Luen: Runoilevien naisten kaupunki

(Uutta ranskankielistä runoutta: "Antologia esittelee neljäntoista runoilijan kaunista ja rohkeaa tuotantoa".)

Nainen palaa takaisin sänkyynsä
ei aluslakanaa tänä iltana
Ei muuta kuin viltti
Tämä on ylellisyyttä, jonka hän sallii aika ajoin itselleen
koska hän kantaa mukanaan
kaikkia muinaisen hyvän perheen lakanoita
Hän pitää nukkaisen puuvillan tunnusta iholla
kuin hän leiriytyisi telttaan omassa huoneessaan

Tyystin mahdotonta laskea ajan kulkua
nainen kadottaa kokonaisia päiviä
tekemättä mitään merkityksellistä
Ja sitten äkisti kello yksitoista illalla
hän hypähtää jaloilleen
ja menee kirjoittamaan rakastamalleen naiselle
tai vuodattamaan jonkin pamfletin

Tajuaa että on riisuuduttava runoudesta
vaikka Villon hiiviskelisi alakerrassa

- Geneviéve Pastre

Lainakuva: antikvaari.fi

Luen: Tove Jansson elämäkerta

 

 

"´Ehkä meidän Tovestamme tulee velä kerran suuri taiteilija. Todella suuri!´ Nuori sotilas kirjoittaa rintamalta kirjeen rakastetulleen sisällissodan riehuessa. Ollaan Suomessa, eletään kevättalvea 1918. Helsinkiläinen kuvanveistäjä Viktor Jansson ja tukholmalainen piirtäjä Signe Hammarsten olivat naimisissa hiukan yli neljä vuotta, kun aviomies värväytyi valkoisten puolelle.

Taide ja perhe olivat Viktor Janssonille pyhä, ja hänen ja Signen lapsi veisi perinnön mukanaan maailmaan, joka oli sodan tuolla puolen.

Tove piirrettiin elämään ja alusta asti hänet nähtiin äidin piirtämien tai isän veistämien kuvien kautta.
Sana ateljee merkitsi kotia, eikä mitään muuta kuin kuvia ja taidetta ollut olemassakaan."

Luen: Runoantologia

Maailma on teonsana, Wsoy

 

Pajupilli

En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta

- Katri Vala (1934)

#kutsumua

"Lopulta on raskaampaa seurata muita."

Tällainen haaste on lähtenyt käyntiin alunperin lukiolaisilta. Olen tässä kuluneen illan/yön aikana törmännyt moneen selfieen, jossa on ollut mukana vastaavanlainen lappu, ja aika nopsaan ajattelin tekaisevani oman. Koulukiusaamista tapahtuu koko ajan useissa kouluissa, ja se on todella surullista. Kuinka hienoa olisi, jos ymmärrys erilaisuuteen ja sen vaalimiseen saataisiin istutettua jo pieniin kanssakulkijoihin. Lopulta on raskaampaa seurata muita.

Jokaisella on nimi, nk. ristimänimi. Uusien lempinimien kehittely ei aina ole soveliasta.

En ole ajatellut, että mua olisi varsinaisesti kiusattu koulussa, se kun ei ollut fyysistä vaan keskittyi sanalliseen naljailuun. Se ei jättänyt arpia, mutta kyllähän se ketutti kuulla koko ajan samaa ja siltä samalta ihmiseltä: tämä kyseinen tyttö oli super liikunnallinen ja se oli sille henki ja elämä, joten koki sitten huvittavaksi huudella yksinomaan mulle kaikenlaisia "neuvoja" sieltä kentän laidalta. Mä olin kömpelö, ujo ja sellainen ajelehtija, koko ala-asteen ja pitkälle yläastetta. Ja aina tämä tyttö pysyi mun luokalla ja piti silmiään mussa, ihan kuin sillä ei olisi ollut parempaa tekemistä. Lukioon mennessä kerkesin jo huokailla, että nyt se loppuu, mutta sinnekin se tunki enkunluokkaan kihisemään, että "Toi ei saa yhtään sanaa oikein, miten säälittävää!"

Nyt kun pohdin, niin mitä ne koulun niin sanotut suositut oppilaat tekivät sillä ihailullaan? Oliko se tosiaan siistiä? En mä vaan haaveillut koskaan pääseväni muiden yläpuolelle, vaan toivoin, että luokkahenki olisi hyvä ja että ne hölisijät pitäisivät naamansa ummessa. Oikeastaanhan ne "hissukat" eli hiljaiset oppilaat olivat niitä cooleimpia, koska ei lähteneet hölmöilyihin mukaan. Ne halusivat keskittyä, ainakin välillä, ja nykyään ne ainakin osaavat arvostaa muita ihmisiä. Toivon todella, että häiriköt pystyvät muuttamaan tapojaan viimeistään aikuisuuden kynnyksellä, sillä siitä on enemmän hyötyä tulevaisuudessa. Ei mullakaan ollut aina kovin hyvä motivaatio, mutta keskittymiskyvyn puute vähentää sitä entisestään. Nuorena haetaan omaa personaa, "millainen mä todella olen?". Epävarmuutta on itsestään jo tarpeeksi.
Tunne porukkaan kuulumattomuudesta seuras mua jopa opistolle, jossa sinnittelin kolme vuotta. Siellä mua ei kiusattu, mutta en tosiaan kokenut olevani samalla viivalla, vaan oli iso kynnys kysellä apua jäädessäni jälkeen vaikka ammattisanaston kanssa.
En ole kuulunut opiskelijoihin pariin vuoteen, mutta jossain vaiheessa tahtoisin opiskella uuden ammatin.

