Apulanta-viikonloppu

Eka jäähallikeikka 20.1.2017

Heti kun Apulannan jäähallikeikoille tuli lippuja myyntiin, hankimme murun kanssa molemmille sekä murun siskolle synttärilahjaksi. Keikka-aamun koittaessa rupesi jo jännittämään, millainen paikka Helsingin jäähalli on, ja miten suuri spektaakkeli on luvassa.
Olimme paikalla juuri ennen pahinta ryysistä. Meidän istumapaikat oli lavalle päin katsoen oikeanpuoleisessa reunassa. Aika hyvin siitä näki, olin tyytyväinen kyllä. Meinaan, se on vähän hakuammuntaa, koska on ihan uus keikkamesta. Kukaan ei päässyt seisomaan edessä tai kiljunut korvaan, mikä on erittäin suuri plussa.

Keikka oli suurin ja pisin koskaan kokemani. Ensin lavasteissa näkyi meduusoja ja muuta merellistä, sitten se muuttui ihan tummaksi. Viulisteja soitti, muutamaan kertaan kävi kuoro lavalla, oli tulta, harpun soittaja vaaleassa puvussaan, jopa twerkkaajia. Vau vau vau! Koko ajan odotin, mitä saadaan nähdä seuraavaksi.
Sain kuulla mulle muutaman entuudestaan vieraan biisin, ja muistoja tulvi Aivan kuin kaikki muutkin- levyn biiseistä. Tunnistin uusimman levyn tuotantoa mitä ollaan kuunneltu paljon kotona, ja mun lempparit, kuten Pahempi toistaan, oli säästetty loppumetreille. Että sellaista huumaa! Oiskohan show voinut ollakaan tuon kattavampi.

Tehtiin muuten Hannan kans eräänlainen ennätys, sillä jääkaapin oveen oli kertynyt liput neljään eri tapahtumaan (eli vielä Olavi Uusivirta Tavastialla, Gay Gaala, Saara Aalto Hartwall Areenalla). Kylläpä tuntuukin odottavan aika pitkältä.

Teit meistä kauniin

Kuten fiilistelyymme sopi, lauantaina tuikattiin dvd-soittimeen Teit meistä kauniin- leffa. Tätähän me oltiin ootettu kaikki kolme tosi paljon. Mulla oli odotuksen korkealla ihan siksi, että leffa on tärkeä kotimaiselle musiikkiteollisuudelle.

Lainakuva: mtv.fi

Kaikki tuntee Apiksen ja miekin halusin oppia tuntemaan bändin alkuajat. Olin esim. kuullut nimen Mandy mutten tiennyt, että se oli vaihto-oppilas, joka majoittui Temosille. Tai en tiennyt Roope Salmisen esittämää jätkää, joka kyseli Toni Wirtaselta kiinnostusta bänditoimintaan. Tai, mistä syystä tämä jätkä antoi sitten koko bändin olla.

Elokuva soljuu sopivaa vauhtia eteenpäin. Olin täysin mukana koko ajan. Parissa kohtaa oli kyynel lähellä, mutta ajattelin mielessäni, että kyseessä on pala rockhistoriaa.

Pääosanäyttelijöiden työ on erittäin uskottavaa. Toni osoittautui varsinaiseksi romantikoksi, ja Tatu Sinisalo onnistuu häkellyttävästi kuulostamaan aivan Wirtaselta. Sipe on kannustavassa perheessä kasvanut haaveilija, ja Tuukka haistatti pitkät kenelle vaan halusi.
Kun tietää jotakin Apulannan jäsenten sielunmaisemasta, on jännä verrata bändin imagoon. Keikkakarisma osoittaa, että kaikista tuli ehdottomasti taiteilijoita.

Keikka + leffa- pläjäyksen jälkeen tietää ainakin, miksi Apulannan musiikkia kannattaa kuunnella.