Huokaukset tyttöjen"
Tehosekoitin - Mun Tähteni
Viikko on kulunut tosi nopeaa, mutta jokaisessa päivässä on ollut helmensä.
Eilen hauskinta oli, kun Kallion kirjaston kolmannesta kerroksesta kuului höpinää jo rappuun.
Lapsethan ne siellä olivat vallanneet tilaa, seassa näkyi vain muutama aikuinen.Sylini oli jo täynnä, mutta olin menossa vilkuilemaan Astrid Lindgrenin tuotantoa, muun muassa juhlavuotensa kunniaksi. Kurotin ylähyllyltä yhden Peppi Pitkätossun näin alkuun, mutta muutkin houkuttelivat hauskoilla kansillaan.
Viereiseltä hyllyltä bongasin Nalle Puh- kirjan. Täytyykin tunnustaa, että alkaessani lukea sitä kotona, tuli kyynel silmäkulmaan, olipa se niin suloista tekstiä.
"Puhia ei voi viedä kouluun ilman että kaikki huomaavat, mutta Nasu on niin pieni että mahtuu vaikka taskuun, ja kyllä se vaan lohduttaa kun tuntee Nasun taskussaan silloin, kun ei ole ihan varma, onko kaksi kertaa seitsemän kaksitoista vai kaksikymmentäkaksi. Joskus Nasu livistää taskusta ja menee kurkkimaan mustepulloon, ja sillä lailla hän on saanut paremman koulusivistyksen kuin Puh, mutta se ei Puhia sureta. Toisilla on Älyä ja toisilla ei, sanoo Puh, eikä siitä sen enempää."
Tänään odottelin Tähtityttöä Senaatintorilla (tällä kertaa kukaan vieras ei tullut juttelemaan, ihan huojentavaa). Tähtis ehdotti ruokapaikaksi hodarimestaa, ja sen löydyttyä yhtäkkisessä raekuurossa, tilasimme maukkaat hodarit ja päälle raikkaat smoothiet. Ruoka huojensi mieltä, kun oli ollut pinna kireällä.
Ja oli kiva näyttää ystävälle lempparipaikka, se Halkosatama. Päivänsäde lepäili siellä pikkuisena muiden veneiden vieressä, ja olipa siellä pari suurta ja harmaata sotalaivaakin taustalla. Hakaniemessä sen sijaan oli vielä tyhjät laiturit, mutta täytyy käydä kohta tarkastamassa uudelleen.
Se mukava tunne, kun joku sanoo hoksaavansa ideasi: miksi pidät juuri tietystä paikasta, miksi se vetää puoleensa ja rauhoittaa. Sitten myöhemmin voi toteuttaa kyseisen jutun yhdessä, uusin maustein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!