27: Katajanokka-päivä

"The light on the horizon was brighter yesterday"
Linkin Park - Final masquerade

27.8.
Kierrän Katajanokalla Tähtitytön kanssa. Oon työskennellyt siellä, mutta varsinaista kuvaa en oo siitä luonut. Näyttää tosi rauhalliselta kaupunginosalta rantoineen. Välillä sataa hetken, katselen pilviä. Palatessamme Senaatintorille päin ratikalla kuulemme takaosasta ääntä, joka ilmaisee että Tallinnan-turistilla on kaatunut kaljaa lattialle. Ihmiset tuijottavat sinne, ja kuski käy katsomassa. Senaatintorilla hyppäämme ulos, sillä on pakko kuvata pitkä sateenkaari. Kun olemme taas 4T-ratikassa Töölön kohdalla, alkaa sataa todella kovaa ja taivas jyisee, "ukkosen pojat virittelevät kiviä", kutten mummo sanoi aikanaan. Rakeitakin taitaa kopsahdella sateenvarjoihin. Vesi jo tulvii tienvierustalla. Hyppäämme ulos Munkkiniemessä, taivas on musta. Pysäkillä nainen seisoo istuimella, jottei kastuisi. Tähtityttöä paleltaa jo, matkaamme takaisin keskustaan käydäksemme kaupassa, ja Roihikassa teemme ruokaa. Jee! En ollut syönyt päivän aikana kuin yhden hampparin. Huolenpitoa <3

24-26

24.-26.-8.
Sadepäiviä. Nukumme kissojen kanssa. Sitten luen Joka mimmin opasta ja Suden vuotta.
Tutustun uusiin Big Brother -kilpailijoihin netissä, koska mun tv ei vieläkään sano mitään, eli en oo saanut soitettua isännöitsijää katsomaan sitä. Ei se sille varmaan kuuluis, mut ois hyvä saada varmistus että onko mulla ihan vääränlainen digoboxi tähän kerrostaloon. En mä tv:tä varsinaisesti kaipaile, ois lähinnä vaihtelua tähän netissä pyörimiseen. Odotan Iholla-sarjan kautta, jossa on tällä kertaa miehiä. Käyn tutustumassa niihin ja totean, että netistä pystynee seuraamaan niitäkin.

Postikortti Venäjältä: turistikortti, jossa nainen matkustaa junassa. "I´m from Kazan. It´s beautiful city near The Volga river. Today is very hot!!! +35c!!! Have a nice day! Happy postcrossing!" PS. More tattoos!!! :))) "

---

Ensikuuntelussa
Linkin Park: The hunting party
Keys to the kingdom. Ensimmäinen biisi alkaa, luulen että äänentoistossani on vikaa. Ei, se onkin koko biisi kun ei istu korvaan. Tässä Chester Bennington kuulostaa valitettavasti siltä, kuin kurkku olisi ihan hiekkapaperia.
All for nothing. Toka biisi on Mike Shinodan. Sillä on hyvä ääni. Joka biisi sivuprojekti Fort Minorilta ei iske muhun, mutta oon aina fanittanut Mikea enemmän kuin Chesteriä.
Guilty all the same kuulostaa siltä, että sitä voi esitellä Linkin Parkin tuotantona, vaikka menee kauas Hybrid Theoryn materiaalista. Hyvä meno, pistän volyymiä isommalle.
The summoning on omituinen, minuutin kestävä täyteraita joka vyöryy korvaan.
War. "Joko se meni?"
Wastelands. Alkaa hauskasti, tykkään tästä rytmistä. Joraan tuolissani. Turvallinen LP-biisi.
Until it´s gone. Suuret odotukset alun perusteella. Kylläpä kyllä, volat ois katossa jos naapurit sietäisivät.
Rebellion. Jes, kiitos. LP:n uudistumista hyvällä maulla ja räimeellä. Tekee mieli ottaa oma intialaisrumpuni syliin ja huutaa "rebelliooon!" Chester kuulostaa omalta itseltään. Nojaan tähän levyyn, herättää luottoa.
Mark the graves. Olen hyvällä tuulella. Soitan ilmarumpuja, pitkä instrumentaali. Chesterin hennonpaa ääntä. Unohdun kuuntelemaan pelkästään tätä.
Drawbar. Kuvittelen mietteliään ihmisen kädet puuskassa tuonne kaduille, jossa aurinko on jo laskenut ja syksyn merkit alkavat näkyä. Kuulostaa viiltävältä sateelta, sellaiselta, joka ei kuitenkaan tee kipeää, vaan saattaa kotiin. Koti on hieman kaukana, mutta jaksaa kävellä, onhan löydettävä syksyn hyvä puoli uudestaan.
Final Masquerade. Keskityn, poljen jalkaa kuin olisin osa bändiä. Kantava biisi, helppo laulaa mukana. Kuuntelen heti toisen kerran. Lempparini tältä levyltä melankolisesta lyriikasta huolimatta.
A line in the sand.  Ajattelin, että tässä on levyn runollisimmat lyriikat. Sitten alettiin soittaa kovempaa, ja sateen ropina yhtyi biisiin. Kuulostaakin vikalta biisiltä, kuin se pistäisi nippuun mitä Linkin Parkin musiikki kaikkiaan on.

