Blogiviikko, keskiviikko: Lokakuun suosikit

Sain Minnalta idean kertoa tässä kuussa ihastuttaneista asioista :)

- Aloitan HoviHerkun vegehampparilla, joka taisi päästä kuvaan jo täytettynä. Oon ostanut niitä siihen nähden useasti, että vastahan ne ilmestyivät kauppoihin.

- Löysin sattumalta vegaanista Ichoc-suklaata hyvinvarustetusta ruokakaupasta. Pakkohan se oli ostaa pari levyä kokeeksi, enkä pettynyt. Suklaat maistuvat astetta tuhdimmilta kuin Fazer-merkkiset, ja auttavat näin munkin makeanhimoon nopeammin.

- Viimeisin kirppariostos on Anja Snellmanin runokirja Öisin olemme samanlaisia. Se oli hyväkuntoinen ja puhdas, 4e.

- Viimeisimmäksi jätin parhaan jutun, joka on Burton-merkkinen ruutupaita. Näin Kampissa merkkivaatealen, jonne syöksyin puhtaasta mielenkiinnosta. Eipä aikaakaan, kun olin sovittamassa tätä paitaa ja tykästymässä toden teolla, koska juuri tämän tyyppistä paksumpaa ruutupaitaa oon etsinyt. Mustiin farkkuihin yhdistettynä ihan super.

Esittelen EMP-tilaukseni ilman meikkiä

EMP

Tilasin EMP:ltä paitoja, vaikka olin luvannut itselleni olla ostamatta uusia vaatteita pitkään aikaan. Onnistui siis yhtä hienosti kuin karkkilakon aloitukset, mutta kun sain alennusta...

Suuresti odottamani Him-toppi oli aivan liian pieni, vaikka olikin M-kokoa. Onneksi se oli ainut, jonka jouduin palauttamaan. Coca-Cola- toppi on hauska, ja hyvin istuva musta huppari aivan mahtava.

Babyface Emppu.

Tilaamiini EMP:n vaatteisiin olen ollut aina tyytyväinen, koska ne ovat olleet hyvälaatuisia. Nettisivuja tulee selattua todella usein, koska sähköpostia ilmestyy joka viikko. Uskon tilaajapalautteisiin, itsekin olen kirjoittanut joskus. Viime tilaus saapui alle viikossa.

Ilman meikkiä

Miksi media kohahtaa, jos naispuolinen julkkis nähdään ilman meikkiä? Alicia Keys ei meikannut MTV Music Awardsiin 2016, mutta hänen sanotaan nostattaneen "#nomakeup- kohun".

Vähän aikaa sitten ihmettelin, miksi naisjulkimo on rohkea esiintyessään meikittä, mutta syy on se, että ehostautumisen koetaan olevan välttämätöntä (näin lyhyesti sanottuna). Siispä mediakin kiinnittää helposti huomiota, vaikka jokainen ihminen on yksityiselämässään ihan tavallinen.

Koska lehdissä, netissä ja tv:ssä tehdään meikkaamisesta niin suuri numero, kokevat niitä seuraavat (useimmiten) naiset sitä samaa välttämättömyyttä huonon itsetunnon vuoksi. Se on mielestäni niin harmillista, sillä jokaisen tulisi arvostaa omia piirteitään vertailematta.

Olen aina kummaksunut tätä hysteriaa, mutta silti itsekin aikuisiällä vertaillut itseäni toisiin tyttöihin ja naisiin. Mistä muka kilpailen ja kenen kanssa?

Tai: Jos vastaantulija tuijottaa kummaksuen punehtuvia kasvojani, se ei ole mun ongelmani vaan hänen, sillä hän luo mielessään naisihanteen, jota en vastaa.

Muistan sellaisen hetken teini-iästäni, kun katsoin peiliin ja totesin, etten ollut käyttänyt ripsaria aikoihin. En ollut kaivannut sitä. Rakastin silmieni vihreyttä, toi musta kehys sitä esiin tai ei. Kokeilin meikkejä huvikseni, en pakottavasta tarpeesta.

