Iholla

"Tee minusta taas nainen jonka muistamme"
SMG - Letitä tukkani

Västäräkin siipi
Yksi lukee päiväkirjaa,
ääneen
kuten tuuli ääneen laulaa
Hän selaa vaihtuvalla käsialallaan peitettyjä sivuja varhain aamulla
ja viimeisenä nukkumaan mennessään

Kuinka minä nauran,
lähes verenmaku suussa juoksen kanssasi kilpaa pellonlaitaan
Puhallamme värikkäitä saippuakuplia
laulurinteellä

Vuoden päästä nojaan leuallani käsivarteeni ja teen havainnon
Tiiliseinät eivät kaatuneetkaan,
minä olin kaunis ihminen
Västäräkin siipi parani nopeasti,
muuttohaukalla oma mieli
- Valoisa 22.3.2012

Sain runooni inspiraation eräästä blogipostauksesta. Siinä mainittiin, että "talot ei kaadu". Eivät ne tosiaan kaadu, eikä kaadu ihminenkään, kun tahto kasvaa lujaksi.

Kuva: Sub.fi

Oon aina rakastanu kirjoja, joiden naishahmoihin voin samastua. Subilla pyörii nyt sarja, joka on tästä samasta syystä kuin mulle tehty.
Seuratessani tätä sarjaa tulen ajatelleeksi, että päälle päin voi näyttää että jollakin tyypillä on asiat mallillaan, mutta oikeasti se on pettynyt johonkin, on jäänyt saavuttamatta jotain tärkeäksi tullutta. On niin helppo luulla kanssaihmisten olevan onnellisempia kuin ovatkaan. Vaikka nähty hymy on poissa kahden sekunnin kuluttua. Kasvot kääntyy toiseen suuntaan ja ilme vakavoituu. Mutta vakavoituminen on jäänyt multa huomaamatta. Kuinka moni oikeasti osaa lukea (vieraiden) ihmisten fiiliksiä tuosta vaan, ilman että ne itse kertoo mitään?
Iholla on tämän hetken suosikkini, koska se kertoo tavallisista suomalaisista ihmisistä. Itkuista ja pettymyksistä, ihmissuhteiden rakoiluista ja niiden paikkaamisista. Se on myös onnenkyyneliä ja positiivista jännitystä. Tykkään kovasti, kun sarjan naiset ei oo esittäny mitään vaan ne on olleet rehellisesti sellaisia kuin ovat. Juuri nimenomaisella kuvaushetkellä.
Naisista kaikkein kiinnostavimmat hahmot on Esin ja Heli; Helin nauru on ensinnäkin aivan ihana, hiukset kadehdittavan pehmeän näköiset ja sillä on runollisia pohdintoja. Esin on mun lailla kiinnostunut mediahommista ja seurasinkin kiinnostuneena, kun se haastatteli Rakel Liekkiä ja Herra Ylppöä. Jään odottamaan, miten Esin kehittyy alalla.

Onni on mulle tällä hetkellä tv:tä ja rauhallisuutta. Loikoilua ja värikkäitä villasukkia. Huomasin, että kaakaosta ja kermavaahdostakin voi tulla huono olo. Mutta luvan kanssa oon herkutellut tän viikon, enhän mä varsinaisesti juhlinut synttäreitä. Sain synttärilahjaksi mm.kirjanmerkin ja se tuleekin tarpeeseen, sillä nyt mulla on Pelle Miljoonan romaani kesken. Pelle on kirjottanut hahmonsa seikkalunnälkäisiksi ja toisiaan kunnioittaviksi, ja siitä tykkään erityisesti.