Oi, lisää jouluisia muistelmia!
Joulusiivous
"Alappa Hilija nousta ylös kiireen vilikkaa. Tänä päivänä me pijetään se oikija joulusiivous," sanoi äiti mulle eräänä joulunalusviikon aamuna, kun minä vielä haukottelin sängyssä. "Kuitenki nyt ensimmäissä mee antamaan lehemille aamuiheinät, puistele sekasi kortteita ja rantaheinijä. Tee lavossa hyvät heinävihkot eläkä pöllyytä heinijä tuulen mukkaan navetan solassa. Minä keitän sillä aikaa aamukahavit", puheli äiti mulle.
Minä nousin ylös vähä vastahakosesti, kun kuulin siitä siivoushommasta. Tiesin, että nyt pestään kaikki maholliset ja mahottomat. Minusta joulun tulo oli oikein mukava. Se puhistushomma oli kaikkija muuta kuin mukavaa. Kaikki nurkat piti koluta. Lähin kuitenki mielelläni navettaan. Sinne oli aina mukava mennä. Tuntu, että kaikki ne navetan asukkaat, lehemät, vasikat, lampaat, kanat ja kukot, ne oli kuin ommaa väkijä. Niitä saatto puhutella ja kaikki ne ainaki lehemät tiesi oman nimesä.
Ensin minä kuitenki laitoin navettalyhtyyn tulen, lyhty oli kovin pieni ja lasi oli rikki mentyään paikattu akkunanliimapaperilla ja särkymisen pelosta ei resusta lyhtyä uskaltanu ennää millonkaan pestä, vaikka se oli nojesta melekeen musta. Ei sillä palijo mittään nähänykkää. Olipahan kuitenki navetan ainuva valo.
Minä aukasin navetan oven ja lähin astelemaan navetan perälle - meinasin viijä lyhyn naulaan seinälle. Siinä hämärässä en huomannukkaa kun joku kana oli rymmäyttäny siihen lattialle oikein vetelän "pompommin", ja kun minä satuin astumaan sen päälle niin lennin aivan selälleni siihen märälle ja koloselle lattijalle. Äkkijä minä ylös pääsin ja niin mulla nousi sisu, että koppasin heti pitkävartisen luuvan ja meinasin ruveta sillä huitelemaan kanaparveen. Kuitenki malton mieleni ja laskin luuvan alas. Aattelin, että eihän ne kanat arvaa mistä eestä minä niitä lyön. Puistin nyrkkijäni kanolle ja sanon oikeen suurella äänellä, että oottakaahan vain niin piimää ette kyllä tänä päivänä tuu saamaan, sen minä kaajan lammasruuheen.
Navettatyöt oli tehty, eene syöty, isä oli menny mehtäajjoon. Pahasemmat lapset pääsi hiihtämään ja mäkijä laskemaan. Minä ja sisko jäätiin äitin kans siivuammaan. Äiti sano siskolle joka oli minuva vähän pienempi, että sinä puhistat tuon ompelukonneen jalan. Ensin pöly pois ja sitte öljyrätillä kaikki koukerot kiiltäväksi. Minulle äiti määräsi, että Hilija ottaa tuon sylykyloovan ja tuolla navetoilla pessee ja puhistaa sen lyssooliveen kans puhtaaksi, ja laittaa sitte siihen uuvet puhtaat havot.
Minä olin pesemässä sylykyloovaa olokipesimellä kun Helemi aukasi navetan oven ja alako heti päivitellä, että hyi hyi, mitä sinä teet. Minä en ainakaan rupija pesseen ukkoin sylykyjä. Sitten istuttiin molemmat lypsintoolille ja mietittiin, että miksi ne nuo ukot sylykee niin palijo. "Jospa ne nuo piipunperät maistuu niin pahalta suussa, että on pakko sylykijä," arvelin minä. "Niin, aatteleppa Hilija miten ne kessunkukat on ihanija ja komijoita ja piipunperiksi ne sitten viimmen muuttuu," huokaili Helemi onnettoman näkösenä. "Ei pijä ruveta yhen asijan kans koko päivää viipymään, muuten tullee pimijä kesken siivousten", sanoi äiti mulle kun vein puhtaan sylykyloovan pirtin penkin viereen. "No, sehän on nyt puhdas", sano äiti ja lisäsi, että minä vien tämän solokkunelikon sinne navetoille, kuuraa se sissää ja päältä hyväksi ja laita sitte navetan vesikynän päälle tuultumaan. Kun oot sen teheny, tuu pirttiin niin saat kupillisen kahavija ja nisupalasen.
Minä tein niin kuin käskettiin ja kyllä maistu kahavi hyvälle työn jälkeen. Nisuva piti haukata mahollisimman vähä aina kerralla, ettei ois niin pijan loppunu. Äiti oli sillä aikaa hangannu harijan kans pöyvän ja penkit, kun niissä ei ollu maalija. Kylläpä ne oliki puhtaan ja valakosen näköset.
Siskoki oli innostunu siivoushommaan, puhistanu ompelukonneen jalan, järijestäny konneen loovassa silimineulat, toppaneulat, vingerporit ja kerihtimet hyvvään kuntoon (ainaki omasta mielestään). Viimeksi pestiin ja hangattiin harijan kans pirtin lattija, virutettiin monella veellä ja kylläpä illalla alako näyttää siltä, että jouluki sais kohta tulla.
- Hilija
Lainakuvat: weheartit.com
