Kipukynnys

No voihan! Arvasin, että kun menen ottamaan uutta väritatuointia, sitä ei saada kerralla valmiiksi. Sama juttu on käynyt aiempien kanssa; ääriviivat menee ok, toiseenkin kertaan tarvittaessa, mutta se varjostusneula... En halua pelotella ketään tatoinnista haaveilevaa, mutta itse sanon varjostuksen jälkeen stop. Siinä on mun kipukynnys, kun iho menee todella araksi ja herkäksi. Niinpä väritys tehdään seuraavalla kerralla, kun tähän astinen työnjälki on alkanut parantua.

Miltä näyttää? Musta Samu Sirkka on tosi iloinen, suorastaan hilpeän näköinen tässä. Se on hyvä omatunto ja neuvonantaja. Halusin sen istumaan jonkun päälle, eli kirjapinon, jotta sille saataisiin jokin koroke. Sivuilla näkyy ruohotupsuja. Näin Samu ei "leiju", kuten se sydänkuva, joka jää nyt alle peittoon.
Mua rupesi häiritsemään, ettei se musta sydän liittynyt oikein mihinkään, oli lähinnä kokeilua että millaista on ottaa tatuointi. Sen paikaksi valitsin nilkan, koska, noh, en enää tiedä miksi. Joten uudistus on paikallaan. Näin kymmenen vuoden jälkeen.