Luukku 5

Silitimme ne vihreät verhot alakerran mankelilla sekä asensimme ainoat jouluvalomme samaan ikkunaan. On mukavaa, kun asunnossa on yhtenäinen ilme värien puolesta.

Luukku 4

Riemuisaa viikonloppua! Perjantain kunniaksi kävimme murun kanssa turkkilaisessa pikaruokalassa, Kampin Pippurissa. Ei muuten puuttunut onnensilmiä. Täällä kasvispihvi oli itse tehty ja siten maistuikin paremmalta, useimmiten kun ovat tylsiä.

Luukku 3

Julkaisen omassa blogissani nyt toisenkin tekstin Anni-mummun kunniaksi. Hän on aikoinaan kirjoittanut tämän paikallislehteen.

 

Joulua hakemassa

Pakkaslumi ratisi ja natisi niin unettavan mukavasti reen alla. Tähet olivat päivän vaaletessa sammuneet ja pajenneet talavisen taivaan kätköihin. Raskaan näköset suuret pilivimöykyt alakovat nousta uhkaavan näkösenä taivaanrannan takkaa.
"Taitaa tulla lumisaje", isä sannoo ja laittelee lammasnahkavelttiä paremmin minun suojaksi. Minun, joka ylen onnellisena istun isän vieressä kirkkoreessä, jonka perässä riippuu ja heiluu komija poronnahka, jossa koivet kopisi niin mahtavan tuntusesti reen perrään. Sen poronnahan oli isä kerran markkinoilla käyvessään ostanu. Siitä oli meleko kauvan aikaa ja jo karvat pölähteli silimille aina kovemmassa vauhissa, vain ei se haitannu. Muvassa sen piti olla.
"Lähteekö Hilija huomenna minun kans kirkolta joulua hakemaan?", isän ääni on semmonen ilosen ja leikkisen tuntunen. "Että lähteekö?" Siinä silimänräppäyksessä minä oon isän sylissä ja sipisen korvaan "Ostakko mulle oman kompijaistötterön, jota ei tartteis siskojen kans jakkaa?" "Katotaan sitte huomenna, nyt nukkumaan".
Tämä oli tapahtunu eilen illalla, nyt oli aamu tullu ja tässä sitä ajjaa körötettiin kirkonkylää kohti. Jouluun oli ennää kolome päivää ja kylläpä tuntu kaikki asiat niin kovin jännittäviltä. Äiti oli teheny paperille lujettelon, jossa sanottii, mitä piti tuuva. Nisujauhot oli melekein tärkeimmät. Eihän joulu ois tullu oikijana iliman rusinapullia. Niin, no tietenki rusinat ja siirappi. Siirappi tarvittiin piparkakkujen tekkoon ja sitte tapaninpäivänä elsuupan keittoon. Sitte oli minun mielestäni niitä vähemmän tärkeitä ostettavia. Kahavit, sokerit ja sen semmoset aikasten ostokset ja kynttilät, niitä ei passaa unneuttaa.
Olipa siinä näitä kaikkia mukavia asioita aatellessa äkkiä matka taittunut, kun isä alakaa puhella, että nyt sitä aletaan olla kirkonkylällä. Ajetaanpa ensinnä tuohon Iivarin kauppaan.
Isä pyssäytti hevosen ja sito suitilla semmoseen puomiin. Anto vähä heiniä eteen ja sitte mentiin kauppaan. Siinä puomissa oli ollu kiinni muitaki hevosia, koska puomin vieressä oli aivan höyryäviä hevosen kakkaroita ja pikkulinnut hypähteli touhukkaana ympärillä. "Lujassa on se eene linnullaki näin talavikylymällä, alahan tulla." Isä huomaa, että minä jään lintuja tuijottammaan ja näin ollen tarvihten kehotuksen, jota mielelläni myös nouvatan.
Eihän se tuo kirkonkylä ollut sillon Hilijan lapsuuven aikoina palijo minkää näkönen tähän nykypäivän kirkonkyllään verrattuna. Jokunen kauppapuoji siellä oli. Väinäsen kauppa, Iivarin kauppa. Ossuuskauppaki oli aivan pieni. Ei niissä myöty makkaroita eikä valamista leipää, ite kuki sai omat leipäsä tehä.Olihan siellä muutamia hyviä leipureita, jotka valamisti limppuja ja semmosia paremmin herkkuleivoksia, joita ainakaa syrijäkyläset ei ostanut, kun ei ollu rahhaa. Joskus aivan niin kun makijaisen asemasta saatiin räätilimppua. Se jaettiin ja hyvää oli.
Minä pyöriskelen vielä isän turkinhelemain suojissa, vähä niin kuin ujostuttaa, kun kauppa on väkiä täynnä, enkä kiinnitä ollenkaa huomijua, mitä isä ostaa, ennen kuin isää viittaa tiskillä olevaan läkkipönttöön, jossa kommeilee iso kukon kuva, kyssyy naurussasuin, "Nuitako kompijaisia sitä sinulle pitäs olla?" Sillon minäki saan puheenlahajan ja sanon niin suurella äänellä, että kauppijastaki naurattaa. "Joo, kompijaisia ja meleko iso tötterö".  Kauppijas antaa tötterön mulle ommaan kätteen ja minä niijaan niin syvvään, että vanahan harmajan lakin tupsu heilahtaa.
Kun ostokset on tehty ja lähettiin viemään tavarat rekkeen "Minähän muistanki, että Uurmaakarilla piti käyvä". Niin käytiin ja isä sai kellosa korijattuna lakkariin. Näytti olevan mielissään. "Kiipijähhän rekkeen, käännettään keula kotia kohti", kehottellee isä ja käärii minut peittoihin ja äitin suuri rantunen villahuivi pään ja kaulan ympäri niin eipä palele. Liino juoksee, tolokkatiuku soi ja aisakello pompottaa. Liinolla on kiire kottiin, tietää saavasa kauroja ja apetta. Pikkunen Hilija nukkuu lämpymässä onnellista joulu-unta kompijäistötterö lujasti käjessä. Joulu on hajettu.

