Thirty seconds to Mars - This is war
Tykkään siitä, että joka viikonlopulle löytyy helposti jotain hauskaa puuhailtavaa. Tämän kevät-kesän aikana oon käynyt jo Suomenlinnassa, rymynnyt Espoossa vappuaattona, syönyt thai-ruokaa ekoja kertoja, viettänyt ystävän kaksipäiväisiä tupareita, kätellyt uusia tuttavia, ja tajunnut, että oon kuvitellut vesipelkoni suuremmaksi kuin se onkaan.
Perjantai
Ystävä oli sanonut haluavansa näyttää mulle pääkaupungin kaunista ja rauhallista luonnonmaisemaa, ja nyt odotukseni palkittiin. Toisin sanoen, lähdettiin kävelemään Pihlajamäeltä Haltialan luonnonsuojelualeelle päin. Kylläpä siinä sielu lepäsi ihastellessa auringonsäteiden kirkastamaa maastoa. Välillä mentiin kesämökkialueen läpi ja sitten nähtiin pari uimarantaa laitureineen. Oli toukokuun viimeinen päivä, täydellinen ulkoilmasta nauttimiseen.Määränpäässä maatilan eläimiä käyskenteli aitauksissaan. Maalaismaisemaa Helsingissä, tämän halusin ehdottomasti kokea.
Lammasvauvojakin söpömpää oli, miten innokkaasti pikkutytöt halusi syöttää niitä.
Matkalla kuljettiin erilaisia polkuja. Käytiin hyviä, syviäkin keskusteluja...
...ja tämän infon vieressä istahdettiin syömään eväitä. Oli tullut jo ilta, hyttysiä kertyi vesistölle.
Kiitos vielä kokemuksesta! Niin, ja kilometrejä kertyi lopulta Vantaan rajalle asti. Paluu taitettiinkin bussilla, koska väsy alkoi jo vähän painaa, ja jalatkin tuntui suht raskailta.
Lauantai
Saaliikseni päätyivät mm. kuvan paita sekä hellesäätä helpottava viuhka...
...ja kissat riemastuivat suuresti 10e maksaneesta pörrömatosta.
Ikeasta kahmaisin mukaan käyttötavaraa. Puhuttiin jo uudesta reissusta tuonne, koska nyt aika ei riittänyt ihan koko tavaratalon penkomiseen. Mulla ois suuri tarve jonkinlaiselle hyllytasolle, parille valaisimelle ja siistille taululle, jonka ripustaisin sängyn yläpuolelle.
Liitua Perhonkadulla. |
Puoli kolmen aikaan yöllä lähdettiin kaverin kanssa valumaan keskustaan. Yöpalaksi kasvisburger sekä pohdintaa elämän suurista kysymyksistä. Kallion puistossa keinuttiin ja kuunneltiin yön ääniä, käveltiin lisää. Kellon ollessa jotain seitsemän seisahdettiin Linnanmäen edustalla, jatkettiin Sörnäisiin. Kaverini otti metron kotiin, ja minä avasin oveni kahdeksalta. Olin aivan puhki, mutta jälleen paria elämänviisautta rikkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!