Hae tästä blogista
Näytetään tekstit, joissa on tunniste junassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste junassa. Näytä kaikki tekstit
17.7.2016
Uimaharju/Joensuu
Olen palaamassa Hannan kanssa Uimaharjun reissulta. Istun junassa extra-luokassa ja odottelen lähtöä, vastapäätä pöydän ääressä istuu nuori pariskunta. Kiusaannuttaa valmiiksi kun tiedän, että nyt en viitsi nukkua. Me ollaan molemmat väsyneitä valvottuamme yöhön asti (illan baarireissu jäi valitettavasti vain suunnitelmaksi).
Hauskin juttu tällä reissulla oli vattujen syöminen Erika-prinsessan kanssa. Kurkottelin käsivarttani löytääkseni kypsiä, ja sitten Erika imaisi ne suuhunsa :D Pensaat olivat märät edellispäivän sateesta, joten mun käsivarret olivat lopulta kylmien pisaroiden peitossa. Vattujen maku oli laimea ja vetinen, mutta silti ilahduttava.
20.3.2016
Kohokohtia ♡♡♡
Paluumatka Helsinkiin on päättymäisillään. Sylissä on se pienempi vaahtokarkkipussi, ja murukin on pöllinyt siitä. Oon tuijotellut lähes koko junamatkan YouTube- vlogeja ja takamus on aika puutunut. Eväänä on ollut karjalanpiirakoita ja aloe vera- juomaa, josta on tullut ihan lempparijuttu. Kaipaan oikeaa ruokaa ja meidän kissoja.
Ylivieskan juna-asemalla
Mulla oli super kivaa! Kaikki se nauraminen oli niin ihanaa tärkeiden tyyppien seurassa. Ja pelaamisesta tykkäsin: Scrabble, nostalginen Worms, ja tietenkin "the peli" Paskahousu, jossa mun pitäis aina voittaa Juho.
Juhlittiin huolella, kun saatiin vieraita ja herkuteltiin varmaan koko ajan. Juhon vaimon sisko Elisa toi mukanaan mielettömän Kinder-kakun, jonka eteen oli nähnyt paljon vaivaa. Olen ylpeä, että sain moisen unelmakakun veljen kanssa.
Tavallaan myös voitin itseni, sillä pulahdin paljuun parina iltana; ostin Tokmannilta mustavalkoisen uimapuvun. En osaa edes laskea, milloin viimeksi olisin pukenut uikkarin!
Näin Paulaa pitkästä aikaa, joten halasin sitä tiukasti. Sain siltä pinkin kuoharipullon, jota en vielä raaskinut avata.
Lahjani Juholta & Hannalta: Olavi-kassi, joka sisältää kissakirjan, veikeät kissakorvikset, ihan hirveästi vaahtokarkkeja, ja pääkallopipon.
Mitä vielä... Keilaamassa käytiin Jarkon & Mariannen kanssa. Samalla sain ojennettua Jakelle Kampista hankkimani pääkallokoristeen, jonka alunperin ajattelin postittaa.
Mielessä on niin monia yksittäisiä juttuja mitä muistella myöhemmin niin, että iso hymy leviää korvasta toiseen
Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja minuakin muistaneille :)
19.12.2013
Junailuni kahden kissankopan kanssa
"Ovet ovat meitä varten että tullaan ja poistutaan"
Jenni Vartiainen - Junat ja naiset
Tänään on päinvastainen fiilis verrattuna viime postauksen fiilikseen. Stressi on ollut väistämätön kun on pitänyt hoitaa useita asioita, että sais joululoman onnistumaan. Siis mistä alkaen tyypit alkaa varailla junalippuja joululomalle? Olen uusi tässä asiassa, ja tuntuu, että kantapään kautta tulee tämäkin opittua.
Soitin VR:n asiakaspalveluun saadakseni varman tiedon vapaista lemmikkipaikoista tietylle välille. No, ihanan ystävällinen miesääni tutkii aikoja, ja lopulta tärppää: saan varatuksi huomiselle, perjantaille, yöjunasta istumapaikan Pohjanmaalle. Matka kestää kaksi tuntia normaalia pidempään. Paikka on mahdollisimman kehno, sillä se on käytäväpaikka, ja siinä on kaksi vieruskaveria, ja jokaista vastapäätä on vielä paikat. Mielikuvassani kissat valvoo koko yön haistellen muiden eläinten hajuja, niiden, jotka kokee olonsa epämukavaksi junassa.