Hilija

Luukku 2

Olen jäänyt tänään kotiin flunssan vuoksi. Saan hyvää fiilistä Scandinavian Music Groupin uusimmasta levystä Baabel. Se tarkoittaa, että on paljon uusia tarinoita kuunneltavana.

Kuva: Tavastiaklubi.fi

Luukku 1

Hyvää joulukuuta!

Ensimmäisessä "kalenteriluukussani" on viime keväisiä kuvia, jotka ovat toistaiseksi jääneet julkaisematta. Korjataan vahinko!
Kaksi ylintä on kuvattu Hakaniemessä, "siili-ilme" Halkolaiturilla, alin Katajanokan lukkosillalla.

Kuvat otti Hanna-muru kännykkäkameralla.

Omanlainen pikkujoulu

 Senaatintori eräänä aamuna juuri ennen "joulukadun" avajaisia".

Torstai 26.11.
Mun kaksoisveli saapui vaimonsa kanssa viikonloppureissulle Helsinkiin. Eipä jäänyt puheasteelle, kun viime näkemällä lupailivat. Vieraspaikka oli henkilöautolle hakusessa, voi sanoa olleen todella vaikeaa.
Tarjosimme nälkäisille matkalaisille kotiruokaa sekä jälkkäriksi avoivaimoni loihtimaa suklaakakkua, jolle sateli kehuja. Sen jälkeen vastaanotin tavaraa, jota oltiin haalittu mulle lapsuuden kodista; Niinpä vihreät verhot odottavat silitystä ja ripustusta meidän olkkariin, mummun pakinat ja muut tarinat ovat luettavissa tuossa tietokonepöydällä, ja pari äidin tekemää nukkea istuu vielä toistaiseksi kassin pohjalla. Aivan ensiksi mulle oli tullut mieleen tietty keittokirja, jonka välissä on paksulti itse kirjoitettuja reseptejä lehdestä ja toisesta. Luulin rupeavani tunteelliseksi vastaanottaessani tavarat, mutta ehkä se tapahtuu sitten, kun alan etsiä niille paikkoja.




Tuliaisiksi saatiin suklaata Pandan tehtaalta, jossa J+H olivat pysähtyneet ajomatkalla, sekä pari pulloa viiniä, jotka ovat kuulemma saaneet ylistystä kriitikoilta.

Perjantai 27.11.
Olin ottanut tämän päivän talvilomapäiväksi, joten sain nukkua hyvin ja nauttia aamupalaksi suklaakakkua (toki!). Suunnittelimme päivää hieman ja suuntasimme kaupungille metrolla. Ensin tutkailimme liikkeitä Rautatieasemalla, ja minäkin löysin siellä olevasta Cyber Shopista hauskan t-paidan sekä nappikuulokkeet. Simppeli suunnitelma oli suunnata Kamppiin syömään hyvin sekä tutkailemaan kiinnostavia kauppoja
Memphisissä oli hieno sisustus ja jostain syystä kumiankkoja siellä täällä. Minun jännittävän kuuloisessa ja makoisassa ruoka-annoksessa oli bataattiranskalaisia, tofua, sekä mangosalsaa. Pistin ranttaliksi tilaamalla kirpeän, mustikkaisen majiton.

