Kuopio RockCock 2016

Kiitos, Kuopio RockCock! Olit hyvin järjestetty festari, jossa kuulin uutta musiikkia sekä pari lempibiisiä. Festarikansa käyttäytyi näkemykseni mukaan hyvin, ja itse nautin koko kokemuksesta suuresti. Nähdäänkö ensi vuonna?

Perjantai 29.7.

Päästyämme perille Kuopioon kirjauduimme heti hotelliin. Koska hotelli Jahtihovi oli avovaimolle tuttu, se oli turvallinen valinta. Hengähdimme siinä hetken ja sitten päädyimme syömään vastapäätä sijaitsevaan, italialaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Hanna halusi kuljettaa mut rokkialueelle torisataman kautta. Rauhallinen tunnelma ihastutti kyllä: hei hei, veneet, hei hei, kesän kimallus. Tähän maisemaan palattiin vielä herkuttelemaan ja viihtymään.

No mitäs minä, lomalainen.

Vesilentotaksi kiihdyttämässä.

Noniin! Johan oli aika festaroida, sitten monen vuoden Ankkarock- ja Qstock-kokemusten jälkeen.

Festarirannekkeita saadessamme kuulimme ensiksi Jari Sillanpäätä, ja Santa Cruz oli bändi, jota ehdimme katsomaan. Kyseinen kokoonpano kiinnosti mua livenä tehtyään vaikutuksen musavideoilla ja aiheutettuaan hehkutusta joka puolella. Keikka oli hyvä ja mikä kivointa, osasin vähän lyriikoita. Rock'n'roll!

Keikan jälkeen suuntasimme White Snaken haltuun ottaman Stadionlavan läheisyyteen. Istahdimme tilavalle nurmikkoalueelle Vip- ja anniskelualueen väliin ja kuuntelimme radiosta tuttuja biisejä toisella korvalla. Hanna otti kuvan selän takana laskevasta auringonlaskusta ja haki meille jäätelöä.

Kun Antti Tuiskun keikka läheni Stadionlavalla, pujahdimme lähes etummaisten joukkoon. Jos on nähnyt ilmakuvaa siitä yleisöstä, voi ymmärtää, että meillä oli todella vähän tilaa liikkua paikallamme. Oli kuitenkin ihan jännä nähdä Tuiskun provosoivaa menoa ja aistia käsin kosketeltava suosio. Bileet olivat heti pystyssä. Päätösbiisinä kuultiin rauhallisempi Hyökyaalto.

Kuten mulla on ollut tapana tehdä muissakin ulkoilmatapahtumissa, tulin ostaneeksi koruja. Mutta nämä eivät olekaan mitä tahansa rihkamaa eivätkä unohdu korurasian pohjalle, vaan ne on lävistäjän myymiä, tehty kirurginteräksestä, ja päässeet suoraan käyttöön: tavalliset "hevosenkengät" korviin sekä avainriipus (jonka rististä en ole varma, häiritseekö vai ei).

Olisin halunnut ostaa Vesala-topin, mutta jäljellä oli vain liian suuria kokoja. Onneksi Hanna sai Sanni-paidan, jonka kanssa jatkoi festaroimista.

Illan päätti Apulanta, jota jäimme kuuntelemaan kauemmas lavasta. Sain kokea Apis-fanien tavoin, miten tulenlieskat tuntuvat kasvoissa asti. Taisinpa Hannalle hihkua, että kuulin kaikki mun "tamppausbiisit", eli Vasten mun kasvojani, Pahempi toistaan, Koneeseen kadonnut. Sain sen, mitä hyvällä keikalla voi saada, eli hien pintaan.

Apulanta poistumassa lavalta.

Oli koittanut yö, kun kävelimme pois festarialueelta tungoksen keskellä, tumman taivaan alla. Sitten huomasin ihan sattumalta kaverini Markuksen kulkevan vastaan. "Täähän oli varmaan kaikista randomein törmääminen ikinä", se tuumaili. Vaihdoimme hetken kuulumisia, kunnes jatkoin Hannan kanssa hotellille. Matkan varrella fiilistelimme lomaa, jota saamme yhdessä viettää, sekä mahdollisuutta kulkea myöhäiseen aikaan kaupungilla. 

