Kun pää ei tyhjene

Moi, päiväkirja.

Mua vaivaa unettomuus. Ainakin tän viikon ajan oon käännellyt kylkeä toisen tuhistessa vieressä sikeässä unessa. Miksi Nukkumatti on hylännyt mut?

Okei. Lähipäivinä musta on tuntunut, etten osaa mitään. En pääse eteenpäin asioissa, joissa haluaisin päästä, ja jotka tois mulle paljon iloa. Oon jumissa.

Sen lisäksi naapuri pölöttää alemmassa kerroksessa, ja tuun pohtineeksi yhä useampaa mietityttävää asiaa. Kuten...

Ekat kirjamessut

Tänään oli jännittävä päivä, koska mentiin kirjoittajaporukalla kirjamessuille Messukeskukseen. En oikein tiennyt mitä odottaa. Lähinnä odotin kaaosta ja että lopulta menis hermot, ja antaisin periksi. Mutta musta oli kivaa nähdä ns. aloitusnumero kimpassa, seota kahden euron kirjalaareista ja kiertää aluetta ristiin rastiin.

Ostin viisi kirjaa, postikortteja sekä -merkkejä. Ja vähän ruokaa silloin, kun alkoi ihan heikottaa.

Kunnes aloin ärtyä tavaroiden kantamisesta ja jalkapohjien kipeytymisestä ja pelätä, että kulutan liikaa rahaa.

Extempore muutos

Sillä raha on ajankohtainen asia. Me muutetaan ens kuussa ja se tarkoittaa, että on maksettava päällekkäin kahden asunnon vuokrasta.
Me saatiin helpotusta: päästään maalaamaan uuden kämpän seiniä viikkoa ennen, kuin varsinainen vuokrasopimus astuu voimaan. Käytännössä se tarkoittaa, että meidän tarvitsee maksaa uudesta asunnosta ens kuun ajalta vain kahden viikon vuokra.

Tässä muutossa jännää on se, että me ei varsinaisesti suunniteltu sitä, vaan vaimo katseli välillä vuokrakaksioita ja yhtenä iltana mäkin innostuin. Siitä laskien kahden vuorokauden päästä me oltiinkin jo pälyilemässä toisen asunnon säilytysratkaisuja ja tiivistä pihaa.

Ex-episodi

Kolmas asia mitä oon miettinyt paljon on välien katkaiseminen lopullisesti eksän kanssa.

Mä en puhunut siitä koskaan eksänä mutta joo, suhdehan meillä oli. Me vaan ei sovittu, että nyt ollaan pari.
Joka tapauksessa. Mä otin kyseiseen tyyppiin yhteyttä vajaa vuosi sitten ja se vastasi mulle tosi iloiseen sävyyn. Sanoin, että onpa mukava huomata että pystytään näin juttelemaan keskenämme.

Kesällä tyyppi sanoi, että meidän pitää pitää taukoa asioidemme selvittelyssä. En ihan ymmärtänyt, mutta ei kai siinä sitten. Kun palattiin keskusteluun, sanoin, että kyllä mä tunnen sen edelleen, että ihan sama ihminen se tuntuu olevan. Mä toivoin sen aattelevan musta samoin, siis muistavan, miksi alunperin tutustuttiin nelisen vuotta sitten.

Noh. Mua alkoi risoa, kun se ei aina vastannut mun viesteihin. Sen selityksen mukaan mulle piti olla omat säännöt, olenhan ex-tyttöystävä. Ööh. Se soitti mulle kännissä baarista, kuljetti luuriaan kaverilta toiselle ja nää kaverit kummasteli, miks se soittelee mulle. Kännipuheluja oli vain yksi, mutta petyin ihan valtavasti.
Munkaan kaverit ei suositelleet kaveeraamaan entisen kanssa.

Tuli perjantai-ilta, jolloin viestitin tälle tyypille, että "Olin just elämäni ensimmäisissä opiskelijabileissä". En saanut kommenttia hilpeään, ei-känniseen viestiini. Noin viikon kuluttua viestitin, "Mitä kuuluu?" Ei reaktiota siihenkään.
Muutaman päivän päästä tyyppi tekstasi mulle jonkun absurdin jutun, ja mun pää vaan...räjähti. Ketutti enemmän kuin koskaan ennen. Sen päivän aikana mä tein selväksi, etten mä jaksa sen outoja sääntöjä saati outoja "kavereita" mun elämässä.

Oon katunut. Mulle ei ollut helppoa lopettaa yhteydenpitoa kokonaan, koska oletin sen olevan yksi parhaista. Sen piti olla ns. "mun ihminen", eli sellainen tosi tuttu, jolle voi aina sanoa kaiken mitä ajattelee.
Miksi ratkaisun täytyy tuntua näin perseestä olevalta, vaikka mun mielestä oli sen aika? Kun mä itse kerrankin sanoin jollekin ääliölle suorat sanat. Mun kuuluis olla tyytyväinen.

Blogiviikko, perjantai: Osaanko olla yksin uudessa asunnossa?

