SMG - Minne katosivat päivät
...kun oon pitkän aikaa ollut niin huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Tunnen olevani aika itsekäs. Varsinkin, kun ei aina tarvitsisi olla mitään erityistä touhuttavaa, vaan jo pelkkä tallustaminen jossain kaupungin kolkassa ois hyvä tapa pitää yhteyttä. Siinä saisi omassa rauhassa vaihtaa kuulumisia. Olen tavannut ihan muutamaa ystävää ja soitellut mammalle. En kai edelleenkään osaa keskittyä kovin moneen asiaan samanaikaisesti. Tai sitten se tarkoittaa, että olen itsenäisempi kuin luulinkaan, suhtautumiseni vaihtelee.
Tai kun kaikki ei tykkää jutella puhelimessa, mutta toimisikohan kirjeet vaihteeksi?
Tänään juttelin mammalle asuntojen vuokrista: päätin, että alan tosissani etsiä uutta asuntoa. Kirjoitin Facebookiin, että asunnon tulisi olla Helsingissä (mitäs minä jossain Vantaalla vaikka tekisin, kun en tunne sieltä ketään? Sitäkin on ehdotettu perustelulla, että helpommin löytäisi hakemansa tapaisen kämpän.)
Kriteereinä: lemmikit sallittu, pikkuisen enemmän neliömetrejä, mutta edes pikkuisen halvempi vuokra. Töihin pääsisi yhdellä kulkuneuvolla.
Oon aina välillä selaillut asuntoilmoituksia. Useimmiten on hirvittänyt takuuvuokran suuruus, tai olen sanonut "pöh!" hankalalle sijainnille. Mutta auttaessani Tähtityttöä ja tämän kihlattua muutossaan viime viikonloppuna, tulin ajatelleeksi omaa tarvettani. Mainitsen tästä nyt muillekin, niin on useammat silmät ja korvat avoinna vaihtoehdoille. Kesään mennessä kun saisi toteutettua, en jaksaisi enää kauaa kituutella liian vähällä rahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!