Tässä on tavis-Emppu, 27 vuotta. Hän valmistautuu ruokakauppaan ainoastaan huuhtelemalla kasvonsa vedellä. Tärkeintä Empun meikkipussissa on punotusta peittävä puuteri, ja illanviettoon valmistautuessaan hän sipaisee luotettavaa ripsiväriä, silloin tällöin luomiväriä. Kyseiset meikit saa nopeasti pois meikinpuhdistusvoilla.

Lahjoja etsimässä

Viimeinen kesälomaviikko lähti käyntiin. Nousin vuoteesta tosi aikaisin ja tulin aamupalalle, kun en saanut enää unta. Heräsin kaikessa rauhassa rapsutellen kissoja jotka olivat muka jotakin vailla, sekä pelaten The Simsiä.

Puoli yhden aikoihin lähdin Itikseen. Katselin alennusmyyntien vaatteita, vaikka en saisi ostaa mitään pitkään aikaan. Heitinhän vasta entisiä pois. New Yorkerista hain varta vasten sydämenmuotoiset aurinkolasit, joiden tarvetta pohdin viime kerralla.

Oli mulla tärkeääkin asiaa Itikseen, koska halusin Suomalaisesta kirjakaupasta tietyn keittokirjan:

Kehuttu teos, viimein hallussa. Alex Nieminen ja Riikka Sukula/ readme.fi.

Henkilökuntakin suositteli:

Tähän väliin istahdin välipalalle kahvilaan. Sen lomassa kirjoitin pari korttia.

Finlaysonilta kävin etsimässä synttärilahjan tämän päivän sankarille, eli Hemalle. Tiesin pehmeiden käsipyyhkeiden tulevan tarpeeseen. Samassa aloin haalia avovaimollekin synttärilahjaa, kun hän juhlii ensi viikolla.

Neljältä tapasin Heman. Ojensin lahjani ja selitin pikku katastrofista: vesipulloni oli ollut huonosti kiinni repussa ja kastellut paidan, kuulokkeet ja repun pohjan. Tällä kertaa kuulokkeet säilyivät hyvinä.

Tarjosin synttärikakkua Kakkugalleriassa. Tiedoksi, että siellä on valikoimaa gluteenittomillekin.

Pakollinen kuva järjettömän hyvästä suklaa- ja mango-passionkakusta.

Pelaamassa Juhon kanssa

Olinpa onnekas saadessani Juho-veljen ja hänen vaimonsa meille kylään viime viikolla. Hanna-vaimolla olisi ollut synttärit saapumista seuraavana päivänä, mutta olin niin iloinen, etten malttanut olla ojentamatta lahjaani heti. Olin haalinut lahjapussiin mm. Pikku Prinssi- kirjan, ja siitä näytti tulevan iltasatukirja.
Me saatiin vaimokkeen kanssa tuliaisiksi suklaata, kun vieraat olivat poikenneet matkalla Panda-tehtaalle. Oli hyvä kuulla matkan taittuneen ihan näppärästi, sikäli kun sitä taitettavaa on noin 500 km.

Kiittelin J&H:ta myös siitä, että toivat mukanaan kasan pelejä joukolla pelattaviksi. Monen vuoden takaiset innostukset Mario Brosia kohtaan palasivat hyvin mieleen, kun sain ohjaimen käteen. Se vasta olikin mahtavuutta.
Voin myöntää olevani eloisa pelaaja, sillä hihkun joka peliä pelatessa hillittömästi, onnistumisesta sekä epäonnistumisesta.

Muiden kierrellessä kaupoissa intouduin itsekin hieman, eihän sitä osaa tyhjin käsin olla... CyberShopiin oli ilmestynyt uutuustoppeja, joista täytyi ehdottomasti ostaa joku. Sovitellessa tuumin, että kun kutakin kuvaa oli saatavilla vain parissa paidassa, niin eivät tule heti kadulla vastaan. Lopulta päädyin leijonanmetsästäjään:

Tulin hankkineeksi pari levyllistä Agnus&Julia Stonen musiikkia. Mun aarteita.

