Luen: Pussikaljaromaani

 "Lihi korkkasi puolilitraisen kaljan. Sen eleessä oli jotain merkityksellistä ja tulevaisuudenuskoista suuruutta, ja se näytti jotenkin vähän siltä kuin se olisi särkenyt jonkun arvojuoma-astian vesille laskettavan valtamerilaivan kylkeen.
- Terve, Henninen sanoi sitten, ei se osoittanut sitä erityisesti kenellekään, se kai sen mielestä tuntui vain jotenkin kuuluvan siihen hetkeen.
- Terve, Marsalkka sanoi.
- Terve.
Vähään aikaan kukaan ei sitten keksinyt mitään huomautettavaa. Henninen ojensi Marsalkalle muovikassista kaljan, se oli niin kylmä että oli pakko kokeilla miltä se tuntui otsaa vasten. Hyvältä se tuntui vähän aikaa. Sitten se kylmä alkoi pakottaa päätä ja piti avata pullo ja juoda olutta siihen jomotukseen. Lihi jyrsi avaimella pöytään jotain kuviota josta näytti tulevan jonkinlainen tähti. Henninen alkoi hyräillä jotain niin epämääräistä, että se oli melkein pakko tunnistaa miksi tahansa. Marsalkka tiiraili taloja ruskean pullon läpi."
- Mikko Rimminen