Baking dreams, eli ravintolapäivä

"Mutta mitä sil on väliä, on satumainen lauantai"
Zen Café - Lauantai


Tähtityttö pyysi mua avukseen viime lauantain Ravintolapäivään. Kyse on muutaman kerran Helsingissä järjestettävästä jutusta, johon kuka tahansa voi osallistua kokkauksineen.

Perjantaina autoin ystävääni ruokakaupassa, kun etsittävänä oli pitkä lista aihesosia. Kävipä niin, että suunnattuamme kämpille päin, huolettoman pakkaamisen vuoksi kassiin alimmaiseksi nostettu maitopurkki hieman räjähti. Ystävällinen kanssakulkija huomautti tästä ystävällisesti. Havaitsimme taakse katsoessamme, että pitkin katua menee pitkä, valkoinen vana. Rupesimme nostelemaan ostoksia kadulle, ja muutamaa pakkausta piti kuivata. No, perille päästyämme Tähtityttö sanoo unohtaneensa ostaa jotakin. Minä kipaisin lähimarkettiin. Taisinpa naurahdella, että tokihan sitä pitää jotakin kommellusta sattua, kun on niin paljon muistettavaa yhdellä kertaa.

Tähtitytön maalaamassa paperikyltissä luki Baking dreams.

Leipomista ja ruoanlaittoa rakastava Tähtis aloitti noin sadan kuppikakun leipomisen aikaisin lauantaiaamuna. Niitä oli yhteensä viittä eri makua, ja makeisiin tuli tuorejuustokuorrutus. Minä laahustin Punavuoreen puoli kymmeneksi, ja aloin askarrella apuna lattialla ja pinota rasioita kasseihin.
Myyntipöytien ja aputuolien roudaaminen lähipuistoon oli ihan kiinnostavan näköistä, sillä niin pyörä kuin kädet oli täynnä kantamuksia. Löysimme mestan aurinkoisimman kohdan (lapsilleen herkkuja ostaneen asiakkaan mukaan). Ihmisten oli helppo bongata meidät siitä polun vierestä, jonka toisessa päässä oli kuulemma toinen leivospiste.

Tee lämmitti koko kehoa päivän päätteeksi. Kyllä tuolla alkoi palella parin tunnin seisomisen jälkeen, ja pohdin ääneen, että jalassa oli väärät kengät kosteaa maata ajatellen.

Mua on aina vähän ahdistanut rahankäsittely, koulun luokkaretkikassan kerryttämisestä lähtien. Lähinnä siksi, että matikkapään pitää toimia nopeaa, ja osata antaa oikea summa takaisin. Mielestäni pärjäsin ihan hyvin, ei ainakaan tullut mitään paniikkia. Silloinkin kun Tähtis oli hakemassa lisää myytävää ja meille käsineitä, seisoin siinä hymyilevänä. Englanninkieli takkusi vähän, enkä edelleenkään hoksaa, mitä on tuorejuusto enkuksi. Hauskin asiakas kysyi, että mikä niistä leivoksista on paras, ja kävi sen nautittuaan ostamassa toisen samanlaisen. Huikkasi leivos ilmassa, että "hyvää on!"
Kun saatoin pitää tauon, jonotin vegekojulla mehevää hampurilaista. Lopulta siinä olikin niin reilusti kastiketta, että kourassa ollut loppu oli levetä naamalle. Mutta maukasta oli, ja kiinnostaa nähdä tulevienkin ravintolapäivien tarjontaa.

Lopetimme noin kolmelta. Kamppeet kasattiin, vietiin takaisin kämpille ja purettiin kasseista. Totesimme, että saimme uuden kokemuksen lisäksi hyvän saldon, ja siitä inspiroituneina haimme noutoruokaa, karkkikaupasta suklaata, ja Alkosta punaviiniä yhteistä hengailua varten. Makuunista vuokrattiin vielä joku vanhempi elokuva kolmella eurolla. Johan siinä olo muuttui raukeaksi; aikainen herätys plus täydelliset herkuttelut. Hyvä päivä.
Kiitos muuten kuvista!