Lainakuva: summainferno.com

Mun BB-vastaukset (tylsyyttä paossa)

Kuvaile tavallinen päiväsi arkena?
 - Eka herätys 4.30, torkutan. Aamusuihku on aika ehdoton, kissoille ruokaa, laitan itseni valmiiksi ja tarkistan laukun sisällön. Duuniin julkisilla. Duunin jälkeen ruokaa jostakin, rentoudun ja rauhoitun. Lukeminen on aina hyvää ajanvietettä, parasta jos saa aikaan jotain luovaa eli kirjoitan itse.

Kuvaile tavallinen päiväsi viikonloppuna?
 - Nukun pitkään eli makselen univelkoja. Fiiliksen mukaan liikun himassa/kaupungilla. Mielellään näen ihmisiä, kun on aikaa ja energiaa.

Mitkä ovat elämäsi kolme suurinta saavutusta?
 1. Itsenäistyminen
2. Se että opin ymmärtämään muita ihmisiä, muita näkökulmia
3. Koulujen läpikäyminen

Mitkä ovat parhaat puolesi ja piirteet, joilla erotut muista?
- Kuuntelen mielelläni ja olen helposti tavoitettavissa. Mua on kuvailtu aidoksi ihmiseksi, arvostan sitä.

Mitkä ovat huonoimmat puolesi?
- Uskon herkästi kaiken mitä sanotaan. Naiivius. Huonot hermot asioiden opettelussa.

Mitä näet itsesi tekemässä kymmenen vuoden kuluttua?
- Mulla on duuni, jonka koen nykyistä luovemmaksi. Jaan elämää ihmisen kanssa, joka on kanssani samalla aaltopituudella. Nauran yhtä paljon kuin nykyäänkin, mutta osaan hallita tunteitani.

Mikä on repäisevin asia, jonka olet elämässäsi tehnyt?
- Helsinkiin muutto, se oli oikea riehtaisu eteenpäin. Olen luottanut siihen, että asiat järjestyvät kukin ajallaan tässä "uudessa elämässä".

Mitä kadut elämässäsi?
 - Asioiden märehtimistä loputtomiin; olisin voinut päästä jossain eteenpäin jo, mutta tapani on oikein huolella miettiä että varmasti huomaa kaikki näkökannat.

 Kuka on elämäsi tärkein henkilö ja miksi?
 - Mun perhe kokonasuudessaan, sillä niiltä oon saanut tukea, ja tiedän, että tulen vastakin saamaan.

Jos saisit viettää päivän kenen tahansa ihmisen kanssa maailmassa, kenet tapaisit ja miksi?
 - Tällä hetkellä mä tahtoisin keskustella Samuli Putron ja Olavi Uusivirran kanssa kirjoittamisesta ja inspiraatiosta. Flow´sta ja keskittymisestä.

Mitä ominaisuuksia arvostat eniten toisissa ihmisissä?
- Keskustelukykyä ja avoimuutta uusille asioille. Ei voi tietää tarkalleen pitääkö jostakin, ellei kokeile. Olen itse joskus arka koettamaan uutta, heittäytymään.

Minkälaisia ihmisiä et voi sietää?
 - Suppeakatseisia, jotka pitäytyvät aina vain omissa mielipiteissään eivätkä suostu kuuntelemaan muita kommentteja. Itsekään en toki tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta jos lähtökohtaisesti ajattelee että ei haluakaan, niin siitä seuraa vain hallaa.

 Millainen on ihannemiehesi tai -naisesi? Voit antaa esimerkiksi julkkiksen.
 - Maanläheinen, vastaantuleva, pitää mua samalla viivalla eli ottaa mielipiteeni huomioon. Sellainen, joka mielellään käy musakeikoilla tai fiilistelee kanssani puistoissa/kirjastossa, on läsnä arjessa.