Välissä kävimme mutkan idemmässä eli meidän asunnolla, jossa avovaimoni oli saapunut odottelemaan työpäivänsä jälkeen. Kunhan saatiin valkkaripullo auki (varsinainen blonditesti!), siemailin sitä ja muilla oli omia juomia illan aloitteluun.
Noin seitsemältä illalla olimme takaisin keskustassa, jossa Helsingissä asuva isoveli odotteli meitä tyttökaverinsa kanssa. Löydettiin pöytä oluthuone Kaislasta. Muut tilailivat erilaisia oluita, mutta minä ja muru erotuimme joukosta lonkeroinemme. Iltahan oli varsin hupainen. Nauroin ihan mielettömästi, niin että poskipäihin sattui kovasti. Pikku hiljaa Kaislassakin oli vähän tungosta ja volyymi nousi, mutta koska siellä ei soinut musiikkia, pystyin helposti kuuntelemaan muita.
Yömetro kulki, jes. Minä, muru ja veli vaimonsa kanssa takaisin meillä. Tilasimme mehevät pitsat ja nauroimme vielä lisää.

 Kortinpeluuta tyttöjen kesken.

Lauantai 28.11.
Lauantaina kävimme ensin Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comissa. Löysin sieltä setin vihreitä valopalloja, jotka ajattelin laittaa roikkumaan makkarin ikkunaan sitten, kun ne verhot on saatu ripustettua. Koska olen uuden kännykän tarpeessa, pälyilin kaiken merkkisiä ja mallisia älypuhelimia. Otin kuvan kaikkein kiinnostavimmasta, eli tähtään sen ostoon seuraavana palkkapäivänä.
Mukaan tarttui ehkä extempore leivänpaahdin, alennuksessa n. 9e. Viimein tuli ostettua myös Alias-lautapeli, jota on helppo pelata kenen tahansa kanssa.
Jätkäsaaressa oli aivan mieletön tuuli! Otin jo kaverista eli kälystäni tukea, etten lähde tuulen mukaan. Pohdin, kuinka edellisiltana bongattu isoveli mahtaa viihtyä risteilyllä moisella tuulella, ja sittemmin kuulin, että risteily oli erittäin huono idea.

Keskustassa: Minä osoittelin välillä, mistä suunnasta minkäkinlaista kauppaa ja palvelua voisi löytyä. Kälyni pääsi toteuttamaan fanitustaan yhä suuremmin löydettyään Anssi Kelan t-paidan Levykauppa X:stä.
Forumissa kierrellessä tulin myös ajatelleeksi, että mitähän hankkisin joululahjaksi ystäville. Avovaimo sai lahjansa jo aikaa sitten, kun välttämättä halusin ostaa hänelle ruutupaidan, jollaista hän oli etsinyt. Jätin lahjaideat hautumaan, sillä haluan ostaa jotakin varmasti tarpeellista.

Pitihän se ottaa yhteiskuva kaksoisveljen kanssa.

Kun haukkasimme jälleen raitista ilmaa, päädyimme niin kutsutulle joulukadulle eli Aleksanterinkadulle. Vieraamme ihastelivat jouluvaloja ja pikkuisia kojuja käsitöineen kaikkineen, kävelimme siinä tunnelmassa hissukseen. Taisinkin hiukata, että "Tarttuukos teille joulufiilistä?" Stockmannilla ja monilla muilla oli kauniisti koriteltuja ikkunoita.
Tien päässä juuri ennen Senaatintoria sijaitsee lauantainen ravintolamme, Il Siciliano. Olen tähän asti aina tilannut saman, houkuttelevan Gnocchi al pesto e fagiolini- nimisen annoksen, enkä nytkään tehnyt poikkeusta. Söimme suurella ruokahalulla, ja tarjoilijalle kerroimme vuolaat kiitokset.

Eräänä määränpäänämme oli Tennispalatsin Finnkino. Katsoimme täydessä salissa Napapiirin sankarit 2- elokuvan, joka herätti hilpeyttä sekä meissä että muissa katsojissa. Minusta leffa oli juuri sellainen mitä siltä saattoikin odottaa, eli ensimmäisestä osasta tykkääville voin ainakin suositella.

Palattuamme meille availimme ostoskasseja. Oli hauska tietää, että muut olivat löytäneet juuri varta vasten etsimiään juttuja.

Illan päätteeksi levitimme pöydälle niin Aliaksen kuin Afrikan tähdenkin pelilautaa. Minähän se voitin Afrikan tähdessä, vahingoniloisena; voi että miten voikaan olla innoissaan, kun välillä voittaa itse.

Minä heitän noppaa...Saanko aloittaa?

Sunnuntai 29.11.

Hieman haikea mieli, kun vieraat lähtevät. Olen super onnellinen, että heillä oli kivaa. Myöhemmin vielä kiittelimme puolin ja toisin; toiset majapaikasta ja opastuksesta, me hyvästä seurasta. Milloin otetaan uusiksi?

Kissakuvia

Kissat saivat uuden kiipeilypuun alkuviikosta. Kaikkia kiinnosti tietysti heti, hyvä kun saatiin rauhassa koota :) Edellinen puu jätettiin viereen, niin kissat saavat kunnolla rimpuilla.

Hauskaa päivää!