Lemmikittömät ehkäpä ajattelisivat tässä kohtaa, että on niiden helppoa matkustaa, kun tarvitsee huolehtia vain omat laukut. Voisinko sitten viedä kissani hoitoon lomani ajaksi? On olemassa eläinhoitoloita, mutta ne on liian kalliita mun lompakolle. Sitä paitsi valitsemani vaihtoehdon ansiosta tiedän koko ajan missä pikkupojat on, ja että niillä on kaikki kunnossa.
Paluupaikkaa hakiessani netin kautta huolestuin uudemman kerran: täyttä on, totta kai. Mutta kävin sitten rautatieasemalla kyselemässä, ja tästä lähtee kiittävät terkut kyseiselle asiakaspalvelijalle, koska se kävi läpi monta junaa. Siten sain paluulipun vähän väljemmästä kohtaa vaunua.
VR:lle voisin lähettää vielä sellaista palautetta, että jos olisi mahdollista päivittää nettisivuja ahkerammin.
Jatkoa 21.12. Klo 18.53
Kissat huomaavat aina, kun otan kopat esille. Menevät muka piiloon, ja mua alkaa hermostuttaa, ehditäänkö ajoissa asemalle. Vähän ne osoittavat mieltään mouruamalla, mutta se loppuu taksin lähtiessä pihasta. En viitsi edes yrittää kuljettaa kissojani julkisilla kulkuvälineillä, koska varsinkin viikonlopun aikaan ne on aika täynnä. Taksikuski kysyy, mihin kohtaa hän pysäköi, ja neuvon jäämään rautatientorin kupeseen, mahollisimman lähelle portaita. Portaat ylös, heti oikealla on ovi, jonka takaa lähtee kaukojunat. Hymyilevä junasiivooja avaa mulle oven, kiitän.
Odotteluaikaa on vielä 20 minuuttia, mutta juna saapuu jo viiden minuutin päästä. Ihmiset alkavat kävellä sen viereen, ja minä menen myös, jotta saisin kissat pois siitä hälinästä. Alan nostaa koppia yksi kerrallaan junan portaalle, kun takaani ei hetkeen tule ketään. Eteen tulee hankala ovi, jonka sitten joku taas avaa mulle, jotta saan kopat perätysten kannettua kapealle käytävälle. Toisen kopan kantokahva irtoaa, pyydän tätä auttajaa odottamaan hetken. Löydän paikkani käytävän puolelta. Jalkatilaa mulle ei juuri jää, mutta pidän kantokoppia mieluummin lattialla kuin otan syliin, koska sitten saan paremmin pengottua laukusta eväitä jne.
Koska kyseessä on yöjuna, pyrin nukkumaan paljon. Uni jää kuitenkin niin sanotuksi koiran uneksi, kun kanssamatkustajat, ihmiset sekä lemmikkinsä, aiheuttavat välillä ääntä. Sitten sinne saapuu puolessa välissä perhe, joka höösää isojen laukkujensa kanssa, ja jokainen muu siinä katsoo, että perhe saa asetuttua aloilleen. Nillä on kaksi kissankoppaa mukana, toinen on niinkin suuri, että sinne mahtuisi molemmat mun kissoista. Jotta en ärsyyntyisi enempää, yritän kirjoittaa tästä matkustajajoukosta jotakin. Totean kuitenkin olevani liian väsynyt ajattelemaan mitään luovaa. Luen mieluummin novellikirjaa hetken, mutta laitan kuulokkeet korville omaa rauhaa halutessani.
Eelis ja Oscar on hiljaa koko matkan. Välillä kurkistelen miten ne voivat; Eelis näyttää kuuntelevan jatkuvasti, ja Oscarista en saa selvää, näyttää satunnaiselta mustavalkoiselta möykyltä.