Ulkoilua tuli harrastettua sen verran, että esittelimme Eiran rannan vieraille. Siinä kallioilla istuskellessani bongasin muutamia leppäkerttuja. Leppiskuvastani huomasin kotona, että yhdellä oli sydämen muotoiset silmät. "Tää oli niin hassu sattuma, kun Emppu muutenkin keräilee sydämiä."

Keskiviikkona kaupoilla

No tämähän meni hyvin! Mun oli tarkoitus postata vaatekaupoista, mutta rahaa paloi ihan muuhun :D Tällaisen pätkän ehdin sepittää:

"Klo 14.12
Mä oon seurannut nyt useampaakin vloggaajaa, siis myös suomalaisia, aiemmin mainittujen lisäksi. NaaG julkaisi äskettäin videon, jossa kävi Kluuvin kauppakeskuksessa etsimässä siistejä vaatteita Mr. Gay Finland- iltaan. Sain siitä idean tulla tutkimaan Kluuvia, joka on mulle vielä suht vieras.
Ekaksi piipahdin Fratelloon syömään täytetyn leivän nro.5. Kyytipojaksi maistuu jäätee, joka onkin täällä hyvin mietoa ja virkistävää. Lasi on korkea ja tosi kylmä.

Kun ostoshuuma iskee, hipelöin aina kaikkea vähänkin kiinnostavan näköistä. Tarvitsisin tavallisen mustan hupparin ja alusvaatteita, mutta musta jostain syystä tuntuu, etten tule löytämään niitä varta vasten etsiessäni.
Vastapäätä lounaspaikkaani on Carlings, joka huutelee alennuksia jo ovella."

Juu-u, jokseenkin huvittaa, ettei kyseisen vaateliikkeen farkuista löytynyt kokoa mun lantiolle. Esim. L-koon toppi näytti S-kokoiselta. Olen kriiseillyt muutamankin kerran vaatekokojeni kanssa, mutta tässä tuli muistutus, etteivät ne päde samalla tavalla joka kropalle.

Tärkeimmät ostokset:
- Koska hiuspohjani on tänä kesänä sekä kuiva että nopeasti rasvoittuva, suosin ehdottomasti System 4- sarjan shampoota. Saatavilla kampaamoista.

- Allergia- ja astmaliiton tarralla varustetut ripsarit eivät ole estäneet värin valumista. Voikohan tähän ystävällisen myyjän suosittelemaan BodyShopin ripsariin luottaa? Tätä levitetään pienellä harjalla, joka ei testaukseni mukaan jätä möykkyjä.

- Kysyin BodyShopissa vinkkiä myös kasvojenpuhdistukseen. Mulle ehdotettiin mm. tätä hellävaraista ja vienosti tuoksuvaa Camomilea, jota voi kuulemma käyttää vaikka vanulapun kanssa. Vettä ei ole pakko käyttää. Nopea ja helppo minulle, joka ei ole super kiinnostunut kasvojen ehostuksesta.

- Bongasin tarjouksen: ota 3 huulivoidetta, maksa 2. Annan toisen mansikantuoksuisen lahjaksi.

- Sain BodyShopista kaupan päälle rennon rantakassin. Siihen sulloinkin ostokset.

"Onko meille mitään?"

Terveisiä Tallinnasta

On kulunut vuosi siitä, kun tyttöystäväni kosi mua. Roihuvuoren yksiössä, vapun vieton jälkeen. Mulla oli tukassa vihreää sprayväriä, ja just oltiin juteltu meidän suhteen etenemisestä.

