Ajatuksenvirtaa unenpuutteessa

"Tänään on kai kaikki mahdollista
kun oot vielä alle kakskytviis"

Olavi Uusivirta -  Reeberbahn

Mua kiehtois älyttömästi löytää uusi juttu, jota kutsua omaksi. Se ois sellanen mistä vois kysyä aina, että "hei Emppu, ootko taas...?".

Esimerkki: sain mielettömän inspiraation hauskoista pikku (Intia-vaikutteisista) rummuista, jotka satuin bongaamaan eräs kerta kierrätyskeskuksesta. Oli suuri virhe jättää ne sinne, koska nyt mua huvittais taputella sellasia ja testata rytmitajua. Tai kun mun päässä soi usein joku melodia josta sitten tulee runo, niin niitä melodioita voisin taputella. Näkisin itteni kämpän nurkassa sympaattisen kuuloinen rumpu sylissä, vihko lojuis vieressä lattialla ja kirjottaisin siihen heti mieleen tulevia ideoita.

Jospa kokeilisinkin samalla keksimällä keksiä runoja? Luin Maija Vilkkumaan kirjasta, että se kävi (about WTC-iskujen aikaan?) New Yorkissa kirjotusreissulla. Pohdinkin tuolloin, että onko oikeasti mahdollista saada aikaan uskottavaa tekstiä siten, että sitä varten lukitsee itsensä rauhalliseen paikkaan. Tähän mennessä kun se on tuntunut pakotetulta.

Linnanmäki talvella.

Haluan ostaa Kallion kaupasta ruskeat reisitaskuhousut ja kengät, joilla on helppo kävellä. Ehkä korviin ilmestyy puiset renkaat, jotka täydentää uuden asukokonaisuuden (hippiydeltä kun ei taida voida välttyä). Tykkään luonnollisuudesta ja lempivärini on vihreä ja valkoinen, vaikka haluankin lisää värikkäitä tatuointeja. Kyllästyin viimeiseenkin lävistykoruuni madonnaan, joten otin sen pois viime viikolla.

Haluan kuunnella ihmisten puheita tarkemmin salaa, ja siksi jäädä ratikkaan pyörimään puoleksi päivää. Tähän asti oon vain puhunut tekeväni niin, ja oikeasti tullut mahdollisimman suoraa reittiä kotiin.

Lisäksi aion syödä oikeasti ituja ja kasvatan kaktuksen onnistuneesti (varjellen sitä kissoilta).

Tällaisen vähän randomin asian sain vielä aikaan:

Nousisit ylös,
avaisit sun verhot

Ei ne niin raskaat oo
Nousisit ylös,
kun on ilma ihanan viileää joo

Mitä jos sovittais niin,
et tänään ois kaikki hyvin

Tänään ois kaikki paremmin

Emmehän mieti huomista,
emme meidän virheitä
Ei me takerruta enää toisiimme

Mä olen jo sulkenut oven,
sulkenut tarkkaan

Kuten tein aiemmin

Ne samat rappuset,
joista on kaiku karannut

Ja kaide huolimattomasti saadaan kiinni taas

Se sama korvia vihlova kiskon ääni,
kuitenkin tärkeä ja kutsuva

antakoon minulle nyt voimaa

Ristiriidoista huolimatta
tai juuri niiden vuoksi
olen tänään oma itseni

Tahdon lyödä tahtia lujaa
päässäni soivalle melodialle,
kun matkalla unohdan jotain
ja muistan toista taas
Olen minä uusissa kehyksissä

Helsingin sumussa klo 05.55