Kello neljän aikaan mainitsemani perheen äiti kysyy multa, milloin ravintolavaunu aukeaa taas. En
osaa vastata. Nainen ei osaa kuulemma nukkua näissä penkeissä, kun niitä ei voi säätää. Kerron, että mulle ehdotettiin makuupaikkaa kissoineni, mutta vapaita sellasia paikkoja ei ollutkaan. Nainen iloitsee, että voi kysyä itse makuupaikkaa tulomatkalle. Juttelemme hetken kissojen kanssa junailemisesta. Se ei naisenkaan mielestä ole aina helppoa, varsinkaan näin pitkällä matkalla. Yksi hänen kissoistaan juttelee lähes koko matkan ajan, mutta ei kuulosta kuitenkaan aggressiiviselta. Sitä vain tylsistyttää. Vaunussa matkaavat koirat nukkuvat emäntiensä sylissä.
Jäädessäni pois, tämä nainen auttaa mua nostamalla koppani vuorotellen ulos, kun otan ne ulkopuolella vastaan. Kiitän ja toivotan hyvää loppumatkaa. "Kiitos, samoin sulle." Kenkäni kastuvat heti siinä loskassa, jota on enemmän kuin Helsingissä. Äiti on vastassa asemalla, ja lähdemme samantien ajamaan kotia päin. Autoilu on haastavaa sohjon takia, kyseisiä teitä ei ole aiemminkaan aurattu tarpeeksi. Perillä kissat saavat heti makupaloja rauhallisen kököttämisen ansiosta. Menen nukkumaan, ja herään vasta myöhään iltapäivällä.
Lainakuvat: weheartit.com
Jenni Vartiainen - Junat ja naiset
Tänään on päinvastainen fiilis verrattuna viime postauksen fiilikseen. Stressi on ollut väistämätön kun on pitänyt hoitaa useita asioita, että sais joululoman onnistumaan. Siis mistä alkaen tyypit alkaa varailla junalippuja joululomalle? Olen uusi tässä asiassa, ja tuntuu, että kantapään kautta tulee tämäkin opittua.
Soitin VR:n asiakaspalveluun saadakseni varman tiedon vapaista lemmikkipaikoista tietylle välille. No, ihanan ystävällinen miesääni tutkii aikoja, ja lopulta tärppää: saan varatuksi huomiselle, perjantaille, yöjunasta istumapaikan Pohjanmaalle. Matka kestää kaksi tuntia normaalia pidempään. Paikka on mahdollisimman kehno, sillä se on käytäväpaikka, ja siinä on kaksi vieruskaveria, ja jokaista vastapäätä on vielä paikat. Mielikuvassani kissat valvoo koko yön haistellen muiden eläinten hajuja, niiden, jotka kokee olonsa epämukavaksi junassa.
Lemmikittömät ehkäpä ajattelisivat tässä kohtaa, että on niiden helppoa matkustaa, kun tarvitsee huolehtia vain omat laukut. Voisinko sitten viedä kissani hoitoon lomani ajaksi? On olemassa eläinhoitoloita, mutta ne on liian kalliita mun lompakolle. Sitä paitsi valitsemani vaihtoehdon ansiosta tiedän koko ajan missä pikkupojat on, ja että niillä on kaikki kunnossa.Paluupaikkaa hakiessani netin kautta huolestuin uudemman kerran: täyttä on, totta kai. Mutta kävin sitten rautatieasemalla kyselemässä, ja tästä lähtee kiittävät terkut kyseiselle asiakaspalvelijalle, koska se kävi läpi monta junaa. Siten sain paluulipun vähän väljemmästä kohtaa vaunua.
VR:lle voisin lähettää vielä sellaista palautetta, että jos olisi mahdollista päivittää nettisivuja ahkerammin.
Jatkoa 21.12. Klo 18.53
Kissat huomaavat aina, kun otan kopat esille. Menevät muka piiloon, ja mua alkaa hermostuttaa, ehditäänkö ajoissa asemalle. Vähän ne osoittavat mieltään mouruamalla, mutta se loppuu taksin lähtiessä pihasta. En viitsi edes yrittää kuljettaa kissojani julkisilla kulkuvälineillä, koska varsinkin viikonlopun aikaan ne on aika täynnä. Taksikuski kysyy, mihin kohtaa hän pysäköi, ja neuvon jäämään rautatientorin kupeseen, mahollisimman lähelle portaita. Portaat ylös, heti oikealla on ovi, jonka takaa lähtee kaukojunat. Hymyilevä junasiivooja avaa mulle oven, kiitän.