Avaan suklaapatukan kääreen ja saan seurakseni uteliaat kisut: Alviksen, Pojun ja Eeliksen. Alvis varsinkin on aikamoinen sylivauva, sillä se tassuttelee mun syliin niin usein istuessani sohvalla. Niin hymyilee sekä kissa että Emppu.

Nyt on hyvää!

Kuulen ihan selvästi, miten naapurin ulko-ovi käy ja miten siellä lasketaan vettä hanasta. Tässä kerrostalossa on huomattavasti ohuemmat seinät edelliseen verrattuna, joten enpä taida enää laulaa suihkussa. Monena päivänä varsinkin vessan seinän läpi on kuulunut pikkulapsen juttelua ja itkua, vaikka ihan tavallisella volyymillä onkin ollut. 

Mietinkin parhaillaan, miten vainoharhaiseksi mahdan tulla kotona parin päivän sisällä ilman Hannaa. Kissat touhottavat aina jotenkin, esim. hiekkalaatikolla peittelystä kantautuu iso ääni, mutta silti. Se on positiivista, ettei kenenkään bassonjytke kuulu tänne, edes näin viikonlopun alkamisen kunniaksi.

Edellisen kämpän naapuriin muuten hankittiin piano, ja soittoharjoitukset alkoi kuulua iltapäivällä viiden maissa. Se tuntui jo huvittavalta, kun soitettiin aina päivästä toiseen samaa sävelmää.

Meidän tuparit pidetään näillä näkymin seuraavana viikonloppuna. Sinne kutsutaan muuttoapulaisina hääränneet. Tässä esimakua meidän kodista:

Mä en oo aiemmin pitänyt valokuvia esillä mutta nyt on kiva, kun avovaimolla on tapana pitää.

Halusin jälleen postikorttiseinän.

Kissojen ruoka-ja vesikuppeja kolmen koplan käytössä olohuoneessa.

Mie hiuksia kuivattelemassa sekä ovien yläpuolella näkyvät "ikkunat".

Muuttohulinasta en olekaan kertonut mitään, lienee ollut liian paljon muuta ajateltavaa. Lyhyesti mainittuna:

Mua alkoi hermostuttaa vasta edellisenä iltana, koska olin ollut ennakkoon tosi luottavaisella mielellä kaiken suhteen. Yöuniin ei mikään vaikuttanut tällä kertaa.

Aamupäivällä apulaiset saapuivat sovitusti ja olivat ahkeria. Ihailin toisten näkemystä pahvilaatikoiden, kassien ja pussien sijoittelussa autoon, sillä se muistutti Tetriksen pelaamista. Vuokrapaku oli kuulemma kätevä hakea että palauttaa, ja sitä käytettäessä riitti kaksi kuljetuskertaa.

Kun eka lasti oli täynnä, mie lähdin tulemaan tänne availemaan ovia. Sitten muut alkoivat kantaa kamoja portaissa (hissitön taloyhtiö) ja mie kannoin ne eteisestä oikeisiin huoneisiin.

Toista muuttokuormaa odottaessa availin Heman kanssa laatikoita ja asettelin astioita kaappeihin. Kyselin muistin aikaan ohjeita kaasuhellan ja -uunin käyttöön niiden ollen ihan uus tuttavuus itselleni.

Yksityiskohtia kissaihmisten keittiössä.

Paljon muuta kerrottavaa ei päivästä ole, kuin että muutossa meni noin viisi tuntia, välimatkaa kun kertyi vain saman kaupunginosan sisällä. Tavarat saatiin muutaman päivän kuluessa paikoilleen. Olkkarin lasitaulut on enää asettelematta, ja pyykinpesukone oottelee oikeanlaista osaa kytkentää varten.

Satunnaisen naapurista kantautuvan metelin ja mun pyörän varastamisen lisäksi ei liene muuta valittamisen arvoista. Metro on nyt vähän kauempana mutta bussi kulkee lähempää.

Muutto lähestyy

Rupesimme pohtimaan tilavamman asunnon tarvetta jo kauemman aikaa sitten. Mitä enemmän tuijottelin nykyisiä neliöitä, sitä tärkeämmältä vaihto alkoi tuntua.
Nykytilanteessa riittää kyllä hyviä puolia, kuten rauhallinen naapurusto sekä metron ja palveluiden läheisyys. Miinuspuolena mainittakoon ahdas avokeittiö, jossa kaksi ihmistä ei meinaa mahtua kokkailemaan samaan aikaan. Jos minä esimerkiksi kaivelen kattilakaappia, avopuoliso ei saa jääkaappia auki jne.

Alustavat toiveeni seuraavan asunnon suhteen olivat:
- enemmän kuin tämä 43,5m2
- sijainti nykyinen kaupunginosa / Itä-Helsinki
- lasitettu parveke
- keittiö

Kun tämän hetkisestä vuokranantajasta ei kuulunut mitään soittopyynnöstä huolimatta, aloimme lähetellä asuntohakemuksia useaan paikkaan. Satosta hihkaistiin päivää hakemuksen vastaanottamisen jälkeen, ja olimmekin kiinnostuneita ensimmäisestä tarjotusta kämpästä.
Kävipä kuitenkin niin, että soittaessani asuntoa vielä vuokraavalle henkilölle en onnistunut sopimaan näytön ajankohtaa. Kävin noin puoli tuntia kestäneen puhelun, jonka aikana esitin asiani lukemattomia kertoja, koska toinen ei ottanut ymmärtääkseen pointtiani. Yritin olla ystävällinen mutta lopulta olin niin turhautunut, että mieleni teki hakata päätä sohvatyynyyn. Avopuoliso otti samantien yhteyttä Satoon, ja sieltä saatiin toinen asuntotarjous.

