Pink - Here comes the weekend
Eilinen ja tämä päivä on olleet mulle pahan tuulen päiviä. Pinna on ollut kireällä, ja oon suuresti oottanut pääseväni valvomaan ja lojumaan. Parhaat keskustelut on käyty myöhäiseen aikaan, kun ois pitänyt olla jo nukkumassa. Shame on me tätä valvomista, mutta se on asia jota en osaa helpolla muuttaa. Hauskoja asioita tapahtuu sattumalta, moni taas menee aivan toisin vaikka ois kuinka suunnitellut. "Se on elämää", joku saattaisi kiteyttää nyt. Mä väännän koko ajan kättä itteni kanssa, että pitäiskö suunnitella tarkemmin vai riittääkö suurinpiirtein.
Okei, tätä voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään, mutta on osattava myös lopettaa. Aiheutan lisää paheksuntaa:
Juhlistin duunipäivän loppumista käymällä karkkikaupassa. Söinkin melkein kaikki heti, o-ou.
Jotenkin oli painunut hyvin mieleen, että tänään on sopivan kepeän oloisen leffan, Kesäkaverit, ensi-ilta (no juu, mainokset osui silmään aina metriksellä). Naputtelinkin siitä infoa Finnkinon sivulta ja päätin ennättää heti seuraavaan näytökseen, koska viime nautiskelusta on kauan. Siinä oli ihan ensimmäinen kerta yksin elokuvissa, ja tiedättekö mitä, eihän se ollut yhtään hassumpaa. Mä en koskaan kehtaa kommentoida salissa mitään, joten tulee joka tapauksessa naurahteltua itsekseen suurimmaksi osaksi. Ostin popcorneja suolapalaksi, ja salin ovella jaettiin ilmaisia Gifflareita. Ai vitsit kuinka terveellinen päivä.
Kesäkaverit on mulle aika samastuttava, koska henkilöt on myös 25-vuotiaita ja ne pohtivat, millaisia näkymiä tulisi kehittää tulevaisuuden varalle. Lopulta päädytään elämään hetkessä. Tärkeää on seikkailu ja siinä rinnalla ystävän tuki. Arvosana: kolme tähteä.
Huvitti hieman seikkailla. Ostin synttärilahjan kaverille ja päivittelin, kun taas missasin alennusmyynnit. Mutta nyt on sentään suihkuverho, pikku hiljaa saan kotiini väriä.
Muistelin bonganneeni sydängalleriaani viittaavan jutun viimeksi Lönnrotinkadulla. Osasin suunnistaa sinne Ruttopuiston kautta. Kukahan tämän on tehnyt ja milloin:
Tässä kohtaa alkoi kuulua kitaran säröilyä menosuunnasta päin. Menin sitä kohti, muutama baari tuli vastaan ja Boothillissahan sitä oltiin virittelemässä iltaa. Poikkesin tilaamaan yhden juoman jäillä ja kirjoittelin hämyisessä pöydässä pari postikorttia. En ollut ennen ollut baarissakaan yksin. Tämä oli eräs yksityiskohta, jota suunnittelin elokuun lomalle. Loma sijoittuu kuun loppupuoliskolle.
Tallustellessani haaveilin ja katselin liikkeiden ikkunoihin. Tässä kaikista mieleenjäävin:
Palailin kotiin tuntiessani pikku väsymyksen merkkejä. Seuraavaksi otankin selvää huomisesta Kallio Block Partystä, jonne otan Tähtitytön mukaan. Missasin kyseisen tapahtuman viime vuonna lahjakkaasti, ottaen huomioon että se tapahtui aivan kotinurkilla. Jälleen muistutus siitä, että vähällä vaivalla saisi kerrytetyksi uusia kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!