Odotteluaikaa on vielä 20 minuuttia, mutta juna saapuu jo viiden minuutin päästä. Ihmiset alkavat kävellä sen viereen, ja minä menen myös, jotta saisin kissat pois siitä hälinästä. Alan nostaa koppia yksi kerrallaan junan portaalle, kun takaani ei hetkeen tule ketään. Eteen tulee hankala ovi, jonka sitten joku taas avaa mulle, jotta saan kopat perätysten kannettua kapealle käytävälle. Toisen kopan kantokahva irtoaa, pyydän tätä auttajaa odottamaan hetken. Löydän paikkani käytävän puolelta. Jalkatilaa mulle ei juuri jää, mutta pidän kantokoppia mieluummin lattialla kuin otan syliin, koska sitten saan paremmin pengottua laukusta eväitä jne.
Koska kyseessä on yöjuna, pyrin nukkumaan paljon. Uni jää kuitenkin niin sanotuksi koiran uneksi, kun kanssamatkustajat, ihmiset sekä lemmikkinsä, aiheuttavat välillä ääntä. Sitten sinne saapuu puolessa välissä perhe, joka höösää isojen laukkujensa kanssa, ja jokainen muu siinä katsoo, että perhe saa asetuttua aloilleen. Nillä on kaksi kissankoppaa mukana, toinen on niinkin suuri, että sinne mahtuisi molemmat mun kissoista. Jotta en ärsyyntyisi enempää, yritän kirjoittaa tästä matkustajajoukosta jotakin. Totean kuitenkin olevani liian väsynyt ajattelemaan mitään luovaa. Luen mieluummin novellikirjaa hetken, mutta laitan kuulokkeet korville omaa rauhaa halutessani.Eelis ja Oscar on hiljaa koko matkan. Välillä kurkistelen miten ne voivat; Eelis näyttää kuuntelevan jatkuvasti, ja Oscarista en saa selvää, näyttää satunnaiselta mustavalkoiselta möykyltä.
Kello neljän aikaan mainitsemani perheen äiti kysyy multa, milloin ravintolavaunu aukeaa taas. En osaa vastata. Nainen ei osaa kuulemma nukkua näissä penkeissä, kun niitä ei voi säätää. Kerron, että mulle ehdotettiin makuupaikkaa kissoineni, mutta vapaita sellasia paikkoja ei ollutkaan. Nainen iloitsee, että voi kysyä itse makuupaikkaa tulomatkalle. Juttelemme hetken kissojen kanssa junailemisesta. Se ei naisenkaan mielestä ole aina helppoa, varsinkaan näin pitkällä matkalla. Yksi hänen kissoistaan juttelee lähes koko matkan ajan, mutta ei kuulosta kuitenkaan aggressiiviselta. Sitä vain tylsistyttää. Vaunussa matkaavat koirat nukkuvat emäntiensä sylissä.
Jäädessäni pois, tämä nainen auttaa mua nostamalla koppani vuorotellen ulos, kun otan ne ulkopuolella vastaan. Kiitän ja toivotan hyvää loppumatkaa. "Kiitos, samoin sulle." Kenkäni kastuvat heti siinä loskassa, jota on enemmän kuin Helsingissä. Äiti on vastassa asemalla, ja lähdemme samantien ajamaan kotia päin. Autoilu on haastavaa sohjon takia, kyseisiä teitä ei ole aiemminkaan aurattu tarpeeksi. Perillä kissat saavat heti makupaloja rauhallisen kököttämisen ansiosta. Menen nukkumaan, ja herään vasta myöhään iltapäivällä.
Lainakuvat: weheartit.com
20.8.2013
Kesäloma # 2: Lauloivat kurjet ja koirat
"...And see the place where you used to live"The Killers -
When you were young
"Keskiviikko: Sain uudet lenkkarit ja ulkoilutakin. Kävinkin heti testaamassa ja toteamassa, että lenkkareissa on mukavan joustavat pohjat, ja että takki on sopivan tyköistuva, ja veden- ja tuulenpitävä. Taavi on hyvä lenkkikaveri, meidän pappa. Se alkoi pitää meteliä heti kun hoksasi, että pääsee mukaan.
Yö meni selatessa Rakkausrunoissa olevia runojani, koska yhtäkkiä muistin, että ne pitää siirtää blogin puolelle. Siellä materiaalia on vielä n.170 tekstin verran.
