Kimuranttia

"Kenellä vain on mahdollisuus
ratsastaa puuhevosella toiseen ulottuvuuteen
Elää kuin suuri kuuluisuus,
vasta löydetty tähti taivaan valkokankaalla" Oodi nuoruudelle 4.11.2009


Olipas tänään pitkä työpäivä. Toimituksessa tein taustatyötä paria lehtijuttua varten ja laadin kysymyksiä valmiiksi. Gallupin teko oli tällä kertaa hankalampaa, koska kaikilla tuntui olevan aamusta kiire joko töihin, pankkiin tai kampaajalle. Yksi nainen naurahti että se on aina miettiny miten me bongataan ne ihmiset, ja nyt ite tuli bongatuksi. Tuli olo kuin ois sanonu että "hymyile, olet piilokamerassa." Menin bussilla neljäksi Haapikkaalle, koska siellä oli sovittu "nuoret pohtivat vaaleja"- aiheinen keikka.

Presidenttipeli on mulle edelleen aika mysteeri. Eikä mulle kerta kaikkiaan valjennu, miksi pidetään ennakkoäänestys. Kaipa ne kuuluu yleissivistykseen, mutta aika kimuranttia tuo politiikka. On niin helppoa aatella, että ne jotkut siellä päättää ja tekee ja asioita käännellään parempaan suuntaan mitä keretään.

Eeliksellä on tapana kökötellä verhojen takana. Ilmaisee sillä kai, että tahtoo olla itekseen.

Sain kyydin kotiin ja kävin Tokmannilla. Syliin kertyi muutamia tavaroita niin, että hyvä kun sain kateltua kissanruokapurkkeja. Siihen hyllylle tuli eräs nainen, joka alkoi pohtia ääneen kissansa ruokamieltymyksiä. Kertoi kissansa olevan jo kuuro ja iältään 17 vuotta, mutta kuulemma tosi ylväs edelleen. "Mistä sitä tietää, kelpaako tämä sille. Niin se on joskus ranttu." Oli luontevaa jutella, kun toinen oli alottanu. Päädyin isoon kalaruokatölkkiin, kun Eelis ei oo vielä maistanu kalaa. Se nainen vielä vinkkas, että jos kissanhiekan aattelee tulevan pidemmän päälle kalliiksi, niin pistää sanomalehtiä kissanvessaan niin ompa helppo siivota. "Sitten putsaa tällä Klorinilla, niin ei haise. Ja kissa tykkää kovasti sen hajusta." Kiitin vinkistä.
Kotona Eelis yllätti pissaamalla mun sänkyyn. Se teki sen nyt toista kertaa, vaikka niin oon kehunu, että osaa hienosti mennä vessaan. Enhän mä osannu kunnolla suuttua sille, lähinnä vaan selostin, että nyt olit ilkeä. Pesin peitteet heti pesutuvassa ja opin käyttämään sen pesukonetta vähäsen.
Otin kisusta muutaman kuvan, kunhan se tuli esiin piileksimästä. Ne kuvat on myös lehtijuttua varten, kun pääsen kirjottelemaan kissoista :)