Hae tästä blogista
29.1.2013
24.1.2013
Ekat kuulumiset Helsingistä
"Tää, mun pakoni loppuun juostu on"
Kaija Koo - Vapaa
Tervehdys!
Olen tosiaan muuttanut Helsinkiin. Tammikuu on kulunut tätä elämänmuutosta ihmetellessä sekä kokopäivätyössä käydessä. Kulttuurishokki on ollut suuri, aivan kuten ennakkoon varoiteltiin. Onhan tämä aika jännää maalla asuneelle, kun aiemmin sitä vietti lomia täällä mutta nyt voin nauttia elokuvista isossa teatterissa, fiilistellä kahviloita ja odotella ratikoita milloin vain haluan. Lapsuusmaisemissa kuljin sillä yhdellä bussilla kouluun ja takaisin, Oulaisissa kävelin paikasta toiseen. Oon ollut paremmalla tuulella, nauranutkin pitkästä aikaa kunnolla. Suuntavaistostani on vitsailtu, mutta pyrin ajattelemaan, että pikku seikkailut vain värittävät elämää.
Yksi kivoimmista jutuista on ollut nähdä ekaa kertaa, kun veljeni soittaa levyjä. Tämä tapahtui eräässä keskustan tiivistunnelmaisessa ravintolassa.
Niin fyysinen kuin henkinen väsymys on tulleet tutuksi töissä, kun on ollut paljon opeteltavaa. En ole vielä kovin paljoa tutustunut uuteen kotiseutuuni, mutta toivottavasti energia alkaa riittää siihenkin. Tykkään tuijotella telkkua, mutta on hyvä muistaa, että päivästä saa pidemmän tuntuisen käymällä välillä kodin ulkopuolella.
Toteutettavana:
1. Tapaa Katan kanssa synttärikemuissa perjantaina
2. Tapaa niin monta uutta ihmistä kuin mahdollista
(Ollut uuden vuoden lupauksenani monena vuonna, mutta viimein se on todella mahdollista.)
3. Etsi Kallion kirjasto ja hanki uusi kirjastokortti
4. Lue runoja söpössä kahvilassa, joka sijaitsee lähellä kotia
5. Inspiroidu ja kirjoita tauon jälkeen
6. Älä anna työasioiden viedä aikaasi muilta ajatuksilta. Asiat järjestyvät vielä.
7. Kerää ympäri lattiaa lojuvat kamppeet
8. Tarpeeksi rahaa ostaa jonkunlainen hylly? Kuka sen kiinnittäisi?
PS. Blogini kieli on jälleen suomi, koska omalla äidinkielellä voin ilmaista ajatukseni helpommin ja tarkemmin. Kirjoittaminen on mulle edelleen tärkeää.
Kaija Koo - Vapaa
Tervehdys!
Olen tosiaan muuttanut Helsinkiin. Tammikuu on kulunut tätä elämänmuutosta ihmetellessä sekä kokopäivätyössä käydessä. Kulttuurishokki on ollut suuri, aivan kuten ennakkoon varoiteltiin. Onhan tämä aika jännää maalla asuneelle, kun aiemmin sitä vietti lomia täällä mutta nyt voin nauttia elokuvista isossa teatterissa, fiilistellä kahviloita ja odotella ratikoita milloin vain haluan. Lapsuusmaisemissa kuljin sillä yhdellä bussilla kouluun ja takaisin, Oulaisissa kävelin paikasta toiseen. Oon ollut paremmalla tuulella, nauranutkin pitkästä aikaa kunnolla. Suuntavaistostani on vitsailtu, mutta pyrin ajattelemaan, että pikku seikkailut vain värittävät elämää.
Yksi kivoimmista jutuista on ollut nähdä ekaa kertaa, kun veljeni soittaa levyjä. Tämä tapahtui eräässä keskustan tiivistunnelmaisessa ravintolassa.
Niin fyysinen kuin henkinen väsymys on tulleet tutuksi töissä, kun on ollut paljon opeteltavaa. En ole vielä kovin paljoa tutustunut uuteen kotiseutuuni, mutta toivottavasti energia alkaa riittää siihenkin. Tykkään tuijotella telkkua, mutta on hyvä muistaa, että päivästä saa pidemmän tuntuisen käymällä välillä kodin ulkopuolella.
Toteutettavana:
1. Tapaa Katan kanssa synttärikemuissa perjantaina
2. Tapaa niin monta uutta ihmistä kuin mahdollista
(Ollut uuden vuoden lupauksenani monena vuonna, mutta viimein se on todella mahdollista.)
3. Etsi Kallion kirjasto ja hanki uusi kirjastokortti
4. Lue runoja söpössä kahvilassa, joka sijaitsee lähellä kotia
5. Inspiroidu ja kirjoita tauon jälkeen
6. Älä anna työasioiden viedä aikaasi muilta ajatuksilta. Asiat järjestyvät vielä.
7. Kerää ympäri lattiaa lojuvat kamppeet
8. Tarpeeksi rahaa ostaa jonkunlainen hylly? Kuka sen kiinnittäisi?
PS. Blogini kieli on jälleen suomi, koska omalla äidinkielellä voin ilmaista ajatukseni helpommin ja tarkemmin. Kirjoittaminen on mulle edelleen tärkeää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Oikein makoisaa viikonloppua, toivottaa sohvalla rentoutuva Emppu. Ps. Mulla on jo tilaus tehtynä ensi kuussa ilmestyvälle Olavi-album...
-
Silitimme ne vihreät verhot alakerran mankelilla sekä asensimme ainoat jouluvalomme samaan ikkunaan. On mukavaa, kun asunnossa on yht...
-
Julkaisen omassa blogissani nyt toisenkin tekstin Anni-mummun kunniaksi. Hän on aikoinaan kirjoittanut tämän paikallislehteen. Joul...