Hänen elämänsä oli hämmentynyttä,
hän ei kyennyt pitämään sitä koossa
se oli murtunut eräänä lokakuun päivänä
ja sitten se alkoi toistua
silloin kun hän vähiten odotti.
Loppu oli tyhjiä huoneita,
hänen kotinsa oli jossain muualla.
Hän etsi merkkejä jotka loihtisivat pois
tulevan talven ennen kuin se iskee
hänen ovensa sisään.
Hän ympäröi itsensä suurella hiljaisuudella
niin kuin olisi siitä löytänyt kodin
meille kaikille.
Teoksesta Diktamina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Oikein makoisaa viikonloppua, toivottaa sohvalla rentoutuva Emppu. Ps. Mulla on jo tilaus tehtynä ensi kuussa ilmestyvälle Olavi-album... -
Silitimme ne vihreät verhot alakerran mankelilla sekä asensimme ainoat jouluvalomme samaan ikkunaan. On mukavaa, kun asunnossa on yht... -
Julkaisen omassa blogissani nyt toisenkin tekstin Anni-mummun kunniaksi. Hän on aikoinaan kirjoittanut tämän paikallislehteen. Joul...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!