Ristiäiset

"On paras päivä kesän lyhyen"
Tehosekoitin - Asfaltti polttaa


Eilen lauantaina oli tosi hieno ja tärkeä päivä: vietettiin rakkaan ystäväni vauvan nimenantojuhlaa. Ne oli elämäni ensimmäiset ristiäiset, joten en ollu aivan varma millaisella kaavalla niitä yleensä ottaen vietetään.
Olohuoneen pöydällä oli valkoinen liina, ja sen päällä kaunis malja ja kynttilöitä. Sidoin ystäväni puvun sinisen rusetin, pidin vauvaa ekaa kertaa sylissä ja ojensin lahjani, jonka olin suuressa jännityksessä ite koonnut.
Sitten naispappi ilmestyi paikalle ja kätteli vieraat (ja piti lapsen tulevan nimen salassa h-hetkeen asti).

Asetuttiin istumaan ja kuuntelemaan. Mäkin ristin käteni rukouksen aikana, se tuntui kohteliaammalta. Ikuistin tilaisuuden vauvan mummin kameralla, ja omallanikin kerkesin näpsiä muutaman muiston päivän aikana. Tarjoilut sisälsivät voileipäkakkua ja marsipaanikakkua, jonka äiti itse oli leiponut. Mainittakoon vielä, että sää sattui olemaan aurinkoinen.
Mut olis haluttu kummiksi, mutta mä kun en kuulu kirkkoon niin oon sitä epävirallisesti. Tuntuu, että oon tehny jotain oikein. Oon tosi ilonen, että pääsin paikalle. Mähän olin ollu jopa kolmessa työvuorossa edellisenä päivänä, jotta saisin yhden vapaapäivän.

Juttelin runoista ja runorakenteista vauvan mummin kanssa. Oli mukavaa huomata, että ollaan samalla aaltopituudella kirjottamisen suhteen, ja että kirjottaminen on toisellekin tärkeää. En ollu aikoihin käynyt hyvää keskustelua aiheesta.
Erinomaisia kesämuistoja!

Sunnuntaina:

Vastaheränneenä pitsanteossa. Tässä todiste siitä että Four reasons- lakka pitää yönkin yli!

Oli otettava selvää, että metsänreunassa kasvaa vielä lapsuuden lemppareita, metsätähtiä.