Asuin aivan jossain muualla, kuin hektisessä Helsingin keskustassa. Ajattelin, että mun kissoilla on mukavasti tilaa temmeltää pihalla, ja että varmasti nauttivat vapaudesta. Seurasin niitä siinä, kunnes tulikin huoli. Huusin jollekin tutulleni, että kissat täytyy saada kiinni, ennen kuin ne karkaa. Sain Oscarin (mustavalkoinen, kiiltäväturkkinen) syliini, mutta siinä hetkessä se muuttuikin ihmislapseksi. Se oli pieni poika, mustat tuuheat kiharat. Se painoi otsansa polvea vasten ja tuntui ajattelevan, että miksei saa leikkiä enää. Musta tuntui pahalta asettaa tiukkoja rajoja, ja taisinkin jäädä siihen pojan viereen pohtimaan, että miksi teen niin.
Psykologinen uni?
Tällä hetkellä Oscar-kissa pomppii pitkin kämppää. On juuri syönyt, mutta sitä kiusaa pieni rasia, jossa on namupaloja. Kantaa sitä suussaan :D Annan kisuille loput namut ja lähden Terveystalolle.
Lainakuva: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!