Lauantai 30.7.

Mihinköhän aikaan mahdoin varsinaisesti herätä? Aamu(päivän) suihku ei siihen auttanut, ei torille haahuilu tai aamiaiseksi syömäni kevätrulla-annos toripöydässä istuen.

Pyörähdimme aikamme kuluksi vaatekaupoilla ja siinä ohessa totesimme, kuinka erilainen kaupunki Kuopio on Helsinkiin verrattuna. Tuolla kukaan ei kiirehtinyt, annettiin toisille tilaa. Kuinka rauhallista. Välitän kotikaupungistani suuresti, mutta tykästyin leppoisaksi kehuttuun Kuopioonkin.

En tehnyt kummempia vaate- tai muita löytöjä, ostin yhden topin vain, joka sopii toisen alle.

Festarimeininkeihin palasimme klo 15 maissa, sillä tähtäsimme Sannin keikkaan. Olin juuri sanonut Hannalle, että "No nyt ei kannata bailata paljoa, ettei heti tule hiki", mutta niinpä heilutin lannetta silti. Mun pohkeet olivat tosi kipeät. 

Sanni vaikutti todella vilpittömältä artistilta. Monta biisiä vedettiin yhdessä yleisön kanssa, sehän sopi jokaiselle. Viimeinen biisi oli Että mitähän vittua, joka otettiin vastaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin, eli ei hätkähdetty millään tavalla. Olin ollut huvittunut somekeskusteluista, joiden mukaan biisi olisi varsinainen riman alitus.

Nälän hiukoessa hakeuduimme ruokakojuille. En bongannut sopivaa ateriaa kasvissyöjille, joten tulin pyytäneeksi, voisiko muikunpaistaja tehdä mulle sellaisen muurinpohjapannulla tirisevistä perunoista ja kasviksista. Suurkiitos, sehän onnistui hienosti. Istahdimme syömään nurmikolle kohtaan, josta saatoimme seurata Klamydiaa. Soitto kantautui siihen yllättävänkin hyvin.

Viimeisin mua kiinnostanut esiintyjä oli Vesala. Oli ihana nähdä Paulaa ja kuulla sen omia biisejä, joissa on tarkoin mietittyä sanomaa. Ehdottomasti odottamisen arvoista. Lempparikseni valikoitui Rakkaus vai maailmanloppu. Vaikka Paulan versio Fintelligensin Sorista oli sekin kutkuttava livenä.

Loppupäivä sujuikin muissa merkeissä. Hengasimme aiemmin mainitulla ns. torisatamalla maistellen rapeita lettuja, keksimme hölmöjä inside-juttuja joille nauroimme iltaan asti, haimme eväät seuraavan päivän junailuun. 

Kun ottaa huomioon, että olin todella herännyt niin aikaisin edellisaamuna eli kerännyt univelkaa, sekä kävellyt tunteja samoilla kengillä, oli mun jalkapohjien valittelu ja hikinen pää ymmärrettäviä. Kahden päivän festarit olivat mulle monin tavoin niin kiva kuin uuvuttava kokemus.

Terveisiä Tallinnasta

On kulunut vuosi siitä, kun tyttöystäväni kosi mua. Roihuvuoren yksiössä, vapun vieton jälkeen. Mulla oli tukassa vihreää sprayväriä, ja just oltiin juteltu meidän suhteen etenemisestä.

Lähdimme juhlistamaan kihlauksen vuosipäivää Tallinnaan. Nousimme laivaan viime lauantaina aamupäivästä. Matka sujui hyvin, ja perillä meitä odotti tosi kiva sää.
Ihan ensiksi söimme jossakin terminaalin lähellä olevassa ravintolassa. Nappasin sydängalleriaani kuvan tippipurkista, johon kertyvät rahat auttavat hääpuvun ostamisessa:

Kävelimme Vanhassa Kaupungissa, joka tuli jokseenkin tutuksi syksyn reissulla. Vapun merkkejä emme sieltä bonganneet, mutta terassit näyttivät olevan täynnä nautiskelijoita.

