I guess we’ll know in time"
The Common Linnets - Calm after the storm
Lauantai
Vietin eilen tyttöjen illan Tähtitytön kanssa. Aloimme valmistautua tulevaan ravintolapäivään leipomalla pikkuleipiä ja koristelemalla niitä. Sain suorittaa tärkeää tehtävää koemaistajana, jee. En ollut leiponut aikoihin, joten vähän epäilin osaisinko edes kaulita taikinaa siististi, mutta moinen värkkäily oli ihan hauskaa.
Kahden hengen leivonnaistehtaamme sulkeutui Euroviisujen alkaessa klo 22. En muista katsoneeni niitä ennen kenenkään seurassa, ainakaan niin että oltaisi arvosteltu esityksiä. Illan viinimme oli rosé:
Suomen viisuedustaja Softengine veti mielestäni tosi tyylikäästi. "Something better" päätyi sijalle 11.
Tavanomainen Euroviisu-kappale, varsinainen jollotus, kertonee raukkaudesta jollain muotoa. Näitä ei onneksi ollut kovin montaa. Olin huomaavinani muutoksenhalua. Yhdessä kappaleessa oli rap-osuus, ja muutamaan oli kirjoitettu kantaaottava sanoma.
Oma suosikkini oli Alankomaiden The Common Linnets. Se sijoittui toiseksi.
Itävallan edustaja (ja ennakkosuosikki) Conchita Wurst sai kappaleellaan Rise Like a Phoenix murskavoiton pistein 290. Saipa niin monta kertaa täydet 12 pistettä, etten pysynyt laskuissa. Voitostaan liikuttunut laulaja kiitteli äänestäjiä suuresti.
Sunnuntai
Koska olin jäänyt yöksi Roihikseen ja siellä oli jälleen aurinkoinen sää, päätimme Tähtiksen kanssa lähteä ulos tutkimusmatkalle. Toisen tehdessä meille piknik-eväitä minä selasin netistä Oriflamen sivuja ja kirjoittelin tilauslistaa. Olen ihastunut Nature Secrets- sarjaan, ja haluan tuoksutella niitä lisää. Ne on sitä paitsi luonnollisempia verruna markettien tarjontaan.
Jos olisin tiennyt mikä ulkona odotti, olisin hypähdellyt sinne jo. Tähtityttö halusi näyttää puutarhan, jossa juuri nyt kukkivat kirsikkapuut.
Meidän lisäksi paikalle oli kerääntynyt muitakin innokkaita ihastelijoita. Pakostakin jäätiin kameroiden tallentamiksi, kun istuttiin siinä ihan puiden keskellä.
Ulkona kiertely sai aikaan seesteisen mielen, mutta hurjan inspaantunut olin myös. Valkovuokkojen, kirsikankukkien, ja lehtipuiden huminan ympärillä voisin keskittyä kirjoittamaan jonain viikonloppuna. Kunhan osaisin päättää, mietiskelläkö kalliolla, laiturilla vai puistossa.
Vihreäpäisistä sorsista tuli mulle uusi lemppari. Niitä näkyi monia, yksin ja ryhmässä. Eräskin pulikoi kaikessa rauhassa sillan ali, niin että sen jalat läpytti tiuhaan veden alla. Me seurattiin sitä, kunnes ei enää näkynyt. Onnellisen näköinen vaakku.
Tässä vikassa kuvassa Tähtis on päässyt aivan lähelle sorsakaveruksia. Me laskettiin samaan veteen kaarnavene, mutta se ei tahtonut liikkua eteenpäin. Näytti ihan kuin virrat olisi yhdistyneet juuri siinä kohtaa.
Huomenna keksitehtailumme jatkuu, ja pyydän saada omat kopiot ulkoilukuvista, joita otettiin ystävän kameralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!