Heipä hei, päiväkirja. Mulla on ollut varsin tehokas kesäloman alku, ainakin rahan kulutuksen suhteen...
Lauantaina halusin shoppailemaan Itikseen. Mulla oli ihan lista, mitä pitäisi tai olisi kiva löytää, lyhyt mutta kuitenkin. Koska bussi kiiti sopivasti nenän edestä, päätin kävellä suht lyhyeksi arvioimani matkan (eihän pysäkille voi jäädä odottamaan seuraavaa bussia, jos penkillä istuva mies löyhkää kuin ei olisi käynyt viikkoon suihkussa.) Tunsin itseni reippaaksi, vaikka tulikin jano. Ehdin yli puolenvälin matkaa, kun bussi ohitti mut Itäkeskukseen mennessään.
Punakkuusastettani pähkäillen tilasin saman tien kahvilasta raikkaan ja ihanan kylmän smoothien.
Ensimmäisessä vaatekaupassa sovitin mama jeanseja. Kokoa 40 olevat farkut menivät jalkaan mahaa sisään vetäen, mutta niissä ei ois voinut nostaa jalkaa kunnolla. Siispä nappasin saman malliset, seuraavan koon farkut ja ostin ne sovittamatta.
Joissakin vaatekaupoissa oli esillä mulle ihan väärän mallisia vaatteita, joten ne kävelin hetkessä läpi. Sitten bongasin pitkän mallisen, oranssin topin hienolla mandalakuviolla. Toppi oli runsaamman oloinen ollakseen kokoa s, peilin edessä se näytti mulle sopivalta. Astelin topin sekä sukkapaketin kanssa kassalle.
Askartelukaupasta ostin muutaman postikortin, korvisten lukkoja ja tarroja. Juttelin myyjälle, että on kiva haalia värikkäitä kortteja kun kerran harrastan postcrossingia, mutta myyjä totesi vain: niin, ihan nättejä on. Tiedätkö sen tunteen, kun huvittaa avata suunsa jollekin tuntemattomalle kuten kassahenkilölle, ja sitten petyt, kun se ei vastaakaan? Tulee lähinnä mieleen että "Sori, kun yritän olla sosiaalinen. Minä, niin helposti omaan kuoreeni käpertyvä."
The Body Shopissa luki ALE siellä täällä: astuin sisään, tykästyin vadelmaiseen kausituoksuun, ja maksoin yhdestä voidepurkista.
Tulos: en ostanut shoppaillessani mitään, mitä laatimassani listassa luki. Pisteet hetkessä elämiselle.
Kotona vaihdoin heti uudet vaatteet päälle. Ai että kun ne sopivatkin hyvin. Menin vaimon eteen pyörimään, että kato nyt mua.
Kävin läpi mun kaksi korurasiaa. Asettelin korviksiin niitä juuri ostamiani lukko-osia. Heitin pois joitakin epämääräisiä korviksia. Sitten rasiat olivat järjestyksessä. Rasti seinään.
Kirjoittelin postikortteja. Tällä kertaa kirjoitin osoitteita mm. Britteihin, Puolaan ja Intiaan. Pakko käyttää heti uusia tarroja. Oon aika varma, että vielä 20 vuoden päästä liimailen samanlaisia iloisia tarroja, ja tunnen suurta mielihyvää.
Olin hankkinut vaimolle yllätyksiä, mukaan lukien vadelmaisen voiteen. Ojentaessani pussin vaimolle, sain suuren kiitoksen ja suuren hymyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!