Osuipa silmään muuan kiinnostava kahvila (Josephine) ja sen listalta houkuttelevat jäätelöannokset. Tulikin maisteltua paikallisella liköörillä maustettua jäätelöä! Terassilla oli rentoa istua, ja henkilökunta hymyili suuresti.

Kuvissa ei saa pönöttää, vai mitä muru? :D

Tuolla aukealla yksi pariskunta pyysi mua ottamaan kuvan niistä. Toivottavasti tuli ihan hyvä.

Seuraavalla torilla pidettiin hauskaa: menevän bändin soittama livemusiikki sai kuulijoita tanssimaan. Muut kuuntelivat seuraten vierestä:

Mua rupesi sitten laulattamaan, täytyi hillitä itseä. Käsi kädessä kulkien tunnelma oli aika romanttinen. Sanoin Hannalle, että tuntuu olevan suht helppo suunnistaa Tallinnassa, ainakin kyseisellä alueella. Sinne on helppo matkustaa uudelleen vaikka jonakin viikonloppuna.

Näkymä Sokos Hotel Virun tupakointiparvekkeelta. Vautsi, miten laajaasti tuosta näkee. 

Seuraavalla kerralla käydään vaeltelemassa toisella suunnalla kuin nyt, niin kaupunki tulee paremmin tutuksi.

Tässä kohtaa kello tuli kaksi, eli pääsimme kirjautumaan hotelliin ja viemään reput huoneeseen. Sokos Hotel Viru oli mainio, joten tässä samalla suositus siitä. Emme kuulleet mitään hälyä muista huoneista, nukuin tosi hyvin pehmeässä sängyssä, ja aamiainen oli kattava.

Niin, ja Virun yhteydessähän on kauppakeskus ja Amarillo. Niinpä kävimme katsastamassa molemmat heti seuraavaksi. Kuinka kätevää Tallinnan-turistille!

Ostoksia ei juuri kertynyt, koska pääasiana oli ihastella maisemia kahdestaan murun kanssa. Jotakin mainitakseni, ihastuin näihin korviksiin:

Reissun The suklaa oli tämä Mulaté peanut butter-levy. Se oli pehmeää ja suli helposti suuhun.

Hotellin vieressä oli kiva puisto, jonne houkutti mennä lojumaan. Pistimme muuten näin Helsinkiin verraten merkille, ettei tuolla ollut yhtään roskaisaa. Joimme parit juomat ja puhuimme, että onpas huippu reissu. Oli ihanan kevyt olo, todella rentoutunut, kun mentiin vailla suurempia suunnitelmia.

Punainen Captain Tom on kuvassa vain siksi, että voin sanoa sen olleen tosi pahaa. Älä kokeile!

Kohokohtia ♡♡♡

Paluumatka Helsinkiin on päättymäisillään. Sylissä on se pienempi vaahtokarkkipussi, ja murukin on pöllinyt siitä. Oon tuijotellut lähes koko junamatkan YouTube- vlogeja ja takamus on aika puutunut. Eväänä on ollut karjalanpiirakoita ja aloe vera- juomaa, josta on tullut ihan lempparijuttu. Kaipaan oikeaa ruokaa ja meidän kissoja.

Ylivieskan juna-asemalla

Mulla oli super kivaa! Kaikki se nauraminen oli niin ihanaa tärkeiden tyyppien seurassa. Ja pelaamisesta tykkäsin: Scrabble, nostalginen Worms, ja tietenkin "the peli" Paskahousu, jossa mun pitäis aina voittaa Juho.

Juhlittiin  huolella, kun saatiin vieraita ja herkuteltiin varmaan koko ajan. Juhon vaimon sisko Elisa toi mukanaan mielettömän Kinder-kakun, jonka eteen oli nähnyt paljon vaivaa. Olen ylpeä, että sain moisen unelmakakun veljen kanssa.

Tavallaan myös voitin itseni, sillä pulahdin paljuun parina iltana; ostin Tokmannilta mustavalkoisen uimapuvun. En osaa edes laskea, milloin viimeksi olisin pukenut uikkarin!

Näin Paulaa pitkästä aikaa, joten halasin sitä tiukasti. Sain siltä pinkin kuoharipullon, jota en vielä raaskinut avata.

