Se, joka istuu hiljaa

Päivä alkaa nappailemalla sinkki- ja vitamiinitabletteja ja yskänlääkettä. Terkkari määräs mut kolmen päivän kuurille, kun kurkussa on ollu jo kauan jotain limaa :(
Mutta hyvä maku tulee suuhun eilen illalta jääneistä suklaakarkeista. Me assarit ollaan ainoat, jotka asuu asuntolassa tän viikonlopun, ja eilen olikin hyvä ajankohta viettää aikaa porukalla. Ekaksi tehtiin tortilloja Lönninkartanossa ja katottiin tv:stä jotain pilailuohjelmaa. Sitten tultiin Jäkäläkallioon. Kaadettiin karkit ja sipsit kulhoihin ja höpöteltiin tossa keittiönpöydän ääressä monta tuntia. Muut oli ostanu alkoholia, mä nautiskelin kiltisti mehua ja sain drinkin Gin lemonista myöhemmin. Säästyimpä ite ovelasti Alkolta (jälleen).
Tänään lauantaina täytyy mennä koululle neljäksi kasaamaan Taiteiden yön juttuja. Jospa tänä vuonna ois enemmän vierailijoita, ollaan tehty kuuden ihmisen voimin kolme erilaista työtä.

Tällä viikolla oon saanu vähän huonosti unta. On ollu joka ilta jotain mietiskeltävää, esim. oon päässäni kriiseilly, että "mussa on tiettyjä puutteita". Oon saanu palautetta hiljaisuudestani. Kun muut mainitsee asian sillä tavalla, siitä tulee mulle ongelma. Mä en mielestäni ole kamalan ujo enää, mutta porukassa jossa en tunne oikein ketään tulee fiilis, että "voi että, nyt mun pitäs mennä juttelemaan ja tekemään itteäni tutuksi, mutta mitäpä juttelisin?" Nyt oikeasti: mä tykkään kuuntelusta. Kuuntelijan rooli sopii mulle.
Näin kahtena yönä peräkkäin unta lapsista, jotka unikirjan mukaan tarkottaa huonommuudentunnetta. Se on mulle tosi tuttua kyllä. En halua siitä muistutuksia, vaan elää päivä kerrallaan omana itsenäni.

Torstaina laitoin FB:n tilapäivitykseksi, että "Kun saan taas rahaa, haluan ostaa muroja ja syödä niitä muumimukista kuten lapsena. Parhaita muistoja." Äippä kysyi sitten, tarvitsenko rahaa. "Saat sitten ostettua niitä muroja". Se oli viikon hassuin juttu :)

Viikon biisi: 
Erin - Alouette

PS. Oon opetellu meikkaamaan kulmat. Sinille kiitos, kun opasti mua :)