Hae tästä blogista

2.11.2013

> Iltalaulu


Syystuuli piirtää tytöksi tunnistettavat ääriviivat Eiran rantaan. Kasvoissa räpsähtää auki hieman uupuneet silmät. Ne silmät ovat heijastaneet valoa luoden uusia polkuja jalkojen juureen, mutta nyt on aika seisahtua. Puhdas ilma tyynnyttää sisällä kyteneen murheen, jota vastaan on käyty useita taisteluja. Tähän saakka mieli ja sydän ovat liittoutuneina uskaltaneet niin kovin paljon, nuoreen ikään katsottuna.Hänellä on yllään huolellisella neuloksella valmistettu paita, jonka hieman liian pitkät hihat ovat jo likaantuneet. Samaa märkää hiekkaa on otsassa sekä leuan päässä. Olkoon huolimattomuus sallittua nyt, kun tyttö etsii päättäväisyyttä jokaisen kannon ja suuren kiven alta.

Itse asiassa etsinnät voikin lopettaa nyt, sillä kyynelkanavat alkavat juuri umpeutua. On keskityttävä hengittämään puhdasta ilmaa, ja luotava kiintopiste merenpinnalle, josta laivaliikenne on jo vähentynyt. Syksynpunaiset huulet tapailevat sävelmää, jonka isä opetti joskus varjoleikkien ohessa.
Milla muistaa edelleen selvästi, kuinka varjolinnut irtautuivat seinästä ja kantoivat nokassaan nuotteja tummuvassa huoneessa. Isä keksi sävelmään joka kerta uudet sanat, mutta pieni tyttö osasi aika hyvin arvata niitä ennalta. Millan saatua muutaman sentin lisää pituutta niin tutkiviin jalkohinsa kuin luonnonvaaleisiin hiuksiinsa, isä vaelsi rajan taakse. Linnut pysyivät omenapuun oksilla ja katonharjalla, eivät enää karanneet sisälle. Lapsuuden sävel muutti asumaan tytön muistilokeroon, mutta ei tohtinut tulla sieltä ulos. Sen sijaan suihkussa kyllä laulatti, omat runot kun eivät juuri erottuneet muiden korviin tiheän solinan lomasta.

Eiran rannassa laulu irtautuu hellävaraisen rantatuulen kannateltavaksi. Selän takana koiranulkoiluttajat keskittyvät rauhoittamaan omaa alkuiltaansa takinkauluksia nostellen. Millan mieli tuntuu keventyvän, ja sydänkin voi sitä mukaa hyvin. On kyse oman tilan ja ajan ottamisesta. Vain harva ystävä on kuullut Millan elämän kipeimmästä käännekohdasta, eikä sen purkaminen uudelleen olekaan samanlaista muiden kesken.
Siinä missä silmien kiintopisteeksi tavoitettu majakka on ajoittain yksinäinen, niin myös ihminen on, mutta vain ajoittain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!