäni soineet biisit:
Erin - Kokeile mua
Disco Ensemble - Samantha ja Diamond days

PS. Kolme päivää teki mieli suklaata, joten juoksin ennen kymmentä ABC:lle ja ahmin nameja :<
En malttais mennä nukkumaan, kun musiikkikin maistuu niin hyvältä.