Hanna kävi katsomassa tuota Myllypurossa sijaitsevaa kaksiota itsekseen, sillä mulla oli jo varattu tatuointiaika samalle päivälle. Oli tosi jännittävää nähdä kuvia sieltä, kun itsellä ei ollut minkäänlaista kosketusta. Hanna selitti aistineensa kotoisaa tunnelmaa jo eteisessä, ja että asunto olisi kaikkineen oikeinkin sopiva meille. Se sijaitsisi muutaman sadan metrin päässä nykyosoitteesta, tilaa olisi 14m2 enemmän, saisimme oikean keittiön sekä vaatehuoneen, mutta parvekkeessa ei olisi lasitusta.
Se informaatio ja fiilistely riitti mulle, sillä kuulosti siltä, että meillä tulisi olemaan hyvät oltavat. Parvekkeelle ei uskaltaisi päästää kissoja, mutta on tärkeää, että ne saisivat tuijotella etu- että takapihan maisemia suurista ikkunoista

Niinpä kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen molempien nimiin. Muuttopäiväksi sovimme 15.9. eli aikaa kaikelle järjestelylle olisi ihan tarpeeksi. Tänään olen hoitanut osoitteenmuutoksen sekä sähkön- ja nettiliittymän siirron, ja avovaimo on saanut vahvistuksen muuttoautosta kuskeineen.

Luukku 5

Silitimme ne vihreät verhot alakerran mankelilla sekä asensimme ainoat jouluvalomme samaan ikkunaan. On mukavaa, kun asunnossa on yhtenäinen ilme värien puolesta.

Tuparit

Meillä oli H:n kanssa pienet tuparit juhannus-perjantaina. Kavereita oli kutsuttu muutama, niin että kerkesi jutella kaikkien kanssa tärkeimmät kuulumiset. En ole pitänyt juhlia sitten lapsuuden synttärien, joten vähän pohdin, millon olisi hyvä hetki asettaa tarjottavat pöytään ja esittelenkö tyypit toisilleen vai kertoneeko nimensä itse.
Ensimmäiseksi vieraaksi laskettakoon kihlattuni siskon, joka saapui pariksi yöksi Karjalasta. Hän toi meille kukkia jo aamusta :) Kolmisin valmistelimme asuntoa pippalokuntoon.

Täsmällisesti klo 14 saapui Saara, joka oli tavannut kihlattuni jo kerran Kaisaniemessä Radio Aallon Helsinki- päivän konsertissa, kun kimpassa istuttiin nurmikolla rentoine eväinemme. Nyt tuli juteltua aika paljon töihin liittyvistä asioista, kun alun perin siellä ollaan tavattu. Itse asiassa tasan vuosi sitten, sillä Saara oli mun kesätuuraaja. Hauskaa, miten sitäkin kautta on saanut kavereita. Kissat saivat osansa huomiosta illan mittaan, kun kyseltiin niiden nimiä ja että kuinka ne ovat sopeutuneet. "Tässä on jotain terapeuttista", kuulin eräänkin vieraan suusta tämän hoitaessa huomionhakuista kehrääjää.

Ensimmäinen huonekasvimme on rahapuu.

Tarjottavat eli pitsat ja muut naposteluherkut tuotiin pöytään sitten, kun kissat olivat rauhoittuneet nukkumaan kukin omaan mielipaikkaansa (lue: eivät hyppineet pöydälle irtokarvoineen). Tähtityttö toi tullessaan feta-kasvispiirakan, jota kehuin vuolaasti. Ruokaa oli varattu sopivasti, ja alkoholiakin nautittiin nätisti: tuparituliaisiksi saimme rose-viiniä, ja itse olin ostanut tarkkaan valitut Yellow tale- punaviinipullon ja Ballet-kuohuviinin. Rupattelu poikkesikin välillä Alkossa tehtäviin valintoihin pohtiessamme, mitä tarkoittikaan esimerkiksi kuvaus tanniininen, tai osaako makua kuvitella pelkän selityksen perusteella. Kiinnostuneille tiedoksi, että kuohuviinipullon korkki ei tavoittanut korkeuksia, vaan taidokas avaajamme poksautti sen hallitusti kouraansa.

