Uniklubi - Hetki hiljaisuutta
Olipa kerran jouluaatto, suklaajuhla. Emppu vietti päivää perinteiden mukaan:
Omasta metsästä haettu kuusi tuoksui hyvältä. Sinne ripustettiin sekä vanhoja koristeita...
...että joskus koulussa itse tehtyjä, jotka on toki ihan mahdottoman kauniita!
Olin ylpeä, että leivoin piparkakkuja (ja että vain ensimmäinen erä paloi).
Mamma paistoi kinkun. Ja tulihan se "nyt Empullekin kinkkua lautaselle!"- vitsi joulupöydässä. Olisin voinut lyödä vetoa, että Jakehan sen sanoo :D Olisin voittanut.
Herra Veelu hyppäsi pöydälle poseeraamaan ja esittelemään valoja. Kynttilöitähän ei täällä uskalla polttaa, ettei kissojen hurvattomat hännät niihin satu.
Sain lahjoja, eli olinkin ollut kiltti! Tässä päässäni on mamman kutoma pipo sekä Juholta & Hannalta saamani muki, jossa on kisujeni vauvakuvat ja kokonimet (Eelis Aukusti ja Oscar Onni).
Kummiltani sain hauskat pupukorvikset, lakusuklaata (kelpaa vaihteluksi perinteisemmälle suklaalle) sekä luomudeodoranttia.
Joulun ajan pelituokiota aloittaessa oli eräs muuttuva tekijä...
...Monopoliakin haastoin veljet pelaamaan. Aina on ollut huono tuuri, mutta välillä täytyy yrittää uudestaan! Tässä kohtaa mulla olikin kaikista eniten rahaa, mahtavuutta. Myönnän olevani hieman vahingoniloinen.
Heidän korkeutensa Perttu intoutui leikkimään hiirellä. Tällaisten petojen kanssa täytyykin olla jo varovainen: sain parikin laastaria sormeen :D
Oscaria kiinnosti niin kuusi itse, että oksilla roikkuvat pallot. Rauhallisempi Eelis katseli vierestä.
Kaiken kaikkiaan olin mielissäni lomastani, hengähdystauosta. Täytyy vielä sanoa, että Helsingissähän lunta ei ole juuri ollut, on satanut heti pois kun on maan saavuttanut. Joten ihan mukavaa, että Pohjanmaalla on valkoista.
Kaiken kaikkiaan olin mielissäni lomastani, hengähdystauosta. Täytyy vielä sanoa, että Helsingissähän lunta ei ole juuri ollut, on satanut heti pois kun on maan saavuttanut. Joten ihan mukavaa, että Pohjanmaalla on valkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!