Lahjani Juholta & Hannalta: Olavi-kassi, joka sisältää kissakirjan, veikeät kissakorvikset, ihan hirveästi vaahtokarkkeja, ja pääkallopipon.

Mitä vielä... Keilaamassa käytiin Jarkon & Mariannen kanssa. Samalla sain ojennettua Jakelle Kampista hankkimani pääkallokoristeen, jonka alunperin ajattelin postittaa.
Mielessä on niin monia yksittäisiä juttuja mitä muistella myöhemmin niin, että iso hymy leviää korvasta toiseen

Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja minuakin muistaneille :)

Heipä hei, Tallinna!

Pääsin viimein laivalle! Eilen lauantaina nousin Eckerö Linen kyytiin avovaimon ja ystäväpariskunnan kanssa ja matkustimme Viroon, Tallinnaan. En lopulta jännittänytkään merellä oloa hirveästi, vaikka mulla on ollut vesikammo.

"Huii, kylmä tuuli!"

Olin todella iloinen päästessäni pikku matkalle, varsinkin, kun en osannut yhtään odottaa miltä Tallinna näyttäisi.

Olin super innokas turisti. Osoittelin Vanhassa kaupungissa sinne ja tänne, että onpa ihanan värisiä rakennuksia. Syksy näkyi nättinä ja nautin siitä.

Kaupunkitsekkailun jälkeen otimme taksin ja suuntasimme Rocca Al Mare- kauppakeskukselle. Merkittävimpänä ostoksena löysin talvitakin siististä Cropp-vaateliikkeestä. Kyseisessä kauppakeskuksessa myös söimme rennossa Brezzassa.
Illalla hotellilla pelasimme Unoa kaverien huoneessa sekä maistelimme juuri ostettuja juomia ja suklaata. Tältä näytti hotellimme St. Olav:

Kotona pengoin heti reput ja kassit tyhjiksi ja kerroin olevani tyytyväinen ostoksiini. Yksi virolainen karkkipussi on jo tuhottu. Seuraavaksi kerron reissustani kaverilleni postikortissa, jonka sitten suljen kirjekuoreen Kalev-suklaakolikon kanssa.

Kuvia murun läksiäisviikolta

Junailin kissojeni kanssa Joensuuhun viime torstaina. Tällä kertaa Oscar nukkui koko matkan ja Eelis kaipasi hellyyttä. Kun rapsutin Eelistä poskesta ja leuan alta, se nojasi käteen ja yritti nukkua.

Perjantaina oli murulla viimeinen työpäivä Uimaharjussa. Heti sen jälkeen hyppäsimme autoon, ja siskonsa miehensä kanssa ajelutti meitä pitkin Joensuuta. Keskustassa moikkasimme tuttuja, pistäydyimme Hesburgeriin ja istahdimme puistoon, jossa tyytyväiset opiskelijat viettivät ansaittua fiestaa. Kilometrejä kului ajellessa pitkin lähiseutuja. Pidimme H:n kanssa toisiamme kädestä takapenkillä ja lallattelimme kuunnellessa poltettuja levyjä.

Lauantaina kävimme tervehtimässä H:n mummua ja tämän miestä Höytiäisen rannan mökillä. Mut toivotettiin tervetulleeksi kättelemällä: "Onnea ja siunausta liitollenne!".

Oli super aurinkoinen päivä, saatoin vain istua kuistilla tuijottelemassa järvivettä. Miehet tutkivat kalastuspakkia ja juttelivat uudesta hallituksesta, päivän uutisten alkaessa avattiin tv. Mummu kuunteli odotuksiani kihlajaisista, jotka järjestän juhannuksena pienen kaveriporukan kesken.

Tämä kahden viikon lomani on kaiken kaikkiaan tehnyt todella hyvää. Olen rentoutunut, nukkunut älyttömän hyvin, syönyt grilliruokaa sekä ehkä maailman parasta lasagnea, nauranut, unelmoinut ja ollut kiitollinen. Irtiotto kotoa tekee aina hyvää.

Sain nähdä vielä yhden H:n lempipaikan:

Kesäesat sanovat moiii!