Esittelimme asuntoa hymyssä suin. "Me ollaan tosi tyytyväisiä tähän!" kuulin itseni toistavan. Nyökytteleväkin palaute sai mielen korkealle. Viihdyin, muut viihtyivät. Paikalliset vieraat lähtivät myöhään illalla, ja viimeinen bussimatkalainen lähti liftaamaan yön saavuttua. Kiitin kaikkia muistamisesta, paikalla olosta.
Seuraavana päivänä sisko saatettiin junalle. Mukavaa, että hän pääsi juhannuksena katsomaan meidän meininkejä ja osallistumaan juhlintaan. Sitten pullot päätyivät keräykseen ja viimeinen pitsapala lihansyöjän suuhun. Valtasin sohvan H:n kanssa ja katsoimme Orange is the new black- sarjan uusia Netflix- jaksoja. Loppu viikonloppu oli hyvä lähinnä vain olla.

Muuttopäivä

Kävelin just uudelta asunnolta Roihuvuoreen. Murun muuttokuorma oli perillä kasin maissa, ja minä menin mukaan auttelemaan kantamisessa. Roudaaminen sujui nopeasti ja näppärästi, kun aina joku oli kantamassa autosta hissille, toinen järjesti hissiin ja lähetti sen ylös, ylhäällä purettiin hissiä. Muuttoapulaiset lähtivät sitten heti paluumatkalle, kuulemma n. 150km jäljellä.
Muru rupesi kasaamaan isoa hyllykköä ja itse viruttelin astioita ja nostelin kuivauskaappiin. Ja niin me puuhailtiin, kunnes tuli väsy ja pimeä.


Metro ei enää kulkenut, joten otettiin pienoinen riski ja lähdettiin kävelemään sitä enimmäkseen tuntematonta reittiä. Aika tympeä metsäpätkäkin siinä oli (asvalttitietä), mutta tulipahan nähtyä. Eikä muuten tullut montaa ihmistä vastaan, eikä kukaan metelöinyt (vaikka Itäkeskuksen sanotaan olevan rauhatonta aluetta). Nyt jalkapohjat on todella kipeät ja pehmeä peitto houkuttelee, mutta tulin vielä kertomaan tekemisistäni.


Niin ja onhan meillä ollut tosi hyvä päivä muutenkin, kun syötiin makoisa aamiainen raikkaassa kahvilassa Kalliossa, haettiin uudet avaimet, ostettiin kahvinkeitin ja muuta pientä yhteistä, ja mun uusi passi oli saapunut lähi-Ärrälle.


Nyt lauantaina viedään kissat asunnolle sekä jotakin mun tavaraa, ja ostetaan ruokaa sinne.
Tää on niin kivaa ja söpöä!

Pienen juhlan aihetta

"Gonna find you and take it slowly"
Fugees - Ready or not

Nyt on aihetta hymyyn :) Oon etsinyt asuntoa aina silloin tällöin, suurinpana huomiona pienempi vuokra, ja nyt sellainen on löytynyt. Pääsin katsomaan tätä yksiötä toissapäivänä, ja heti oli hyvä fiilis: se on hyväkuntoinen kuten luvattiin, hyvien kulkuyhteyksien päässä töistä ja keskustasta. Toisaalta vieressä on ostari, satama, lenkkeilypolkuja. Tiedän jo milloin saan avaimen, mutta milloinhan alkaisin viedä kamoja sinne... Loma on pian tulossa, se olisi toki stressitöntä muuttoaikaa, mutta silloin täytyy käydä ainakin viikon päivät Pohjanmaalla. Oon saanut jo innokkaan muuttoapulaisen, joten se tulee varmasti menemään iisisti joka tapauksessa. Myös entisen asunnon loppusiivous.
Hyvät uutiset kuultuani aloin suorastaan leijua, ja heti ilmoitin asiasta muutamallekin taholle. Kun tavattiin Tähtitytön kanssa Hakaniemessä, osoitin että nyt haetaan Subwayltä ruokaa ja syödään ulkona. Kävellessä sinne Tähtityttö hyppi vieressä että "Jee, me saatiin Empulle kämppä!" :D (Sori nyt tämä sitaatti, oi rakas ystäväni). Siinä me sitten hymyiltiin ja syötiin puistossa, joka oli täynnä kukkia. Puhuttiin huonekaluista ja siitä, miten mentäisiin sitten samalla metrolla töihin. Ja Tähtis soittais mulle kiireesti jos aamu-unisena missaisin bussin, ja iltaisin ruvettaisiin ulkoilemaan vihreissä ja vehreissä maisemissa, jossa tuoksuukin ihan eriltä kuin Kalliossa. Kyllä mulle tulee vähän ikävä Kallion rastatukkia, mutta pitää käydä välillä pyörimässä niiden seassa.

Nämä kaksi kesänviettäjää suuntasivat sitten (yhä kovasti höpöttäen ja suunnitellen) juhlimaan. Oli jälleen paljon ideoita, viimein päädyttiin Amarilloon. Tilattiin raikkaat margaritat ja ranskalaiset juustolla. Nams nams! Kippisteltiin pariin kertaan asunnolle ja ystävyydelle. Niin ja mä annoin Tähtitytölle sinisen ruusun, pakostihan sellainen tarttuu kaupasta mukaan.