Lähdimme juhlistamaan kihlauksen vuosipäivää Tallinnaan. Nousimme laivaan viime lauantaina aamupäivästä. Matka sujui hyvin, ja perillä meitä odotti tosi kiva sää.
Ihan ensiksi söimme jossakin terminaalin lähellä olevassa ravintolassa. Nappasin sydängalleriaani kuvan tippipurkista, johon kertyvät rahat auttavat hääpuvun ostamisessa:

Kävelimme Vanhassa Kaupungissa, joka tuli jokseenkin tutuksi syksyn reissulla. Vapun merkkejä emme sieltä bonganneet, mutta terassit näyttivät olevan täynnä nautiskelijoita.

Osuipa silmään muuan kiinnostava kahvila (Josephine) ja sen listalta houkuttelevat jäätelöannokset. Tulikin maisteltua paikallisella liköörillä maustettua jäätelöä! Terassilla oli rentoa istua, ja henkilökunta hymyili suuresti.

Kuvissa ei saa pönöttää, vai mitä muru? :D

Tuolla aukealla yksi pariskunta pyysi mua ottamaan kuvan niistä. Toivottavasti tuli ihan hyvä.

Seuraavalla torilla pidettiin hauskaa: menevän bändin soittama livemusiikki sai kuulijoita tanssimaan. Muut kuuntelivat seuraten vierestä:

Mua rupesi sitten laulattamaan, täytyi hillitä itseä. Käsi kädessä kulkien tunnelma oli aika romanttinen. Sanoin Hannalle, että tuntuu olevan suht helppo suunnistaa Tallinnassa, ainakin kyseisellä alueella. Sinne on helppo matkustaa uudelleen vaikka jonakin viikonloppuna.

Näkymä Sokos Hotel Virun tupakointiparvekkeelta. Vautsi, miten laajaasti tuosta näkee. 

Seuraavalla kerralla käydään vaeltelemassa toisella suunnalla kuin nyt, niin kaupunki tulee paremmin tutuksi.

Tässä kohtaa kello tuli kaksi, eli pääsimme kirjautumaan hotelliin ja viemään reput huoneeseen. Sokos Hotel Viru oli mainio, joten tässä samalla suositus siitä. Emme kuulleet mitään hälyä muista huoneista, nukuin tosi hyvin pehmeässä sängyssä, ja aamiainen oli kattava.

Niin, ja Virun yhteydessähän on kauppakeskus ja Amarillo. Niinpä kävimme katsastamassa molemmat heti seuraavaksi. Kuinka kätevää Tallinnan-turistille!

Ostoksia ei juuri kertynyt, koska pääasiana oli ihastella maisemia kahdestaan murun kanssa. Jotakin mainitakseni, ihastuin näihin korviksiin:

Reissun The suklaa oli tämä Mulaté peanut butter-levy. Se oli pehmeää ja suli helposti suuhun.

Hotellin vieressä oli kiva puisto, jonne houkutti mennä lojumaan. Pistimme muuten näin Helsinkiin verraten merkille, ettei tuolla ollut yhtään roskaisaa. Joimme parit juomat ja puhuimme, että onpas huippu reissu. Oli ihanan kevyt olo, todella rentoutunut, kun mentiin vailla suurempia suunnitelmia.

Punainen Captain Tom on kuvassa vain siksi, että voin sanoa sen olleen tosi pahaa. Älä kokeile!

Helsinki Ink 2016

Nyt on todettu, millaista on käydä tatuointimessuilla Helsingin Kaapelitehtaalla. Siis niiden viimeisenä päivänä, n. klo 13-16.30.
Alkuun totesin olevan "yllättävän vähän porukkaa", mutta luulen suurimman osan käyneen jo ekana päivänä. Toisaalta oli helppo kiertää pisteeltä toiselle, kun ei oltu ihan toisissamme kiinni.
Aika extempore juttu tämäkin oli, koska sain tietää koko asiasta vasta perjantaina, jolloin tapahtuma alkoi. Mutta tatuoinneista ja niiden tarinoista kiinnostuneena, olihan tämä joskus nähtävä.
Mulla ei ollut alunperinkään tarkoitus ottaa uutta kuvaa messuilla enkä sitten ottanutkaan. Mieluummin suunnittelen pienenkin tatuoinnin hyvin artistin kanssa, jolloin olen varma sen väreistä, yksityiskohdista sekä sijainnista (hinnasta puhumattakaan).

