"Noniin, ne homot on taas villeinä vietettyään ihan omaa gaalailtaa eilen Suomen pääkaupungissa. Pitääkö niiden seksuaalisesta suuntautumisesta hälistä joka väliin? Johan ne on kaikkialla! Mua ei kiinnosta, mitä ja miten ne tekevät keskenään, kuvottavaa!"
Tällaista keskustelua olen tullut lukeneeksi netissä. Eli asianomaiset ovat kilpaa selittäneet, mitä on olla niin sanotusti normaali. Olen ymmärtänyt pointin.
Mutta.
Ensinnäkin: Sama QX Gay Gaala on järjestetty Ruotsissa jo 15 kertaa.
Toisekseen: Pitää hälistä. Meidänkin. Tarkennettuna: tuoda samalla tavalla esiin, kuin heteroita on ollut aina - katukuvien mainoksissa, tv:ssä, joka mediassa. Tätä voisi ruotia monellakin tavalla niin, että näkemys pysyy positiivisena, mutta jotta en rönsyilisi, totean seuraavaa.
Pyytäisin jokaista homofoobikkoa pohtimaan omalta osaltaan, olisiko helppoa joutua silmätikuksi yhden ominaisen piirteen takia. Sellaisen, jonka kanssa saattaa mennä pitempikin tovi ymmärtää ja tulla sinuiksi. Kunhan tähän pystyy, seuraavaksi on tultava kaapista, eli avautua seksuaalisesta suuntauksestaan läheisille.
Ei ole helppoa, kun toitotetaan, että täytyisi soveltua muottiin, kun samalla tuntee itsensä poikkeavaksi.
Se, että haukutaan vitun hintiksi (tai muu epäkorrekti ja luova ilmaus) saa ihmisessä aikaan todella voimakkaan alemmuudentunteen. Tekeekö homous todella huonomman ihmisen? Ei tee. Homoseksuaali yksilö on syntynyt HLBTI-yhteisöön. Hän kaipaa ja ansaitsee saman inhimillisen kohtelun, kuin heteroksi itsensä luokitteleva.
Vihapuhe ja muu alhainen käytös vain lisää negatiivisuutta ihmisten välillä. Niin että miksi käyttää energiaansa moiseen, kun sillä voisi tehdä jotain mukavaa? Niin nettimaailmassa kuin tässä todellisessa, jossa jokaisella on omat ongelmansa joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!