Pönötyskuvassani on UFFilta vasta ostamiani vaatteita, eli punamusta kauluspaita ja musta hame. Luulenpa UFFin olevan mun lemppari, onhan se tosi inspiroiva mesta löydöille.
Oon nukkunut asuntostressin takia liian vähän parina viime yönä, mutta silti uhmaan vielä vähän kelloa ja tarkistan, olisiko viikonloppuna keikkoja tai muuta Helsinki-menoa. Ainakin haluaisin ostaa punaviiniä ja istua ulkona, se on aina hyvä idea.

Harmittaa,

"Eilen hän huomasi, että seinästä irtoaa maali"
SMG - Minne katosivat päivät

...kun oon pitkän aikaa ollut niin huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Tunnen olevani aika itsekäs. Varsinkin, kun ei aina tarvitsisi olla mitään erityistä touhuttavaa, vaan jo pelkkä tallustaminen jossain kaupungin kolkassa ois hyvä tapa pitää yhteyttä. Siinä saisi omassa rauhassa vaihtaa kuulumisia. Olen tavannut ihan muutamaa ystävää ja soitellut mammalle. En kai edelleenkään osaa keskittyä kovin moneen asiaan samanaikaisesti. Tai sitten se tarkoittaa, että olen itsenäisempi kuin luulinkaan, suhtautumiseni vaihtelee.
Tai kun kaikki ei tykkää jutella puhelimessa, mutta toimisikohan kirjeet vaihteeksi?

Tänään juttelin mammalle asuntojen vuokrista: päätin, että alan tosissani etsiä uutta asuntoa. Kirjoitin Facebookiin, että asunnon tulisi olla Helsingissä (mitäs minä jossain Vantaalla vaikka tekisin, kun en tunne sieltä ketään? Sitäkin on ehdotettu perustelulla, että helpommin löytäisi hakemansa tapaisen kämpän.)
Kriteereinä: lemmikit sallittu, pikkuisen enemmän neliömetrejä, mutta edes pikkuisen halvempi vuokra. Töihin pääsisi yhdellä kulkuneuvolla.
Oon aina välillä selaillut asuntoilmoituksia. Useimmiten on hirvittänyt takuuvuokran suuruus, tai olen sanonut "pöh!" hankalalle sijainnille. Mutta auttaessani Tähtityttöä ja tämän kihlattua muutossaan viime viikonloppuna, tulin ajatelleeksi omaa tarvettani. Mainitsen tästä nyt muillekin, niin on useammat silmät ja korvat avoinna vaihtoehdoille. Kesään mennessä kun saisi toteutettua, en jaksaisi enää kauaa kituutella liian vähällä rahalla.

Thoughts 21 and 22

My favourite tv-shows

LA Ink / Pic: tvlistings.zap2it.com

Friends / Pic: frendit.org

Putous / Pic: mtv3.fi

The couch
J&H got my couch and kitchen table out of this apartment. There´s no place for them in my new home and I´m going to buy new things in there.
We heard noise coming inside of the couch when turning it. So J broke the cloth and (because it has been in day-care-center) we saw legos and other stuff inside of it. Hoped something exciting...too bad.

I´d like to change the bed and computer table, too. It´s the idea about choosing myself, no so much second-hand anymore. Show me the way to Ikea?

White inside, white outside.

Thoughts 18 and 19

Packing on tuesday

Plastic bags are not ecological but easier to carry.


The teddy roast

Thought 15

Things in my current home

Sattumuksia

"Se teitittelee ja se sanoo päivää

Tiskit haisee, mua hävettää." Maija Vilkkumaa - Se ei olekaan niin

Heräsin tänään aamupäivällä yllätykseen. Ovikello soi, mutta aattelin että mun vieraat ilmottaa etukäteen, jos on tulossa. Se soi toisen kerran ja avain meni lukkoon. Hyppäsin hiukset pystyssä ylös. Talkkarihan se siinä. No minä sanomaan kurkistaen eteiseen, että laitan housut jalkaan :D Hämmentävää. Se vaihtoi yhen pistorasian, joka oli lähössä irti. Ei tartte enää pelätä, että Eelis kiinnostuu siitä ja härppii. Talkkari lähti nopeaa. Mietin, onko ne tottuneet yllättelemään asukkaita. Arvoitukseksi jää

Oli hieno fiilis käydä äänestämässä ekassa pressanvaalissa. Mun piti varmistella, että käyhän se pelkällä passilla. No oikean äänestyspaikan löytämiseen menikin tovi. Ekaksi käytiin kaverin äänestyspaikassa ja siellä kyselin neuvoa. "Asutko tällä vai toisella puolella jokea", mies kysy kakskin kertaa. Ne neuvo koululle. No siellä ei ollu nimeä listassa, mutta ystävällinen ukkeli ehotti ite että soittais mun puolesta johonki ja opasti kolmanteen, oikeaan paikkaan. Talouskoululla sain piirtää numeroa lappuun. Nauratti että tää on taas tätä omaan tyyliin tekemistä. En tienny, että säännöt on niinkin tarkat. Paikka määrytyi lopulta siis Ravikadun mukaan. Höh.

