"Ave Maria we´ve tried
Ave Maria we´ve died" Him - In the arms of rain
Tämä maaliskuu on ollu mulle vaikeimpia kokonaisia kuukausia mun elämässä. Sitä on oottanu kunnon kevään puhkeamista, joka päivä tarkkaillu jos tiet ois vähän sulempia kuin eilen. Tarkkaillu omaa vointia ja resursseja (huomatkaa, että tämä on vertaus). Oon tutkinu myös ihmisten äänenpainoja ja sanavalintoja ja huomannu useesti, että ne puhuu toisilleen miten sattuu.
Oon ollut tosi yksinäinen, vaikka oon tottunu olemaan paljon yksin. Mutta en aio vastaisuudessakaan olla näyttämättä voimattomuuttani, koska se on omanlaistaan rehellisyyttä. Mä en rakentele suojakilpiä.
Uusi tavoitteeni on ollut olla voimakastahtoisemoi ja kunnianhimoisempi. Pistän "minä vaadin, se kuuluu minullekin" -asennetta kehiin.
Oon ollu nelisen viikkoa ilman mitään tuloja ja oon tosissani pelänny, että mulla ei oo maksaa vuokraa eikä ostaa ruokaa. Ja mistä tämä on johtunut niin siitä, että ootin koululta päättötodistusta. Virallinen valmistumispäivä on siis 2.3., vaikka alunperin ois pitäny valmistua tammikuussa. Jokainen tietää miten ikävää on oottaa jotain papereita, että voi viiä ne virastoon ja taas uudet paperin virastoon B.
On tässä oppinu sekä byrokratiaa että aikuisuutta, jota oon kovasti pohdiskellu. Tulin eilen lopputulokseen, että aikuisuus tarkottaa kykyä huolehtia itestään, ja toinen puoli siitä on kyky huomioida muut.
Koko ajan ollaan vastuussa jostakin ja jollekin, mutta milloinhan oon viimeksi ollu vastuussa itelleni?
Mä toivon tosi paljon, että ystävät antaa palautetta jos alan muuttua kyyniseksi. En aio menettää positiivisuuttani tämän niin kutsutun aikuistumisen vuoksi. Niin ja mulla ei ole Peter Pan- syndroomaa, mua ei haittaa olla aikuinen. Eikä mua haittaa olla kiinnostunut muista ihmisistä. Kunhan saan arvostusta ja ihania ohjeita tulevaisuudessakin.
Mä asun keväässä. Mä oon kevään runo, jonka säkeet on vähän ristiriidassa toistensa kanssa. Eläköön aurinko.
Oot ihana. Rakastan sua <3
VastaaPoistaKiitos AK. Arvostan sun tukea tosi paljon :)
Poista