Anti-oodi
Tervetuloa syksy,lamauttava syksy
joka asettaa kalterit silmiemme eteen
ja pakottaa sanani kuihtumaan
Me olemme täällä vain kerran,
tuulessa väreinä kerran
herkkinä heininä huutamassa
onko liikaa vaadittu muistamaan
Kun kolea tarttuu pintaan,
hengittämättömään pintaan
me muistamme nimemme vielä,
kunnes saa ihomme kalpenemaan
Minä olen ja silti en
Minä maalaan omat uneni,leikkaan tähdet katokseni
olen himmeät kasvot väsyneinä
kehyksissä
Salaa haen sanasi turvakseni,
rakastan hetket omikseni
jotta tuntisin oloni vahvemmaksi
sinun silmissäsi
Olen vieras ja rikollinen ystävä,
rikkinäinen soittorasia
Sanaton tie ja siksi niin kylmä,
kun toivon vain aamua sinuksi
Soolo
Minä runoilisin sinut,
kirjoittaisin rauhassa loppuun
Tuntisin hiuksesi koskematta
Antaisin sinulle ajatukseni,
ääneni myötätuulta vasten
Olisin valo, jota kannat
Olisin mielelläni kaipaus,
syksyyn saatteleva puna
Pelkkää odottavaa hymyä
Pitäisikö minunkin opetella runoilemaan, että voisin sanoilla kuvailla, miten paljon pidin keskimmäisesetä? :D No, ehkä riittää, kun sanon, että se on hieno!!
VastaaPoista