Koulukapina

"Näen pihan hiljaisen,
ei enää soi tuomion kellot koulun
Tupakkinurkkakin on hyvillään,
ei kuulu perkeleet rehtorin Koukun" Dingo - Koulukapina

Rekvisiittaa kirpparilta.

Mua pyydettiin muistamaan seuraavaa ja samalla meille media-assareille viimeistä kevätjuhlaa. Mä olin jo itekseni päättäny etten mene, koska Opisto-vuosieni fiilikset on enimmäkseen negatiivisia. Onhan se hienoa, että on saanu kahlattua koulun loppuun ja hienoa on valmistua, mutta mä oisin toivonu paljon enemmän.
Mä opin aika hitaasti varsinki teknisiä juttuja, ja tunsin itteni jopa noloksi, kun piti kysellä muilta neuvoa. Vaikka eihän sen niin pitäs mennä, vaan ryhmähenkeä kannatellen tulis tukea koulukavereita niin, että kaikki pysyis samalla viivalla. (Muistutan nyt itteeni, että muutkin kokee samoja epävarmuuksia, mutta ne ei välttämättä näy). Miten sääli, että moiset asiat voi vaikuttaa niin paljon opiskeluintoon ja niin helposti kuvittelee, että musta ei ois millään niihin hommiin.

Musta tuntuu, että en ihan kuulunu porukkaan noin muutenkaan. Muilla ei ollu yhtään samanlainen maailma, ja ne oli useimmat tullu suoraan yläasteelta sinne ja tuli jotenki paremmin toimeen toistensa kanssa. Mä ponkasin paikalle puolirandomisti hokattuani lukion nelosvuonna, että "media on mun juttu, ois siisteintä olla median moniosaaja".

Peter Pan- syndrooma on ihan terve sinällään, mutta koulu ei oo varsinaisesti hiekkalaatikkoleikkejä. Mä oisin halunnu ottaa Opiston vakavasti, koska sieltä valmistutaan ammattiin. Miten sä voit toteuttaa omaa opintosuunnitelmaa, kun kaikkien ideoita ei kuunnella.

Joten. Mitä ootte mieltä. Meenkö mä kevätjuhlaan (taas kolme vuotta kasvaneena)?

Lyhkärin Pirstomieli (työnimi Minun maailmani) käsis.