Kannanottoni sysmäläisen rehtorin puheenvuoroon nuorten "homomaisesta" pukeutumisesta

Pohjustus

Siitä on muutama päivä aikaa, kun kuulin Ylen uutisesta, jossa Sysmän yhteiskoulun rehtori kummaksui teini-ikäisten "homomaista pukeutumista" koulussa.

Suora sitaatti kuuluu näin: "Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin."

Törmäsin juttuun uudelleen seksuaalivähemmistölle osoitetun lehden, QX:n nettisivulla, enkä voinut olla puuttumatta siihen.

Mitä kysymyksiä tästä herää: 

Miettiiköhän ko. rehtori ollenkaan, millaisen kuvan antaa itsestään ja koko koulusta jutun myötä?

Ja millaisen esimerkin rehtori antaisi provosoivasta, "homomaisesta pukeutumisesta"? Miksi tällainen pukeutuminen herättää rehtorin mielestä närkästystä? Onko joku muu ajatellut asiaa ensin ja sitten puhunut siitä rehtorille? Jos on, onko asialla ollut oppilas vai opettaja? Näihin kysymyksiin en saa juttua lukiessani vastausta.

Kiusaaminen ja härnääminen

ei saa johtua eriävästä pukeutumisesta. Sitä ei saa tehdä ollenkaan, missään olosuhteissa. Kiusaamiseksi lasketaan niin fyysinen että henkinenkin aggression purkaminen.

Kiusaaminen tapahtuu kiusaajan toimesta. Kiusaaja on henkilö, joka arvioi toisen henkilön omalla tavallaan ja päättää käyttäytyä ajatustensa mukaan. Kunnioitus puuttuu, unohdetaan miettiä kahdesti.

Jutussa sanotaan, että kyseisessä sysmäläisessä koulussa "kiusaamisluvut ovat muita korkeampia." Henkilökohtaisesti en ole yllättynyt tästä informaatiosta, kun itse koulun rehtori sanoo laput silmillä:

"Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti".

Jos koulun rehtori ottaa kantaa nuorten pukeutumiseen, se ei saa lähteä mukaan meneillään olevaan naljailuun. Rehtorin täytyy yrittää ymmärtää kiusaamisen kohteeksi joutuneita ja saada eriarvoistaminen loppumaan. Olipa uhri sitten rehtorin mielestä erikoisen näköinen tai massaan sulautuva.

Omia kokemuksiani

Todettakoon, että jos mä oisin tiennyt 12-vuotiaana kuuluvani seksuaalivähemmistöön, se ois ollut todella suuri juttu mulle itselleni. Mä oikeastaan ihailen niitä, jotka sanoo huomanneensa tämän jo nuorena. Ajattelen sen niin, että silloin on ajateltu ns. laatikon ulkopuolelta, eli osattu kyseenalaistaa ympäriltä huokuvat vaikutteet ja oletukset.

Itse olin hyvin lapsellinen luonne ja seurasin kaikessa ikäisteni antamaa esimerkkiä. Tarkoitan, että huomio oli ympäriltä opitussa tavassa, eli poikien kyttäämisessä.
Jos kaverini olisi pohtinut seksuaalista suuntautumistaan, olisin varmaan minäkin pohtinut omaani ensimmäisen kerran. En kuitenkaan usko, että kouluvaatetukseni olisi muuttunut, vaikka "suuri herääminen" olisikin tapahtunut.

Tuohon aikaan alkoivat menkat ja tyttöjen pukuhuoneessa ihmeteltiin yhteen ääneen myös rintojen kasvua. Muistan, miten meidän muiden katse kiinnittyi sen tytön rintavarustukseen, jolle se kehittyi ensimmäisenä. Siinä ei ollut mitään homomaista, kyse oli tyttöjä yhdistävässä seikassa.

Ensisuudelma oli koettu - pojan kanssa.

Teini-iässä haetaan hyväksyntää

ja etsitään itseä: verrataan kasvoja ja kehoa ikätovereihin. Niin myös vaatteita. Samaan aikaan halutaan olla kuin muut ja kuitenkin tutustua omaan persoonaan ja erottua jollakin tavalla joukosta.