Lähteminen Pyhäjokiseudusta oli todella haikeaa. Työkkäri ei antanu mun jatkaa työssäoppimista samassa paikassa missä on kouluaikana ollu, joten se oli tavallaan kaksinkertanen voivoi mulle. Kiittelin vuolaasti, että oon saanu kerätä tosi paljon kokemusta alalta. Oon kuulemma edistyny talven aikana :)


Kuulin tiskatessa titityy! Voi että se on parasta! Mutta ihmiset ulkona näyttää aattelevan että "hyrr tätä 
pakkasta". Ei oo enää pimeä nyt neljältä iltapäivällä. Jipii!
Päivä jatkuu Herra Ylpön uusinta levyä kuunnellen, hyvältä kuulostaapi.


PS. Kuva on eka E&E yhteiskuva.

Asemakadulla tuulee

"Olen niin kevyt, että leijun ilmassa sun huoneessa
Mä olen höyhen, sinä tuuli. Puhalla, etten putoa
Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
Ja asiat saavat mittasuhteen oikean." Don Huonot - Tuulee


Helou! Se on perjantai, voin siis nukkua univelat pois. Meikä meinas jo stressailla tänään kun ei ketään saa töissä kiinni että haastattelis ja lopulta tuli kova kiire. Lunta on pyryttäny tiheästi suoraan kasvoille, kun hyinen tuuli on sitä heitelly pitkin Oulaista. Johan se pistää perkelettä kiroamaan ja siilen piikkejä työntämään esiin. Kävin Kelassa peruuttamassa opintotukeni keväältä. Asioimisesta jäi positiivinen fiilis. Oikein hymyilin, kun se nainen oli niin avulias. Nyt mä tiiän mitä pitää seuraavaks tehä, kun jään työttämäksi. Jes, kiitos.

Päästyäni töistä neljältä tulin kotiin tiskaamaan ja ruokkimaan kissaa. Sehän on testattua, että kissan silittäminen erittää mielihyvähormonia ja poistaa näin stressiä. Tää ois ollu hyvä lisä mun tekemään kissajuttuun, jonka aiheena oli "kissa sopii lemmikiksi kerrostaloon".
Kipasin nopsaa hakemassa vielä varulta stressinpoistokarkkeja, sillä vieraita oli tulossa ja on mukavaa, kun voi tarjota jotain naposteltavaa. Ihana Tokmanni tarjoaa kaikkea mahdollista tavaraa, oisimpa muistanu pyykkikorin ostaa mukaan sieltä. Tykkään kovasti, että kaupat on ihan vieressä. Ei tartte kärvistellä nälissään sen puolesta.
Vinkkaan uutta suklaata: Fazerin patukka, joka sisältää hasselpähkinää ja mantelia. Hasselpähkinä on tunnetusti mun lempimakuja.

Olin mielissäni siitä, että mun luona käy vieraita. Se on aika harvinaista. Osaksi siksi, että oon mielestäni huono emäntä. "Jos vierailla on tylsää, se on mun vika", aattelen, vaikka eihän se ole niin. Mä esittelin kämppää tyytyväisenä ja Eeliksestä olin superylpeä, kun se tuli rohkeasti esiin leikittämisen avulla. Lopulta se oli näiden sylissä hoidettavana :) Jee!

Tässä onkin viimenen tilaisuus pistää nopsaa kuvaa nykysestä asunnosta:

Tämä raapimapuu on ihana löytö, vain 23,90e Kärkkäiseltä. Rappuset on sympaattiset, ja Eeliksen dilemma on saada tuo pallo irti roikkumasta :p

Keittiössä mm. pieni jääkaappi, kissanruuat korissa, sydämiä, hauskasti pyöreä tiskiallas, kellertävät kaapinovet.

Oleskelutilassa cd:itä, Tenavat-sarjakuvia, puinen ikkunalauta, Eeliksen peti, ja yksinäinen tv, joka oottelee oikeanlaista digiboksia kaveriksi.

Hyvin simppeliä siis. Haaveilen jonkunlaisista hyllyistä, auttaisivat paljon. (Kuva lisätty 24.1.)

Kissanhiekkatesti:
1) Kokeilin eka Cattia-nimistä, hienojaikoista valkeaa kissanhiekkaa. Se on ollu ok Eeliksen mielestä. Paakkuuntuvaa ja ihan helposti siivottavaa. 2)Sanomalehti ei oo ollu hyvä, sitä Eelis vierasti. 3)Tänään tuli testattua harmaa kissanhiekka, se toimii hyvin ja ei oo haissu. Se ei myöskään oo kallista, joten menemme sillä.

