Hae tästä blogista

8.2.2017

Kissojen muonaa ja koirakammoa

Hyvää keskiviikkoa!

Johan on aurinko paistanut silmään tänään. Missähän muuten mun sydänaurinkolasit on..?
Pienemmälläkin pakkasella kuivahtaa niin iho kuin hiuksetkin, ja siksi ostin öljyjä sisältävän shampoon ja hoitoaineen. Tykkään muutenkin tehdä hiuksille öljyhoitoja.

Huomaa kai, että on kissan kanssa otettu kuva.


Kissoista puheenollen: mainitsin jossakin aiemmassa postauksessa Eeliksen oksentelusta. Oksentelu on loppunut kuivamuonan vaihduttua laadukkaampaan, proteeinipitoiseen ja vehnättömään.

Nämä muonat on olleet mieluisia meidän Alvikselle sekä muille karvakamuille.


Tänään lämmitin ruoaksi Härkis-pihvejä, jotka on vasta ilmestyneet kauppoihin. Pihveissä on sopivasti mausteita ja ne maistuvat hyviltä ihan mikrossa lämmitettyinä.


Nyt tuli tehtyä super hyvä salaatti, sillä heitin sekaan maustettua Arla Apetina fetaa.

Sain jälleen yhden kortin Alankomaista. Kuvan koira muistuttaa mua lapsena pelkäämästäni vehnäterrieristä, joka asui melkein naapurissa. Sen nimi oli Jerry ja se räksytti mulle aina niin paljon, että mulle yltyi jonkinlainen koirakammo. Tosin asiaan liittyi myös parin muun tutun naapurin koirat, mutta kun kuulin Jerryn purreen mun veljeä, aattelin sen olevan ihan hirveä.
Jos Jerry oli ulkona ja näki mun lähestyvän niiden pihaa, aloin vaikeroida, että mitäs mie nyt teen. Sitten niiden mutsi vei koiran johonkin huoneeseen mun kyläilyn ajaksi. Varmaan tuli itkettyäkin siellä kammon keskellä, että "Eihän se vaan pääse mun luo?" Pikku-Emppu parka.


En mie vieläkään juuri luota koiriin. Varsinkin tosi uteliaat, jo eteisessä vastassa hyppivät hirvittää. Ne puuskuttaa ja nuolaisee kämmenselkää isolla kielellä. Mie pyydän sitten omistajia hillitsemään koiriensa intoa, että saan kengät jalasta ja pääsen peremmälle. Mut saatetaan tulkita epäystävälliseksi, mutta en mielelläni rapsuta moisia tassuttelijoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!