Ilostuin kun avovaimo tuli tapahtumaan mukaan. Se sai fiilistellä tatuointikoneiden surinaa ja nähdä kiinnostavia tyylejä samalla, kun itse pohdin omaa tatuointikuumettani. Hannalla on ensi viikolla aika ekalle kuvalleen, ja kylläpä se odotus on ollut hyvän aikaa aistittavissa. Mun Samu Sirkkaa väritellään vielä myös ensi viikolla, eli peitetään alle jäänyttä kuvaa tehokkaasti.

Mulla ei ole kuvia kyseisiltä messuilta, sillä jätin kännykän tarkoituksella narikkaan. Halusin katsella ihan rauhassa. Oli kovasti old school- artisteja, joku teki selkeästi eniten mustaharmaata, ja sovussa seassa joidenkin pisteillä nähtiin super värikkäitä new school- töitä ja luonnoksia. Mulle vahvistui oma mieltymys näihin värillisiin tatuointeihin: niillä ilmaisen leikkimielistä puolta itsestäni ja sitä nautiskelijan luonnetta, joka muutenkin heti huomataan muhun tutustuessa. Kun on väriä ihossa, on sitä aina mukana. Sitä paitsi vaatteita päälle valitessa aina sanon, ettei saa olla kokomustaa, vaan pitää olla joku väripilkku.

Jotakin konkreettista tarttui kuitenkin käteen, eli kolme paitaa ja yksi kirja. Esittelen ne tässä, ovathan ne kaikki hyvin valittu.
Tämä kirja osui erityisesti silmään, koska se kertoo naisten tarinoita niiden tatuointiensa takaa. Jaksan varmasti lukea kerta toisensa jälkeen. Harmaassa t-paidassa on old school- tyylinen nainen, ja jotakin "naispaitaa" olen etsinytkin.

Belitz-Henriksson, Oja&Ranta; Naisen iholla; Tammi.

T-paita: Liquor Brand ("Kestäviä ja laadukkaita vaatteita", kehui myyjä.)

Jo aiemmin ostamani neule kevät/kesälle: Saints&Mortals

Pantteritoppi: Liquor Brand

Musta, pehmeä t-paita: InkAddict

Suosikkiostoksia

Alkuviikosta tallustelin kaverin kanssa siellä täällä Helsingissä, ja kaikki ostokseni ruuasta lähtien olivat ihan extempore juttuja. Se kertoo tietysti siitä, että nautin olostani ja tykkään hupsutella näin tyttöjen kesken. (Siispä odottelen kesää, jolloin on paljon energiaa kävellä ja kurkkia joka liikkeeseen.)
Tällä kertaa hauskin ostos oli kissatyyny (day). Näitä on ainakin neljää erilaista vaihtoehtoa. Materiaali on hassun tuntuinen ja kuvat realistisia. Valitsin sen söpöimmän, eli kissan naaman muotoisen.

Alennuksessa 10e.

Toisena päivänä unohdin avaimet kotiin ja mulla oli vähän aikaa tuhlattavana, ennen kuin muru pääsi töistä. Odotellessa kipaisin Kaisaniemessä sijaitsevaan Eurokauppaan. Keräsin syliini hyvän viuhkallisen postikortteja sekä puisen laatikon, jossa säilyttää saamiani kortteja.

Saatavilla eri kokoisina.

Pian 27v.

LAUANTAI!

Sain juhlia synttäriä jo eilen, sillä Tähtityttö tuli käymään avomiehensä kanssa. Minä kun olen varsinaisena syntymäpäivänä junassa matkalla juhlimaan kaksoisveljen luo.

Sain lahjaksi Tähtiksen leipoman suklaisen juustokakun, joka oikein sulaa suussa ("Kakku ei sisällä liivatetta, joten sopii erityisesti kasvissyöjälle!).

