Linjoilta taivaisiin

"Oon Helsingin super skunkki lungimpi jäbä"
Juno - Turisti


Lauantai
Eilinen to do- lista on pistetty jo käytäntöön. Tulipas siitäkin vaan pitkän aloinen päivä, kun tuli heiluttua niin Kaisaniemessä, Kalliossa ja Jakomäessä.
Lahjakkaasti missasin Minä & Ville Ahosen, koska oli liikaa alkusäätämistä kotona, mutta kyseinen Ville sattui siemailemaan olutta baarissa, johon päädyin illalla. Siitä lähes valkoisesta tukasta ei voinut erehtyä. Festarialueella oli ihailtavan paljon porukkaa aamupäivästä lähtien. Tällä kertaa vaaliteema on näkyvä: Rautatientorilla mulle ojennettiin Li Anderssonin vaalilehteä, ja yhdellä teltalla näin Jyrki Kataisen. Hmm, kohta täytyy herättää yöksi jäänyt kaveri, joka aikoo käyttää äänioikeuttaan tänään.
Alkuun kiersin puiston toisen laidan ihastellen käsintehtyjä koruja ja käsitöitä. Lauri Tähkä yhtyeineen kumarteli yleisölle Savanni-lavalla, kun rytmikäs Banda Reggae Papagaio tömisti viereiselle Monsuuni-lavalle. Menin kuuntelemaan tätä ryhmää eturiviin ja seurasin, miten rytmi tarttui muihin. "Antakaa musiikin tulla sisällenne". Ei väliä kuuntelenko vastaavanlaista musiikkia noin muuten, oli hauska fiilis.

Banda Reggae Papagaio

Tähän väliin istahdin varjoon syömään mansikoita ja levittämään aurinkovoidetta. Puhdistin käsiä ja kirjoitin postikortin, jossa kerroin päiväni suunnitelmista. Katsahtaessani ruokakojuille päin nälkä alkoi yltyä. Sopivaa kojua etsiessä törmäsin festarien Jack Sparrowiin. Hahmon ympärille kerääntyi lauma valokuvaajia.

Räppiä oli vuorossa seuraavaksi. Sitä olinkin odotellut eniten, tein tietä eturiviin. Lavalla käväisi sylkemässä muun muassa kesästä nauttiva Juno, rauhanmerkkejä tekevä Paleface ja Solonen & Kosola, jotka kyselivät että kenen mielestä on pyöräilykeli. Olo yltyi tukalaksi helteessä, ja kuuma riisi ja tofu- annos vaikutti asiaan huomattavasti: riimittelijöiden jälkeen lähdin kotiin vaihtamaan vaatteita.

Juno

Vähän yli tunnin päästä palasin puistoon. Kaveri odotteli siellä parin tyypin kanssa, olivat saaneet vallattua hyvän paikan, jossa aurinko ei porotellut liikaa. Siinä sai moikata tuttavia, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan.

Oltiin kaverini kanssa sovittu, että mennään alkuillasta katsomaan Leijonat-matsia johonkin baariin. Minähän en ymmärrä sen päälle juurikaan, mitä nyt huvikseni kannatan Kärppiä, mutta ajattelin olevan hauskaa seurata tyttöporukalla. Yksi tuttava lähti vielä mukaan lätkäreissulle, jota minä sain johtaa. "Kiva kun sä voit nyt opastaa", mulle hymyiltiin. Ratikka vei Kallioon, kysyin parilta vastaantulevalta neuvoa sporttibaarista, noudatimme neuvoa. Baarin nimi oli hankalasti mieleenjäävä, mutta baarimikko oli ystävällinen. Näytti huvittuvan, kun mä olin osannut varautua henkkareiden näyttämiseen niinkin nopeasti. Siinäpä me tuijoteltiin, kun kiekko kiiti jäällä. Toistelin pelaajien nimiä mielessäni. Kisakatsomoahan siellä ei ollut, mutta kaveri kannusti suomipoikia ahkerasti. Nälän tuntuessa tilattiin kätevästi pikaruokaa samalta tiskiltä, mun pitsa oli tosi rapea ja mehevä. Iltaysin pintaan ottelu ratkesi 3-0 Leijonien hyväksi. Muutama baarilainen nousi seisomaan Maamme-laulun ajaksi.

Sitten oli noustava ja otettava katse kohti seuraavaa määränpäätä, eli Kurvia ja bussipysäkkiä. "Hyvin osaat johdattaa meitä", kuulin. Bussi vei meidät Jakomäkeen, jossa oli alkamassa kaverini lempparibändin, Snipe Driven, keikka. Odotellessa meillä oli höpsöjä tyttöjen juttuja bussipysäkin katoksella, ja naurettiin niin että huolehdin putoanko. En oo ollut ennen sellaisella keikalla, tunnelma oli intiimimpi kun istuttiin niin lähellä lavaa. Kokoonpanoaan viime näkemältä uusineen Snipe Driven meno oli kova. Sain muutamia runoideoita samalla, se oli myös uusi kokemus. Bändiä tuuletettiin ja tyttöfanit seisoi lähimpänä ottaen kuvia. Vika biisi oli yllätyscoveri Feel good inc. Kaveri osti pari fanipaitaa.
Paluubussi kyyditsi "sen kolmannen" keskustaan, ja minä etsin kaverini kanssa kapakkaa Kallion koloista. Karaokemahdollisuudet oli menneet jo, mentiin lopulta sellaiseen mihin sopi istumaan.
Ennen nukkumaan menoa kuunneltiin meillä Avril Lavignea. Kaveri nukkui hyvin, mutta itse heräilin jatkuvasti kissojen mekastukseen.

Sunnuntai
Tänään on ollut helpompaa olla ulkona, sillä on vähän tuullut paikoitellen. Edellisestä oppineena ei kuitenkaan huvittanut syödä festarialueella, vaan tämän kaverin kanssa hakeuduttiin hirvipatsaan viereen, ison puun alle juomaan kylmiä juomia. Ihan pian tykö ilmestyi mieshenkilö, joka kävi läpi kesämuistojaan ja heitti vitsiä. Se oli ihan mukava tyyppi, ei yhtään tunkeileva vaan hyvin keskustelevainen. Esitteli itsensä. Sain sattuneesta syystä muistutuksen omakustannekirjasta, josta oon haaveillut välillä. Erikoista, sanoisin. "Sinä kun oot nuori, niin ehdit opiskella vielä", kuului yksi toteamus.
Ei tullut kierrettyä enää Kaisaniemeä, vaan saatoin kaverin Kamppiin. Etsin sieltä ruokaa ja muuten vaan kuljeskelin ympäriinsä. Parin kerroksen jälkeen alkoi kummasti väsyttää. Siitä lähtien oon pitänyt silmiä puoliväkisin auki, tuntuu että vielä pitäisi saada aikaan jotain.

Jos saisin kolme toivomusta, toivoisin ensi viikonlopulle seikkailua Haltialaan sekä tutustumista erääseen sukulaiseen. Kolmas toive olisi reipas, jaksavainen ja hauska asenne, jotta saisi kaiken haluamansa irti.