Torstai: Päivä alkoi lenkkeilyllä. Viljapellon laidassa näkyi muutama kurki, jotka lauloivat kuorossa. Ajattelin että onpa hauska sattuma, kun vasta kirjoitin linnuista.
Hanna haki mut illalla Nivalaan. Sinne oli tupsahtanut uusi perheenjäsen, pikkukisu Nööti. Aikamoinen tiikeri jo, kun niin sähisi ja murisi muille lemmikeille. Nämä muut näytti uteliailta, etenkin koiranpentu.
Hanna sai tuliaisena synttärilahjan (vähän myöhässä), Juho äksyn tulista chilikastiketta, ja yhteisenä ojensin Fluff-vaahtokarkkilevitettä (joka on mullistanut munkin maailman).
Kaksi yötä vierähti. Siinä kerkesikin hyvin vaihtaa viimeisimmät kuulumiset ja höpötellä tyttöjen juttuja yötä myöten. Muiden ollessa töissä pelasin Pleikkarilla nostalgisia Crash-pelejä. Viime pelailusta on ihan liian kauan aikaa!
Unikaverini Nanna oli viedä kaiken sohvatilan :D
Tiuku nuuhkii syksyn merkkejä.
Rolle namustelee.
Maanantai: Ylivieska - Helsinki. Nuokun lähes tyhjässä eläinvaunussa. Eväinä Skyr, raejuustoa, omenamehua, kuivattuja hedelmiä. Edempänä istuva mies käy Seinäjoen asemalla jalottelemassa koiransa kanssa, kun minä katson miten kissat voivat. Myöhemmin vaunussa käy istumassa kaksi naista, joilla on mukana lastenvaunut sekä koira. Naiset vievät paljon tilaa tavaroineen ja koira vinkuu nelisen asemaväliä. Mua vähän ärsyttää, itse oon koko matkan koittanut olla mahdollisimman tiiviisti."
13.8.2013
Kesäloma osa 2: Junamatka
"...ja mulla oli mielessä yksien tyttöjen kirjoituksia"
Ultra Bra - Kirjoituksia
Eväät: sämpylöitä, rahkaa kertakäyttöhaarukalla, suklaata.
Matkalle lähtiessä keskityn lähinnä tarkastamaan kamppeet ja laittamaan kisut koppiinsa.
Joo, viikonloppu oli muuten aika menevä: juhlittiin Tähtitytön synttäriä. Annoin onnistuneet lahjat töiden jälkeen. Illalla alkuun drinksuteltiin kämpällä, ja sitten käytiin kahdessa baarissa, Grotesk (missä normaali lonkero?) ja Iguana (pettymys musiikin puolesta, eikä pikkupurtavana tilattujen perunalastujen kanssa tarjoiltu cuagamole ollut oikean makuista).
Kakun sijaan herkuteltiin letuilla, joiden päälle laitettiin jäätelöä ja vaahterasiirappia (miten voikaan olla niin mielissään, kun saa maistaa jotain ihan ekaa kertaa?).
Kunhan lauantaina herättiin, lähdettiin kävellen kohti Hietalahtea. Välillä kierrettiin torikirppistä, mulle puhkesi taas allergiaoireita, nautiskeltiin kumpainenkin omanlaisesta vapaudestamme. Nälän iskiessä kohdalle sattui Martina, jonne pistäydyttiin pitsalle ja tomaattikeitolle. Jälkkäriksi oli saatava jäätelöannokset. Olipa hyvää palvelua! Kiiteltiin vielä erikseen, kun tuli niin hyvä mieli, ja hyvin oli gluteenittomiakin vaihtoehtoja.
Ostosteltiin Cittarissa: mulle löytyi alesta Vallilan Inkivääri-nimistä verhoa, ja alustavasti kattelin muutakin sisustuskamaa.
Käytiin välissä Tähtitytön kämpällä, josta kannettiin grillitarpeet tuttuun kalliomaisemaan. Siinä meni mies, joka talutti kissaansa hihnassa. Olin ihan että `Tän halusin nähdä!`. Mies virnisti, että `Onko grillikyljykset kohta valmiina?` :D Musiikki soi hiljaisena taustalla, Tähtityttö heitti viltin mun niskaan kun meinasi pimetessä tulla jo vilu, nähtiin ilotulituksia. Mua alkoi ihan itkettää, kun oli niin monia kauniita asioita. Luulen eläväni sellaisia asioita varten.
