Ranne paskana

No nyt on tuiman näköinen muija!

Viikonlopun aikaan kävi tällainen ikävä juttu, että liukastuin meidän pihalla ja oikea ranne jäi mun alle. Istuin hetken maassa ja kiukuttelin säikähdettyäni niin yhtäkkistä tälliä. Kotona oli ensiapuna kylmägeeliä sekä rannetuki edellisestä koheltamisesta.
Sain seuraavalle päivälle ajan Terveystaloon. Äh, miten musta tuntuu et oon usein siellä. Otettiin ranteesta röntgenkuvat, mutta näkyvää murtumaa ei havaittu. Värttinä- ja veneluussa on kuulemma kuitenkin pahaa aristusta, ja ranne jomottaa ja siinä tuntuu kipua pyöriteltäessä. Mulle määrättiin sairaslomaa ens viikon maanantaihin asti. Sinä maanantaina on kontrollikäynti.

Apulanta-viikonloppu

Eka jäähallikeikka 20.1.2017

Heti kun Apulannan jäähallikeikoille tuli lippuja myyntiin, hankimme murun kanssa molemmille sekä murun siskolle synttärilahjaksi. Keikka-aamun koittaessa rupesi jo jännittämään, millainen paikka Helsingin jäähalli on, ja miten suuri spektaakkeli on luvassa.
Olimme paikalla juuri ennen pahinta ryysistä. Meidän istumapaikat oli lavalle päin katsoen oikeanpuoleisessa reunassa. Aika hyvin siitä näki, olin tyytyväinen kyllä. Meinaan, se on vähän hakuammuntaa, koska on ihan uus keikkamesta. Kukaan ei päässyt seisomaan edessä tai kiljunut korvaan, mikä on erittäin suuri plussa.

Keikka oli suurin ja pisin koskaan kokemani. Ensin lavasteissa näkyi meduusoja ja muuta merellistä, sitten se muuttui ihan tummaksi. Viulisteja soitti, muutamaan kertaan kävi kuoro lavalla, oli tulta, harpun soittaja vaaleassa puvussaan, jopa twerkkaajia. Vau vau vau! Koko ajan odotin, mitä saadaan nähdä seuraavaksi.
Sain kuulla mulle muutaman entuudestaan vieraan biisin, ja muistoja tulvi Aivan kuin kaikki muutkin- levyn biiseistä. Tunnistin uusimman levyn tuotantoa mitä ollaan kuunneltu paljon kotona, ja mun lempparit, kuten Pahempi toistaan, oli säästetty loppumetreille. Että sellaista huumaa! Oiskohan show voinut ollakaan tuon kattavampi.

Tehtiin muuten Hannan kans eräänlainen ennätys, sillä jääkaapin oveen oli kertynyt liput neljään eri tapahtumaan (eli vielä Olavi Uusivirta Tavastialla, Gay Gaala, Saara Aalto Hartwall Areenalla). Kylläpä tuntuukin odottavan aika pitkältä.

Teit meistä kauniin

Kuten fiilistelyymme sopi, lauantaina tuikattiin dvd-soittimeen Teit meistä kauniin- leffa. Tätähän me oltiin ootettu kaikki kolme tosi paljon. Mulla oli odotuksen korkealla ihan siksi, että leffa on tärkeä kotimaiselle musiikkiteollisuudelle.

Lainakuva: mtv.fi

Kaikki tuntee Apiksen ja miekin halusin oppia tuntemaan bändin alkuajat. Olin esim. kuullut nimen Mandy mutten tiennyt, että se oli vaihto-oppilas, joka majoittui Temosille. Tai en tiennyt Roope Salmisen esittämää jätkää, joka kyseli Toni Wirtaselta kiinnostusta bänditoimintaan. Tai, mistä syystä tämä jätkä antoi sitten koko bändin olla.

Elokuva soljuu sopivaa vauhtia eteenpäin. Olin täysin mukana koko ajan. Parissa kohtaa oli kyynel lähellä, mutta ajattelin mielessäni, että kyseessä on pala rockhistoriaa.