Homoseksuaalisuuden herättämät teinitkään eivät välttämättä tarkoita viestittää pukeutumisellaan, että haluaisivat joutua huomion keskipisteeksi. Ne haluavat olla omia itsejään, ihan niin kuin muutkin. Persoonallisuutta voi tiettävästi osoittaa monella tavalla.

Tässä linkki QX:n juttuun, joka ajoi minut kirjoittamaan aiheesta.

Pride-viikon sunnuntai

Kävin katsastamassa Café Köketin Hannan kanssa. Tämä pride-viikolla sateenkaarilipuin koristeltu kahvila sijaitsee Senaatintorin laidalla.
Täytetyt croissantit sopivat kivasti pieneen nälkään.

Kohokohtana pääsin vihdoin maistamaan sateenkaarikakkua. Mulle herkuttelijalle kakun maku on ollut todellinen mysteeri, mutta nyt se selvisi: tämä maistui sitruunalta.

Täältä löysin yhden lahjan...

Kävimme Kaisaniemen Finnkinossa katsomassa Love is love- elokuvan, jonka on kehuttu olevan kesän kaunein. Tositapahtumiin perustuvassa leffassa nähdään Julianne Moore ja Ellen Page.

Päähenkilöt esitellään toisilleen aikailematta, ja niin syntyy suhde, jota seurataan nenäliinan kanssa. Todella hyvä leffa, joka valottaa HLBT-yhteisön yhdestä riemuvoitoista.

Helsinki Pride 2016

Tänä vuonna päätin tuunata oman pride-paidan valkoisesta kirppikseltä ostetusta topista. Olin ihan tyytyväinen etupuoleen, mutta takateksti olisi pitänyt sovittaa ylemmäs, jottei se olisi kadonnut ryppyihin.

Välineet paidan ja kasvojen maalaamiseen löysimme Butterstick-liikkeestä.

Hema tuli hakemaan meitä, niin mentiin yhdessä Senaatontorille. Tuomiokirkon portaat olivat täynnä ja edustalla odotti rekkoja, joihin pikkuhiljaa nousi kyytiläisiä. Ilmapalloja jaettiin, ja muutamia näytti karkaavan taivaalle väripilkuiksi.

Dragqueenit olivat saapuneet keskelle aukiota näyttävinä, kuten aina. Musiikkia soitettiin paristakin suunnasta, ja minä tanssahtelin Heman vieressä. Avovaimo oli hankkinut tapahtumaa varten sateenkaarihenkselit, ja taiteillut inkkarityylisen kasvomaalauksen.

Paikalla olo ja kulkueeseen osallistuminen jännitti siksi, että tiesin sen olevan tosi kivaa. Se on yhtä tärkeä tapahtuma niin seksuaalivähemmistölle, kuin sukupuolivähemmistölle. Siellä iloitaan ja otetaan kantaa, ollaan ylpeitä itsestä ja toisista, tasavertaisuuden puolesta.

En itse nähnyt tuolla Ville Niinistöä, Silvia Modigia tai Emma Karia, mutta ilokseni bongasin heidät Setan kuvista.

Niinistö kirjoitti Facebookissa, että "Rakkaus kuuluu kaikille", Silvia Modig oli tapahtuman suojelija 2016, ja Kari toivotti omassa päivityksessään: "Ihanaa Pridea, ystävät!"

Kulkue lähti liikkeelle suht hitaasti, mutta pian saimme kävellä väljemmin. Reitin varrella näkyi sateenkaaren värein koristeltuja ikkunoita, ja esimerkiksi Virgin Oilin korkealla katolla liehui sateenkaarilippu. Fiilis oli loistava. Tunsin sen yhteishengen ja kannustuksen, minkä suuri joukko voi saada aikaan. Osallistujia olikin ennätykselliset 30 000!

Sää oli lomailijoille mitä mainioin ja inspiroi varmasti rannalle, mutta me kulkuelaiset paahduimme siellä kuin leipä paahtimessa. Kurkku kuivui. Meidän lähellä tassutellut koira läähätti kieli pitkällä. Se sai vettä, kun pysähdyimme liikennevaloissa.

Hannan lippu :)

Meidän eväitä.

Piknikpaikkamme about Mannerheim-patsaan vieressä.