Asunto #3

"Tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä,
osa niistä viisaita
osa tyhmiä
Ja sinä mietit mitä muut on susta mieltä,
puhuitko sä oikein
ja haisetko sä hieltä"

Happoradio - Kaupunki täynnä ihmisiä

Mutustelen jämäpipareita uudessa kämpässäni. Pihan ohi kulkee enemmän autoja, pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Asun nyt Oulaisten keskustassa ja ompas aivan eri fiilis. Oon niin ilonen tästä, jihuu!
Ei enää tyhmää rumaa lattiaa, vaan kiva puinen. Ruskeat ikkunakarmit, vasta uusittu keittiö, vessassa on peilikaappi joka sekin uusi. Kuukauden sisällä tulee vielä uus naulakko, joka samalla jakaa tilaa oleskelutilaan ja eteiseen.
Sain kolme apuria, joita kiittelin kovasti. Ihana juttu, että ei ollut vaikeampaa :) suht nopsaa saatiin kamat kämpästä toiseen ja siivotakin kerkesin samalla, niin ettei tartte nyt jälestä käydä Raviskalla. Hyi kun mua rupes tosissaan ällöttämään se paikka. Onhan siellä sinänsä ollu rauhallista, mutta kun ne kaikki jutut siitä...ja nyt lähtiessä oli taas heitetty kahet kengät puhelinlangalle. Hyrr.
Käytiin porukalla pitsalla ja nauroin niin, että tuli jo vedet silmistä. Vitsailihan ne kans siitä, että Alko on vielä vähän aikaa vastapäätä, ja baari on kans vieressä. Sittempä äippä osti mulle mikron; "voit sitten kaakaota lämmitellä". sanoi äiti. Meidän huippu teräsmamma <3 Isoveli nousi sitten junaan, asema kun on ihan naapurissa.
Kamppeista puolet on löytäny paikkansa. Vähäsen joutui aluksi tuskailemaan sängyn ja sohvan paikkaa ja tuskailen, kun tänne ei mahukaan tietokoneelle pöytää. Et jos tulis vaikka kaveri käymään ja syötäisiin jotain, niin sohvalla sitten yhtä hyvä vaihtoehto. Hitto kun läppäri ois niin paljon kätevämpi.

Värikästä vuodenvaihdetta! :)

Ville-taulu pääsi vihdoin oman kotini seinälle. Kuva on alkuvuodelta 2011.

Talven aika

"You missed the winter and it followed you back home. Where sun kissed the crimson footsteps into melting snow."- Him - Acoustic funeral


On satanut jo vähän lunta. Tosin ei niin paljon, että siitä ois lapsille vielä mitään iloa. Seuraan tilannetta, koska aattelin itekin tänä vuonna rakentaa lumiukon. Pienenä pistin pihakiviä ukkelin naamaan ja porkkanankin muistin joskus, muta aikuisuus usein unohduttaa moiset hauskuudet.

Sempäs sijaan mua on tänään ilahduttanut se, että ekaa kertaa pidän hallussani kahden kämpän vuokrasopimusta yhtä aikaa. Well well! Perjantaina ajattelin asiaa, ilmotus oli eilen lehdessä ja jo samana aamupäivänä tuli soittoa. Kävin kattomassa tätä yksiötä ja tänään kirjotin nimeä alle. Ajatelkaapas, että pääsen muuttamaan sinne jo ens kuun puolella, ja edellinen asukas joutuu maksamaan sen vuokraerän. Tosin ite joudun vastaavasti maksamaan vielä tästä. Tää tyyppi käy enää siivoamassa ja jättämässä avaimen. Näkymä on suoraan työpaikan ikkunoihin, koska kämppä on keskustassa. Vuokraahan se nostaa toki, mutta on siellä vasta uusittu keittiö ja puulattia. Ravikadun kämpässä on ikäviä tahroja (mahollisesti tupakasta) ja tälläkin hetkellä täällä on kylmä. Talkkari kävi jo kerran laittamassa useammat tiivisteet partsin oveen, mutta työkiireiltä pitäs keretä vielä soitella sille.

  

Ekaa kertaa kirjotin runon asuinpaikastani:

Palonkuja
Pölypilven läpi päästyäni
katson parvekeille
Naapurusto kasvattaa kuolleita kukkia

Jatkuvasti leijuu savu,
tupakkapaikalla kirotaan
Kuitenkin lapset leikkivät
tällä pihalla huomennakin

Pian taas lähden
sanalla, kahdellakaan ajattelematta,
että ovi saattaa jäädä auki




Oho, vastapäiseen ikkunaan ripustettiin jouluvalot, sydämenmuotoinen koriste. Pitäsköhän munkin hommata joku vastaava, sydämethän on nykyään aika Emppua.

Empun koti

Hoi! 
Kävin eilen kampaajalla, koska se on mulle luksusta ja hiukset on mulle eräänlainen pakkomielle. Aikamoiseksi probleemaksi osoittautui saada punapigmentti pois, ja meni senkin vuoksi iltaan asti. Mutta ei se mitään, mulla oli hyvin aikaa, sitä paitsi kyseinen kampaaja sattuu olemaan tuttu yläasteajoilta ja oli paljon juteltavaa :) Oon haronu hiuksia koko ajan kun tuntuu nii hassulta. Oon tosi tyytyväinen :) ja mielestäni tää on uskalias look mulle.