Pääosanäyttelijöiden työ on erittäin uskottavaa. Toni osoittautui varsinaiseksi romantikoksi, ja Tatu Sinisalo onnistuu häkellyttävästi kuulostamaan aivan Wirtaselta. Sipe on kannustavassa perheessä kasvanut haaveilija, ja Tuukka haistatti pitkät kenelle vaan halusi.
Kun tietää jotakin Apulannan jäsenten sielunmaisemasta, on jännä verrata bändin imagoon. Keikkakarisma osoittaa, että kaikista tuli ehdottomasti taiteilijoita.

Keikka + leffa- pläjäyksen jälkeen tietää ainakin, miksi Apulannan musiikkia kannattaa kuunnella.

Kissojen metkuja

Pojat aamupalalla:

Valikoitiin kisuille söpöt ruokakupit Mustista&Mirristä:

Tänä aamuna koin sen taas, nimittäin mun talvitakki oli kiskottu lattialle. Pakko haistella läpi, jos on pissitty, mutta onneksi ei sentään nyt. En viitsinyt ruveta torumaan. Kissat on keksineet myös, että mun takin päällä voi nukkua ja yhdessä söpöillä, onhan siinä niin ihana tekokarva hupussa.

Ikävämpi juttu on Eeliksen oksentelu. Se on oksentanut monta kertaa kahden viikon aikana. Me epäillään tietyn markettiruoan aiheuttavan Eelikselle huonoa oloa, joten tilattiin laadukkaampia raksuja Mustista&Mirristä. Tuotteet saapuivat parissa päivässä, ja kun näitä täyttäviä, vehnättömiä raksuja mitattiin jokaiselle kissalle omaan kuppiin, ne söivät suurella ruokahalulla.
Voi että kun en haluis huolestua... Jäämme seuraamaan tilannetta.

Testissä Dr. Oetker Veggie Pizza

Tervehdys, 2017! Tämä on vuoden ensimmäinen blogipostaus, ja kuten voi arvata, halusin omistaa sen jonkin herkun maistelulle.

Ainakin K-Kauppojen pakastehyllyltä voi löytää Dr. Oetker- merkkisen vegepitsan Spicy Treat, joka sisältää ainoastaan kasviperäisiä ainesosia. Lihankorvike, punasipuli, vihreä paprika sekä jalapenokastike eivät kuulosta hassummalta yhdistelmältä pitsan täytteenä. Olinkin odotellut vaihtoehtoa tomaatti-mozzarellalle.

Uuniin menossa...

...ja paistettuna.

Paksu pohja on mulle ok, samoin mieto jalapeno. Lihankorvike on se, mikä tämän kohdalla tökkii. Sen sitkeähkö rakenne ei miellytä mua ollenkaan. Muistuttaa lähinnä Oumph!-tuotteita, jotka nekään ei oo tehneet vaikutusta.
En saanut tästä uutta lempparia, sillä arvosanaksi annan 2/5. Vei nälän ja tarjosi jotain uutta, mutta ei ole mulle treat.

Ruokajuomani Fanta Apple maistuu hauskalle ja tutulle: mieleen tulee ne sellaiset lötköt vihreät omenakarkit, joissa on sokeria päällä.

Joulukuun suosikit

Labret

Kävin aika extempore lävistyttämässä alahuuleni. Studioksi valikoitui Itäkeskuksessa eli lähellä kotia sijaitseva Duck's tattoo, koska se sattui olemaan auki sinä maanantaina. Mullahan oli rengas samassa kohtaa vuosia aiemmin, siis sitä taisi tuli ikävä.

Silvoplee

Kaveri vei mut syömään raakakakkua Kallion ja Hakaniemen välistä löytyvään kasvisravintola Silvopleehen, tai tarkemmin sanoen, sen ohessa pidettävään kahvilaan. Valitsin minttusuklaakakkua, ja se osoittautui parhaaksi raakakakuksi tähän mennessä. Pala maistui selkeästi siltä miltä pitikin, eli kookos tai muut (vegaaniset raaka-aineet) ei puskeneet läpi.

Apuna morsiusliikkeessä

Mun tehtävä oli kaason tittelin saatuani pujahtaa tulevan morsiamen mukaan morsiuspukuliikkeeseen. Se oli ainakin uutta!

Vuoden vaihtuminen

Tää vuodenvaihde on mulle jo kolmas murun kanssa. Me mennään keskustaan Kansalaistorille, jossa on odotettavissa jonkinmoinen ryysis.