Sunnuntaina näin Eetua, koska halusin ennen kaikkea viimein antaa sille hankkimani skeittilaudan. Olin ollut niin ylpeä jo ennakkoon, kun enhän mä tiedä skeittauksesta saati laudasta mitään."
Lainakuvat: weheartit.com
Ultra Bra - Kirjoituksia
"Se vähän ärsyttävä taksikuski ajoi Kaisaniemen asematunnelille. Oli sopivasti odotusaikaa 7-raiteella. Joku hyväntuulinen mies morjensti sanomalla, että hänellä on neljä kissaa vaimonsa kanssa, kaksi ulko- ja kaksi sisäkissaa. Jäin rupattelemaan kisujuttuja kunnes juna saapui, ja oikea vaunu sattui heti kohdalleni. Vaunu haisi koirille, ja yksi koira ois suurella mielenkiinnolla halunnut nuuskia Eeliksen koppaa. Rupesin heti kirjoittamaan runoa, johon olin saanut idean viikonloppuna.
Matkalle lähtiessä keskityn lähinnä tarkastamaan kamppeet ja laittamaan kisut koppiinsa.
Joo, viikonloppu oli muuten aika menevä: juhlittiin Tähtitytön synttäriä. Annoin onnistuneet lahjat töiden jälkeen. Illalla alkuun drinksuteltiin kämpällä, ja sitten käytiin kahdessa baarissa, Grotesk (missä normaali lonkero?) ja Iguana (pettymys musiikin puolesta, eikä pikkupurtavana tilattujen perunalastujen kanssa tarjoiltu cuagamole ollut oikean makuista).
Kakun sijaan herkuteltiin letuilla, joiden päälle laitettiin jäätelöä ja vaahterasiirappia (miten voikaan olla niin mielissään, kun saa maistaa jotain ihan ekaa kertaa?).
Kunhan lauantaina herättiin, lähdettiin kävellen kohti Hietalahtea. Välillä kierrettiin torikirppistä, mulle puhkesi taas allergiaoireita, nautiskeltiin kumpainenkin omanlaisesta vapaudestamme. Nälän iskiessä kohdalle sattui Martina, jonne pistäydyttiin pitsalle ja tomaattikeitolle. Jälkkäriksi oli saatava jäätelöannokset. Olipa hyvää palvelua! Kiiteltiin vielä erikseen, kun tuli niin hyvä mieli, ja hyvin oli gluteenittomiakin vaihtoehtoja.
Ostosteltiin Cittarissa: mulle löytyi alesta Vallilan Inkivääri-nimistä verhoa, ja alustavasti kattelin muutakin sisustuskamaa.
Käytiin välissä Tähtitytön kämpällä, josta kannettiin grillitarpeet tuttuun kalliomaisemaan. Siinä meni mies, joka talutti kissaansa hihnassa. Olin ihan että `Tän halusin nähdä!`. Mies virnisti, että `Onko grillikyljykset kohta valmiina?` :D Musiikki soi hiljaisena taustalla, Tähtityttö heitti viltin mun niskaan kun meinasi pimetessä tulla jo vilu, nähtiin ilotulituksia. Mua alkoi ihan itkettää, kun oli niin monia kauniita asioita. Luulen eläväni sellaisia asioita varten.
Sunnuntaina näin Eetua, koska halusin ennen kaikkea viimein antaa sille hankkimani skeittilaudan. Olin ollut niin ylpeä jo ennakkoon, kun enhän mä tiedä skeittauksesta saati laudasta mitään."
Lainakuvat: weheartit.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Daim, Omar, Marianne, Oreo, Kismet, Pätkis... Kaikista näistä on tehty jäätelöä. Arvatkaa mitä? Olen totta kai syönyt niistä jokaista, mutta...
-
Noniin, torstain kuulumiset tulevat näin päivää myöhässä, koska en ehtinyt edes kunnolla miettiä aihetta. Eilen tuli viikko täyteen Oscari...
-
"The light on the horizon was brighter yesterday" Linkin Park - Final masquerade 27.8. Kierrän Katajanokalla...