Toinen osapuoli ojensi lahjakortin Ruohonjuureen. Käynkin ensi viikolla ajan kanssa tuhlaamassa sen ;)

Kahvittelimme pöydän ääressä ja juttelimme niitä näitä. Päivän kääntyessä iltaan otimme muutamat alkoholit ja pelasimme yatzya niin, ettei kukaan juttelultaan seurannut pisteitään. Eli aika meni nopeasti. Pikkupurtavaksi tarjoilin uunin kautta pöytään maissinaksuja, joita dipattiin cheddariin ja salsaan. Täytyy mainita, että naksut maistuvat paremmilta lämpiminä.

Päällä oli koristeena pikku suklaamunista muodostunut sydän.

Lauantai-illasta inspaantuneina päätin lähteä murun kanssa tanssimaan DTM:ään. Metro oli muuten yllättävän tyhjä siihen aikaan. Samoin baari, mutta aika pian siellä tuli lämmin lievän ruuhkan ilmestyessä. Meininki oli hyvä, ja hymyilin suupieleni kipeiksi.

PIRTEÄ SUNNUNTAI

Tänäänkin tuli noustua jo kymmenen maissa. Rauhallisen heräämisen jälkeen suuntasimme pois idästä: jäimme metrolla Hakaniemeen, josta lähdimme kävelemään Halkosatamaan, Kauppatorille ja lopulta keskustaan.

Sää oli juuri sopiva, vähitellen lämpenemään päin, niin että teki mielen virkeäksi. Minä ja Hanna otimme molemmat joitakin kuvia ulkoa, muun muassa jään sulamista odottavista veneistä.

Yksi Helsingin lukkosilloista

Robert's Coffeessa läikytin päälleni kahvia, mutta Red velvet- kakku oli hyvää. Ostin Hard Rock Cafe- liikkeestä kaulakorun, johon tykästyin heti:

Nämä peace-korut ovat olleet myyjän mukaan niin suosittuja, että jäljellä on enää viimeiset kappaleet.

Jotta tämäkin viikonloppu saisi huipennuksensa, vei Hanna minut leffaan. Kotimainen Äkkilähtö oli sanalla sanottuna menevä pläjäys, jonka jokainen hahmo nauratti. 

Nyt ei muuta kun tyhjentämään kakkulautasta :D Iltapalaa ei tarvitse erikseen miettiä.

Heipä hei, Tallinna!

Pääsin viimein laivalle! Eilen lauantaina nousin Eckerö Linen kyytiin avovaimon ja ystäväpariskunnan kanssa ja matkustimme Viroon, Tallinnaan. En lopulta jännittänytkään merellä oloa hirveästi, vaikka mulla on ollut vesikammo.

"Huii, kylmä tuuli!"

Olin todella iloinen päästessäni pikku matkalle, varsinkin, kun en osannut yhtään odottaa miltä Tallinna näyttäisi.

Olin super innokas turisti. Osoittelin Vanhassa kaupungissa sinne ja tänne, että onpa ihanan värisiä rakennuksia. Syksy näkyi nättinä ja nautin siitä.

Kaupunkitsekkailun jälkeen otimme taksin ja suuntasimme Rocca Al Mare- kauppakeskukselle. Merkittävimpänä ostoksena löysin talvitakin siististä Cropp-vaateliikkeestä. Kyseisessä kauppakeskuksessa myös söimme rennossa Brezzassa.
Illalla hotellilla pelasimme Unoa kaverien huoneessa sekä maistelimme juuri ostettuja juomia ja suklaata. Tältä näytti hotellimme St. Olav:

Kotona pengoin heti reput ja kassit tyhjiksi ja kerroin olevani tyytyväinen ostoksiini. Yksi virolainen karkkipussi on jo tuhottu. Seuraavaksi kerron reissustani kaverilleni postikortissa, jonka sitten suljen kirjekuoreen Kalev-suklaakolikon kanssa.