Sadepäiviä. Nukumme kissojen kanssa. Sitten luen Joka mimmin opasta ja Suden vuotta.Tutustun uusiin Big Brother -kilpailijoihin netissä, koska mun tv ei vieläkään sano mitään, eli en oo saanut soitettua isännöitsijää katsomaan sitä. Ei se sille varmaan kuuluis, mut ois hyvä saada varmistus että onko mulla ihan vääränlainen digoboxi tähän kerrostaloon. En mä tv:tä varsinaisesti kaipaile, ois lähinnä vaihtelua tähän netissä pyörimiseen. Odotan Iholla-sarjan kautta, jossa on tällä kertaa miehiä. Käyn tutustumassa niihin ja totean, että netistä pystynee seuraamaan niitäkin.
Postikortti Venäjältä: turistikortti, jossa nainen matkustaa junassa. "I´m from Kazan. It´s beautiful city near The Volga river. Today is very hot!!! +35c!!! Have a nice day! Happy postcrossing!" PS. More tattoos!!! :))) "
---
Ensikuuntelussa
Linkin Park: The hunting party
Keys to the kingdom. Ensimmäinen biisi alkaa, luulen että äänentoistossani on vikaa. Ei, se onkin koko biisi kun ei istu korvaan. Tässä Chester Bennington kuulostaa valitettavasti siltä, kuin kurkku olisi ihan hiekkapaperia.
All for nothing. Toka biisi on Mike Shinodan. Sillä on hyvä ääni. Joka biisi sivuprojekti Fort Minorilta ei iske muhun, mutta oon aina fanittanut Mikea enemmän kuin Chesteriä.
Guilty all the same kuulostaa siltä, että sitä voi esitellä Linkin Parkin tuotantona, vaikka menee kauas Hybrid Theoryn materiaalista. Hyvä meno, pistän volyymiä isommalle.
The summoning on omituinen, minuutin kestävä täyteraita joka vyöryy korvaan.
War. "Joko se meni?"
Wastelands. Alkaa hauskasti, tykkään tästä rytmistä. Joraan tuolissani. Turvallinen LP-biisi.
Until it´s gone. Suuret odotukset alun perusteella. Kylläpä kyllä, volat ois katossa jos naapurit sietäisivät.
Rebellion. Jes, kiitos. LP:n uudistumista hyvällä maulla ja räimeellä. Tekee mieli ottaa oma intialaisrumpuni syliin ja huutaa "rebelliooon!" Chester kuulostaa omalta itseltään. Nojaan tähän levyyn, herättää luottoa.
Mark the graves. Olen hyvällä tuulella. Soitan ilmarumpuja, pitkä instrumentaali. Chesterin hennonpaa ääntä. Unohdun kuuntelemaan pelkästään tätä.
Drawbar. Kuvittelen mietteliään ihmisen kädet puuskassa tuonne kaduille, jossa aurinko on jo laskenut ja syksyn merkit alkavat näkyä. Kuulostaa viiltävältä sateelta, sellaiselta, joka ei kuitenkaan tee kipeää, vaan saattaa kotiin. Koti on hieman kaukana, mutta jaksaa kävellä, onhan löydettävä syksyn hyvä puoli uudestaan.
Final Masquerade. Keskityn, poljen jalkaa kuin olisin osa bändiä. Kantava biisi, helppo laulaa mukana. Kuuntelen heti toisen kerran. Lempparini tältä levyltä melankolisesta lyriikasta huolimatta.
A line in the sand. Ajattelin, että tässä on levyn runollisimmat lyriikat. Sitten alettiin soittaa kovempaa, ja sateen ropina yhtyi biisiin. Kuulostaakin vikalta biisiltä, kuin se pistäisi nippuun mitä Linkin Parkin musiikki kaikkiaan on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!