Näin vuoden loppupuolella haluan vielä kiittää suuresti ja lämpimästi teitä, jotka olette kannustaneet, iloinneet ja onnitelleet minua suuren onneni hetkellä, eli kihlautuessani Hannan kanssa.
Kiitokset myös kaikesta avusta ja rakkaudesta, jonka turvin olen jaksanut suurimman suruni keskellä. Ihminen tarvitsee lähipiirin, joka taluttaa silloin, kun omat voimat eivät riitä. Minulla on sellainen lähipiiri.
Kuva: weheartit.com
Hae tästä blogista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Päivän sää Hakaniemessä: Muistelen ilolla lapsuuteni talvia, jolloin tehtiin kaksoisveljen kanssa lumiukkoja, -lyhtyjä ja vaikka linnak...
-
Makoilen ja odotan Nukkumattia. Miksiköhän ei malta ruveta nukkumaan? Ehkäpä siksi, että tietää olevan luvallista valvoa, vaikka sitä olen h...
-
Juuri kun Poju rupesi virkistymään ja se päästettiin karvakamujen joukkoon, alkoi seuraava kissa aivastella. Huolestuin Eeliksestä, kun se m...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!