"Joskus, kun yritän päästä ulos tavaratalojen automaattiovista, se ei onnistu, koska painoa ei ole tarpeeksi. Joudun odottamaan jotain painavampaa asiakasta, jonka läsnäolo saa ovet lävähtämään auki. Kerran kokeilin tasajalkahyppelyä oven edessä. Ei auttanut. Toinen painajainen on Pariisin metron pienet automaattiportit. Kerrankin kun yritin kävellä metrosta ulos, härveli ei osannut päättää onko siinä joku vai ei, ja ovet avautuivat hyvin epävarmasti, ja menivät sitten samantien taas kiinni, ja avautuivat ja menivät kiinni. Minä olin koko ajan siinä välissä ja ovet hakkasivat minua mustelmille. Näky herätti yleistä hilpeyttä. Lopulta onnistuin ryntäämään pakoon. Kaljahan siinä piti ottaa. Nykyään marssin läpi hyvin nopeasti, ennen kuin ovi ehtii tulla epävarmaksi."
- Anna-Leena Härkönen / lainakuva: adlibris.com
Valitsin tämän otteen kirjasta, koska olen hiljattain törmännyt saman tapaiseen ongelmaan lähikaupassa. Kirjoitin Facebookiin muutama päivä sitten:
"Silloin tunsin itseni lyhyeksi: olin menossa Alepaan, mutta automaattiovi ei auennutkaan. Siihen tulee pitkä mies joka naurahtaa, että ´Sä oot liian lyhyt, ettei se tunnista´. No mies menee edeltä, jolloin molemmat päästään kauppaan." 160cm on suomalaisnaisten keskipituus!
Täytyy mainita, että kyseinen kirja oli mulla viimeksi junalukemisena. Mua rupesi naurattamaan niin paljon, että laitoin kirjan takaisin reppuun. Lukeminen jatkui perillä, mutta nyt nauroin jo ihan kippurassa: syynä oli lause, jossa kerrotaan jonkin ravintolan Homous-nimisestä alkuruuasta.
(Kun kirjoittaa muistiinpanoja tai jonkinlaista päiväkirjaa, niistä voi myöhemmin koota kertovaa tekstiä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!