Muutin pysyvästi Oulaisiin. Ainut saatavilla oleva yksiö on edellisen kämpän naapurissa, eli Raviskalla, mutta ei mua oo nyt ahistanu yhtään. Pimeyskään ei siihen vaikuta, kun empä mä sen vuoksi viiti muutenkaan kulkea ulkona töiden jälkeen. Päivät menee niin, että meen töihin Pyhäjokiseutuun, käyn suoraan kaupassa ja sittempä teen ruokaa ja keskityn rentoiluun. On ollu kiva ostella kaikkia kotiasioita, kuten harmaat verhot ja lisää astioita. Mun värit täälä näyttää olevan musta, harmaa ja vihreä. Sohva puuttuu vielä ja Ville-taulu oottelee seinälle pääsyä.

Tuntuu että kuuluu ihan hirveesti kaikkee, mutta kuitenki en tiiä mitä kertoisin tai missä järjestyksessä. Kaiken kaikkiaan mulla menee hyvin :) On tosi jees pystyä sanomaan, että on tyytyväinen ja kerranki itellä on kerrottavaa. Ihan kuin ois ns. kääntäny uuden lehden elämässä. Tänään viimeks kävin tosi pitkän puhelun. Niissä puheluissa oonki tosi hyvä :>

Sivulta Voice.fi

Koulussa stressas ihan helvetisti ja kääntyhän se lopulta murheeksi, kun oli ihan fiilis että aika loppuu kesken enkä saa ihan koko portfoliota valmiiksi. Mutta asiat järjesty, pakkasin omaisuuteni, eikä oo ollu ikävä opistolle. Töissä oon ollu nyt tällä viikolla, tarkemmin sanottuna vika erä työssäoppimista menossa. Tähän mennessä oon tavannu jo kirjailijaa ja presidenttiehdokasta, joista tuleekin mun ottamat kuvat huomiseen lehteen. Molemmat itseasiassa tapasin tänään; aamulla oli kiire koululle kuuntelemaan tätä kirjailijaa, joka kertoi innokkaille ala-asteelaisille saduistaan. Lukikin yhden pienen kirjan ja oli tosi hauska kuunnella sitä. Lopuksi se toivotti mulle onnea harjottelussa :) Väyrysen Paavo oli Vihannissa ja sai salin täyteen ihmisiä. En tosin päässy kättelemään tai kerenny sanoa ees hyvää päivää, kun mua pyydettiin kuvaamaan sitä tilaisuutta. 

Joka Oulaisten-päivälle on ollu tekemistä. Tänään kävin Hannan kans Happoradion keikalla ja se oli todella awesome! Suuren suurta, että oon alkanu kuunnella sitä nyt enemmän kuin ennen, nii sattuu tulemaan mun uudelle paikkakunnalle soittelemaan. Sieltä kuulu mun illan toiveet Sinä ja Pois Kalliosta, jonka "pornokauppiaan poika"-viittaus huvittaa mua edelleen joka kerta. Liian kauan aikaa viime livekeikasta mulla, olin unohtanu millasta se on :)

Turinoita

Sähköpostiromaanin Terveisin Karo kannesta.

Tulihan se kämppäraha sieltä. Kävin ekana ostamassa Saunalahden prepaid-nettiini saldoa, sitten kaupasta tarttui mukaan hiusväri, kampa ja tatuointilehti. Miksihän niiden kannessa on aina vähäpukeisia naisia, ei koskaan miehiä? Meinas muuten tatskakuume iskeä, kun viime viikolla kävin isoveljen pajalla, ja se oli parhaillaan hakkaamassa asiakkaan nahkaa, ja siellä haisi tuttuun tapaan asiakkaiden kuvia hoitava voide (sen hajun muuten tunnistaa lopun ikäänsä). Noh, seuraavaa kuvaa pitää taas miettiä huolella, mutta joka tapauksessa tarkoitus ois jatkaa noita käsivarren värikkäitä kuvia. Half-sleeveä tavoittelen.

Eka viikko on kulunut koulussa. Kolmatta vuotta kulutellaan, tai tarkalleen ottaen valmistun tammikuussa. Viimeksi tänään kelasin ettei musta tuu pro assaria, mutta ei voi sanoa, että aika ois hukkaan heitettyä, tai ei ois kannattanu opiskella Haapaveen Opistossa. Huippuihin ihmisiin voi tutustua missä vaan.
Yksi huipputyyppi on Johanna, joka kävi tänään katsomassa meidän assarien meininkejä :) Se toi mukanaan kahvipuruja, kun tiesi etten juo kahvia eikä täälä siis ois mitä keittää. Istuttiin alas ja höpöteltiin paljon mm. koulusta.

Mulla on nyt kaksi tärkeää missiota, jotka on kämpän ja työssäoppimispaikan ettiminen Oulusta. Oon huomannu, että tarjolla on monenhintaista yksiöitä, joten ilmoituksia on selattava tarkkaan. Mulla ei taida olla muita toiveita, kuin että kämppään mahtuis perus huonekalut plus pesukone vaatteille. En oo vielä innostunu pesutupa-ajatuksesta.

Tällä viikolla päässäni soineet biisit:
Erin - Kokeile mua
Disco Ensemble - Samantha ja Diamond days

PS. Kolme päivää teki mieli suklaata, joten juoksin ennen kymmentä ABC:lle ja ahmin nameja :<
En malttais mennä nukkumaan, kun musiikkikin maistuu niin hyvältä.