Ekalla kerralla mentiin katsomaan Senaatintorin ohjelmaa, toisella kertaa liityimme kaveripariskunnan seuraan Roihuvuoreen.

Mulle merkityksellisempi juhlinnan aihe kuin joulu. Aina iloinen.

Edit: Lisäsin muutaman kuvan.

Uuden vuoden lupauksia ja vanhoja kuvia

Mitä kannattaa luvata vuodelle 2017?

Mä oon miettinyt tänään paljon uuden vuoden lupauksia ja niiden pointteja. Että mitä oon joskus lupaillut ja miksi, ja onko mieli malttanut niiden kanssa.

Monesti oon sanonut haluavani tutustua uusiin kivoihin ihmisiin, jättää sokeri vähemmälle tai olla kiroilematta liikaa. Kaikki nämä on järkeviä lupauksia, mutta ne on unohtuneet aika nopeasti, koska en oo tarkoituksella muistellut niitä. Toisinaan en oo luvannut mitään siksi, etten oo tiennyt, miten haluaisin kehittää itseään tai ottaa muita huomioon.

Mitä oon tällä kertaa päättänyt, niin mun täytyy lopettaa kynsien pureskelu uudestaan. Kyllästyttää katsoa rumia kynsiä, kun niille ei ole mitään syytäkään.

Toiseksi, mun täytyy innostua jostakin. Kuluneena vuonna oon ollut niin usein apealla mielellä, että on aika keksiä tapoja pysyä hyväntuulisena. Oon ollut myös tosi negatiivinen ja ottanut asiasta jos toisesta liikaa itseeni.

Kerron, jos lupaan jotain muutakin.

Vanhoja kuvia

Tahtoisin uudistaa blogini ulkoasua, mutta se ei onnistu sattuneesta syystä: tietokoneen nettiselaimet tulisi ensin päivittää.

Ajattelin huvikseni näyttää, millaisia ehdotuksia mulla on ollut blogini kuviksi (miksi noita sitten varsinaisesti kutsutaankaan, kun on liitetty blogin nimi).

Tämän kuvan otin Oulaisissa omassa yksiössä, värjättyäni hiukset kirkkaan punaisiksi.

Tää tosi vanha kuva on musta kiva luonnollisuuden vuoksi, mutta se ei kelvannut buttoniin.

Kaakaokuppikuva on kiertänyt Irc-Galleriassa asti.

Jotenkin runokirjamainen fontti. Kuva peräisin asuntolan huoneestani opistolta, missä piirsin usein mustalla tussilla.

Aattopäivä

Mulle joulun aika merkitsee tänä vuonna tyyntä mieltä ja sydäntä sekä sitä, ettei tarvitse suunnitella mitään, vaan saa olla vaan.
Aamusta oli sytytetty kynttilöitä olohuoneeseen, kun hiivin katsomaan aina niin lämminhenkistä Joulupukin kuumaa linjaa. Se ei riittänyt mua saavuttamaan joulutunnelmaa, eivätkä esillä olevat joulukortit. Olo on ollut lähinnä ihmettelevä: Tosiaanko on jouluaatto? Maakin kun on täysin lumeton.
Eli päivä kului ihan kuten alkujaan blogin puolella kuvittelin (postauksessa "En aio viettää joulua"). Se on mulle ok. Eihän kaikki vietä merkkipäiviä, välttämättä omaa synttäriäänkään.

Avopuoliso oli leiponut valmiiksi hieman torttuja. Omena-kanelimarmeladilla oli pirteä maku.
Suklaata oli tarkoitus mutustaa kilokaupalla, mutta nyt sitä onkin ollut historiallisen vähän. Ruokakaupassa käydessä kun ajattelin jääkaapin täydennystä tarkemmin, lootat jäivät hyllyyn.

Tulin kokeilleeksi mulle uutta tuttavuutta, alkoholitonta punaviiniä. Tämä Roomi-niminen, Ruohonjuresta saatava viini maistuu aika lailla mehulle.

Mie oon onnistunut olemaan kiltti kuluneena vuonna ja saamaan pari lahjapakettia. Oon iloinen kun sain jotain, itse kun en lähetellyt mitään. Toivottelin vain hyvää ja rauhallista joulua, koska tiedän ja oon huomannut läheisten viettävän sitä.