Erosimme kulkueesta ennen varsinaista puistojuhlapaikkaa kohtaan, mistä Heman muut kaverit voisivat helposti löytää meidät. Siinä oli hyvin tilaa levittää pari vilttiä, ja kuultiin hyvin toisiamme. Meillä oli suora näköyhteys sinne puistoon, joka näyttikin täyttyvän ihan kunnolla. Seurasimme loppu kulkueen saapumista sivusilmällä, sitähän riitti.

Kävin katselemassa puiston meininkejä sitten lopuksi Hannan kanssa. Movetron kapusi juuri lavalle, tunnistin ainoastaan Romeo & Julian. Porukka oli asettunut sinne ihan vieri viereen, joten täytyi varoa lähes joka askelta.

Finlaysonin teltalta ostettiin Tom of Finland- keittiöpyyhe. Muita ostoksia ei kertynytkään, toisin kuin viimeksi, kun haalittiin sylit täyteen kaikenlaista pientä.

Olin laittavinani aurinkorasvaa aamulla, mutta paloin kiitettävästi: olkapäät on kosketusherkät ja nenänpään punoitus ei tokene puuterilla. Täytyy siis ostaa uusi aurinkorasva sekä after sun. En kehtaa kulkea topissa muutamaan päivään :D Ja mitä hikoiluun tulee, niin suihkulle oli tarvetta, vaatteet heitin pesuun.

Tyttöjä tyttöjen kanssa

www.briaandchrissy.com

Mun on ollut jo pitkän aikaa aikomuksena linkittää tänne seuraamaani YouTube-materiaalia. Nyt se tuli mieleen, kun kuuntelen musiikkia Brialta & Chrissyltä. He ovat tulleet tunnetuiksi YouTube-kanavansa Lesbian Love kautta. Oon seurannut myös tyttöparia Stevie & Ally; Stevie Boebin kanava Stevie Vlogs ja Ally Hillsin kanava ovat tässä. Otetaan mukaan vielä Steph & Madison: ElloLove. Ihan ensimmäisenähän rupesin seuraamaan Kaelynin ja Lucyn tarinaa, kunnes aloin seurustella Hannan kanssa.

Multa on pari kertaa kysytty, millaista on seurustella naisen kanssa. Siis että olet nainen ja ihastutkin saman sukupuolen edustajaan, eikö se ole hämmentävää? No "onhan se joo nykypäivää", "annetaan kaikkien kukkien kukkia" ja muita latteuksia. Voihan se havahtuminen tulla yllätyksenä, mutta on hienoa viimeinen ymmärtää, mistä on kysymys.
Itse tulin niin sanotusti kaapista biseksuaalina, mutta viimeisen vuoden aikana olen puntaroinut asiaa todella paljon. Yläpuolella mainittujen tyttöjen vlogit ovat auttaneet siinä kovasti. Tiesin jo kauan aikaa sitten olevani enemmän tyttöihin päin, mutta silti yritin olla poikien kanssa. Ihmettelin, kun mun piti selostaa itseäni jatkuvasti: miksi otin jonkun asian niin vakavasti, eikö voitaisi vaan olla ihan chillisti. Kyllästytti kuunnella, että oikein mikään ei ole vakavaa. Niinpä minä kyllästytin kaverini puhumalla siitä isoon ääneen käsiäni levitellen. Tulin tulokseen, että minulta ei onnistu parisuhde pojan eikä miehen kanssa. Minä nimen omaan haluan keskustella ja kysyä suoraan ihmiseltä itseltään. Itsekseni potkin ilmaa ja kulutin turhaan aikaa, kun sen sijaan olisin voinut kehittää itseäni jotenkin. En minäkään kaikesta opi, vaikka niin yritän käännellä kaikkea molemmin puolin.
Nyt pääni ei täyty kysymysmerkeistä, vaan pysyn ajan tasalla. Tämä parisuhde on vakaalla ja varmalla pohjalla, ja on helppoa soveltaa kaksi elämää yhteen. Meillä on yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, koska tiedämme, että haluamme molemmat toteuttaa ne. Hymyni on herkässä, olen luonut Leijona-tarinoita. Myös Pride 2015 jätti jälkeensä todella hyvän olon, ja olen ollut sillä tavoin itsevarmempi.

Lainakuva: weheartit.com